Agronet
Keskusteluaiheet => Yleistä maa- ja metsätaloudesta => Aiheen aloitti: Timotei - 18.08.14 - klo:12:52
-
Uutena palstalaisena, vaikkakin satunnaisesti juttuja lukeneena, laitetaan eka kysymys:
Liittyy sukupolvenvaihdokseen tilalla jossa luopujapariskunta myy tilan romppeineen yhdelle lapsista.
Onko muilla lapsilla mitään juridista asemaa kaupassa. Luopujat sekä nykyinen viljelijä asuu tilalla, luopujat syytinkillä.
Miten nää yleensä menee? Rahako vaan puhuu :P
-
Syytinki...VOI VOI! :(
Mutta ei, ei ole asemaa, jos myyjät ovat oikeustoimikelpoisia. Mutta jos tuntuu siitä, että on neuvoteltavaa, niin kannattaa jutella siinä kohtaa kun kaikki on vielä juttutuulella.
-
Tuota syytinkiä suunnittelevia pitäisi ampua haulikolla polveen. Se on kertakaikkinen muinaisjäänne. Vaikka nyt tuntuu, että sillä säästää rahaa ja kyllä tässä sopu sijaa antaa, niin kumpikin on pelkkää harhaa. Toimivaa syytinkiä en ole vielä kohdannut. Ja omalle kohdalle on osunut sekin, että syytinki vaihdetaan lopulta rahaan, mikä olikin melkoisen hankala laskutoimitus.
Kaikki sopimukset paperille ja maksu rahassa. Yksinkertaisesti toimivin konsepti. ::)
-
Ei kai kukaan tervejärkinen mitään syytinkia tee? Sen verran rahaa kouraan, että pääsee vanhuksista eroon. Pahimmissa tapauksessa voi joutua maksamaan tilan hinnan toiseen kertaan. Ja harvemmin nykynaiset tykkää asustella kimppäkämpässä. Saati jos muksuja tulee.
-
Ei kai kukaan tervejärkinen mitään syytinkia tee? Sen verran rahaa kouraan, että pääsee vanhuksista eroon. Pahimmissa tapauksessa voi joutua maksamaan tilan hinnan toiseen kertaan. Ja harvemmin nykynaiset tykkää asustella kimppäkämpässä. Saati jos muksuja tulee.
En väitä itseäni tervejärkiseksi, mutta tein syytingin. Ainoastaan äiti jäljellä ja syytinkinä: asumisoikeus, sähköt ja polttopuut. Itse asun omassa talossa n.400m päässä. Ainakin vielä näin puolen vuoden jälkeen olen tyytyväinen ratkaisuun, varsinkin kun vahtii lapsia mielellään. Exä lähti jo 2-3vuotta sitten, joten lapsenvahtiapu on tarpeen että pystyy palkkatöiden lisäksi tilan hoitamaan.
-
Periaatteessa muilla lapsilla ei ole mitään sanomista ...
Suomen laki on siinä mielessä aika hullunkurinen, että jokainen voi myydä talonsa kelle haluaa, jopa omalle lapselle jos niin haluaa ja siinä ei ole kellään mitään sanomista :o :o :o
Omaisuudellaan saa tehdä mitä haluaa, se että joku on mielestään oikeutettu perimään sen, ei muuta asiaa miksikään :(
Perinnönjaossa sitten asianomaisen kuoltua, on niitä ns. tasinkoja jos jotain on suosittu ylettömästi, mutta kaupat ei peruunnu, ne on voimassa ja pysyy voimassa, tasinkoa voi saada vain siltä osalta mikä on ns. lakiosan ja sinun osuuden välinen ero, tosin siinä huomioidaan myös se, paljonko sait perintöä ;)
Syytinki on toinen juttu, sillä voi kyllä alentaa kauppahintaa ja siihen se onkin hyvä konsti, varsinkin jos lapsia on vain yksi kappale, jolloin ainoa häviäjä on verottaja, kun ei pääse verottamaan ns. perittävää omaisuutta ::)
Yksi tuttavani teki tämmöisen käyttö-oikeus kaupan äitinsä kanssa mökistä, äidille jäi rajoittamaton käyttöoikeus mökkiin jolloin sen kauppahinta oli varsin matala, ei tule lahjaveroa eikä muitakaan seuraamuksia ja saat mökin nimiisi, tosin kulut mäkistä tulee tietenkin nyt omistajalle, se oli erheen ainoa lapsi, joten olisi joka tapauksessa perinyt sen mökin, jos sitä ei olisi myyty ;D
-
Uutena palstalaisena, vaikkakin satunnaisesti juttuja lukeneena, laitetaan eka kysymys:
Liittyy sukupolvenvaihdokseen tilalla jossa luopujapariskunta myy tilan romppeineen yhdelle lapsista.
Onko muilla lapsilla mitään juridista asemaa kaupassa. Luopujat sekä nykyinen viljelijä asuu tilalla, luopujat syytinkillä.
Miten nää yleensä menee? Rahako vaan puhuu :P
Yllensä menee sillee, että mitä pidempi välimatka, sen paremmat välit. Käyttöoikeuden taloon voi vanhemmat pidättää mutta kukaan ei käske asumaan.
-
Suomen laki on siinä mielessä aika hullunkurinen, että jokainen voi myydä talonsa kelle haluaa, jopa omalle lapselle jos niin haluaa ja siinä ei ole kellään mitään sanomista :o :o :o
Mikä tässä nyt on hullunkurista?
Perinnönjaossa sitten asianomaisen kuoltua, on niitä ns. tasinkoja jos jotain on suosittu ylettömästi, mutta kaupat ei peruunnu, ne on voimassa ja pysyy voimassa, tasinkoa voi saada vain siltä osalta mikä on ns. lakiosan ja sinun osuuden välinen ero, tosin siinä huomioidaan myös se, paljonko sait perintöä ;)
Jos kauppasopparissa lukee, että kyseessä ei ole ennakkoperintö ja muutoinkin kauppahinta on ollut kohtuullinen, niin ei mitään lakiosaa tai muuta ole. Syytinkiä ei voi periä ja kauppa on kauppa, kunhan se pysyy viitekehyksessä. Jos lahjana on maat saatu, niin sitten eri juttu...
-
Ei kai kukaan tervejärkinen mitään syytinkia tee? Sen verran rahaa kouraan, että pääsee vanhuksista eroon. Pahimmissa tapauksessa voi joutua maksamaan tilan hinnan toiseen kertaan. Ja harvemmin nykynaiset tykkää asustella kimppäkämpässä. Saati jos muksuja tulee.
En väitä itseäni tervejärkiseksi, mutta tein syytingin. Ainoastaan äiti jäljellä ja syytinkinä: asumisoikeus, sähköt ja polttopuut. Itse asun omassa talossa n.400m päässä. Ainakin vielä näin puolen vuoden jälkeen olen tyytyväinen ratkaisuun, varsinkin kun vahtii lapsia mielellään. Exä lähti jo 2-3vuotta sitten, joten lapsenvahtiapu on tarpeen että pystyy palkkatöiden lisäksi tilan hoitamaan.
No joo, noinhan se toimii EHKÄ, kun on omat huushollit. Ja oot oman eukkoskin jo valmiiksi hukannu :(
Elukoita ei taida ollakaan, jos palkkatöiden ohessa itekses meinaat hoitaa?
-
Ei kai kukaan tervejärkinen mitään syytinkia tee? Sen verran rahaa kouraan, että pääsee vanhuksista eroon. Pahimmissa tapauksessa voi joutua maksamaan tilan hinnan toiseen kertaan. Ja harvemmin nykynaiset tykkää asustella kimppäkämpässä. Saati jos muksuja tulee.
En väitä itseäni tervejärkiseksi, mutta tein syytingin. Ainoastaan äiti jäljellä ja syytinkinä: asumisoikeus, sähköt ja polttopuut. Itse asun omassa talossa n.400m päässä. Ainakin vielä näin puolen vuoden jälkeen olen tyytyväinen ratkaisuun, varsinkin kun vahtii lapsia mielellään. Exä lähti jo 2-3vuotta sitten, joten lapsenvahtiapu on tarpeen että pystyy palkkatöiden lisäksi tilan hoitamaan.
No joo, noinhan se toimii EHKÄ, kun on omat huushollit. Ja oot oman eukkoskin jo valmiiksi hukannu :(
Elukoita ei taida ollakaan, jos palkkatöiden ohessa itekses meinaat hoitaa?
Ainoastaan parikymmentä harrastelammasta ja määrä kasvaa hiljalleen, sekä kolme vuokramökkiä.
-
Ei kai kukaan tervejärkinen mitään syytinkia tee? Sen verran rahaa kouraan, että pääsee vanhuksista eroon. Pahimmissa tapauksessa voi joutua maksamaan tilan hinnan toiseen kertaan. Ja harvemmin nykynaiset tykkää asustella kimppäkämpässä. Saati jos muksuja tulee.
En väitä itseäni tervejärkiseksi, mutta tein syytingin. Ainoastaan äiti jäljellä ja syytinkinä: asumisoikeus, sähköt ja polttopuut. Itse asun omassa talossa n.400m päässä. Ainakin vielä näin puolen vuoden jälkeen olen tyytyväinen ratkaisuun, varsinkin kun vahtii lapsia mielellään. Exä lähti jo 2-3vuotta sitten, joten lapsenvahtiapu on tarpeen että pystyy palkkatöiden lisäksi tilan hoitamaan.
No joo, noinhan se toimii EHKÄ, kun on omat huushollit. Ja oot oman eukkoskin jo valmiiksi hukannu :(
Elukoita ei taida ollakaan, jos palkkatöiden ohessa itekses meinaat hoitaa?
Ainoastaan parikymmentä harrastelammasta ja määrä kasvaa hiljalleen, sekä kolme vuokramökkiä.
Jos tuon lisäksi käyt vielä töissä, niin todella tarvitset sen mummon niiden lasten kanssa. Toivottavasti edes joskus kerkiät itsekin niitä lapsia kattomaan. ???
-
Uutena palstalaisena, vaikkakin satunnaisesti juttuja lukeneena, laitetaan eka kysymys:
Liittyy sukupolvenvaihdokseen tilalla jossa luopujapariskunta myy tilan romppeineen yhdelle lapsista.
Onko muilla lapsilla mitään juridista asemaa kaupassa. Luopujat sekä nykyinen viljelijä asuu tilalla, luopujat syytinkillä.
Miten nää yleensä menee? Rahako vaan puhuu :P
Haluaisitko päästä myyjäksi omaisuuerille, joita et ainakaan vielä omista?
Perinnöt taasen jaetaan usein vasta sitten kun perinnönjättäjä on kuollut, toisinaan tietty asian voi hoitaa eläessäänkin.
-
Uutena palstalaisena, vaikkakin satunnaisesti juttuja lukeneena, laitetaan eka kysymys:
Liittyy sukupolvenvaihdokseen tilalla jossa luopujapariskunta myy tilan romppeineen yhdelle lapsista.
Onko muilla lapsilla mitään juridista asemaa kaupassa. Luopujat sekä nykyinen viljelijä asuu tilalla, luopujat syytinkillä.
Miten nää yleensä menee? Rahako vaan puhuu :P
Taitaa mennä nykyisin monesti niin, että jatkaja sopii kaupan luopujien kesken. Muiden sisarusten jäädessä ulkopuolisiksi. Vanhempien omaisuus sitten joskus jaetaan tasan, jos jotain on.
-
En oikein usko että mitään ns. kipurahoja maksetaan enään nykypäivänä.
-
Uutena palstalaisena, vaikkakin satunnaisesti juttuja lukeneena, laitetaan eka kysymys:
Liittyy sukupolvenvaihdokseen tilalla jossa luopujapariskunta myy tilan romppeineen yhdelle lapsista.
Onko muilla lapsilla mitään juridista asemaa kaupassa. Luopujat sekä nykyinen viljelijä asuu tilalla, luopujat syytinkillä.
Miten nää yleensä menee? Rahako vaan puhuu :P
Kannatta sopia proviikka voitoista heti alkuun. Min 10 rosentia 8)
-
Katkotaan nyt sitten heti luuloilta siivet, kiitos muuten asiallisista vastauksista.
En tosiaan ilmaiseksi tässä ollut mitään ottamassa ja lähinnä kiinnosti onko tosiaan näin ettei ole laillista asemaa kutsua keskustelemaan siinä vaiheessa kun tila siirtyy.
Selkeästi vaikkapa asunnonvuokralaisen asema on parempi, asunnon myynnissä on tarjootava ensin 8)
Välit on hyvät kaikin puolin ja näinhän aikoinaan asiaa oli puhuttu.
Minusta olis vaan ollut parempi että edes jotakin keskustelua olisi ollut. Vaikka kyse ei ole isosta paikasta, esim. mettä minua olis sikäli kiinnostanut yhden tilakokonaisuuden ulkopuolella olevan lapun verran - siis ostaa, ei saada.
Itselle tuo on kuitenkin kotipaikka ja sen viljelyn haluan jatkuvan joten pilkkominen vaikka mulle ei tuntunut oikealta. Nyt homma sikäli kunnossa eli touhu jatkuu vaikkakin tuotantosuunta karsiintunut.
Perinnöistä itte oon sitä mieltä etten semmoisia halua/toivo, mitä tuossa on muutamia tapauksia nähny, on aika hupaa omaisuutta ja rahaa, alle viidessä vuodessa kaikki hukattu ja velkaa enempi kuin ennen perintöä :o
-
Suomen laki on siinä mielessä aika hullunkurinen, että jokainen voi myydä talonsa kelle haluaa, jopa omalle lapselle jos niin haluaa ja siinä ei ole kellään mitään sanomista :o :o :o
Mikä tässä nyt on hullunkurista?
Kyse oli satiirista, se on yksi huumorin lajin ;D ;D ;D
-
Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.
-
Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.
Ei noita perheyrityksiäkään yleensä pilkota perustajan luopuessa toiminnasta, yleensä jatkajia on vain yksi kappale :o
-
Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.
Ei noita perheyrityksiäkään yleensä pilkota perustajan luopuessa toiminnasta, yleensä jatkajia on vain yksi kappale :o
Perheyrityksiä kyllä myydäänkin, ulkopuolisille. Jos yrittäjä on koko elämänsä lisäarvon kanavoinut siihen yritykseen, aika hankala sitten on useampaa perillistä ajatella, jos eivät lähde porukkana sitten. Jos yhdelle laittaa mansikat, ja muille jää perkuurontit, onhan siinä semmoinen julistus, mikä on kunkin jälkikasvuisen paikka maailmassa, ketä nimenomaista silmälläpitäen on perheestä vieraannuttu ja yötäpäivää töitä puskettu.
Yksi esikoispoika on ainoa maanviljelijälle ja yrittäjälle perusteltu perhemalli. Jos tiluksissa ja liikeomaisuudessa lopun tullessa muutakin kuin känsät vanhanmiehen kourissa.
-SS-
-
Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.
Ei noita perheyrityksiäkään yleensä pilkota perustajan luopuessa toiminnasta, yleensä jatkajia on vain yksi kappale :o
Minun kommentissani kysymys ei ollut ollenkaan siitä, onko jatkajia yksi, kaksi vai tusina. Vaan siitä miten luopujat haluavat saamansa kauppahinnan käyttää: ryyppäämiseen, naisiin, ennakoperintönä lapsille silloin kun he vielä tarvitsevat, tilille makaamaan perunkirjoitukseen asti. Muutamia käyttötapoja mainitakseni.
-
Ota Timotei puhelin kouraan ja soita ne sisarukset läpi että tämmösen kaupan meinaatte tehdä. Siinähän se
tulee keskusteltua eikä käy niiku Herliinille ;D
Meillä on tavallaan syytinki kun vanhusten tupa rakennettiin tilan rahoilla niiden omistusaikana mutta juridisesti se ei sitä oo. Tiedän semmosenki tapauksen että seuraavas vaihdokses meinas tihkasta kun vanha muori ei olisi halunnut luopua syytingistä vaikkei ollut tilalla asunu vuosikausiin. Että kantsii miettiä tarkkaan mitä paperille laitetaan. Ja tuo 400 metriä on tosiaan minimi, ainakin ilman näköyhteyttä että jokanen perhe pystyy elämään omaa elämää.
-
Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.
Ei noita perheyrityksiäkään yleensä pilkota perustajan luopuessa toiminnasta, yleensä jatkajia on vain yksi kappale :o
Minun kommentissani kysymys ei ollut ollenkaan siitä, onko jatkajia yksi, kaksi vai tusina. Vaan siitä miten luopujat haluavat saamansa kauppahinnan käyttää: ryyppäämiseen, naisiin, ennakoperintönä lapsille silloin kun he vielä tarvitsevat, tilille makaamaan perunkirjoitukseen asti. Muutamia käyttötapoja mainitakseni.
Eikös se ole ihan luopujien oma asia miten rahansa käyttävät? ::)
-
Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.
Onx tää joku uhkaus?
-
Eihän niihin pöytiin tietysti välttämättä ole asiaa kuin myyjällä ja ostajalla. Myyjä voi halutessaan ottaa mukaan myös muut perilliset siten, että osoittaa kauppahinnan tai osan siitä suoraan heille. Tämä on sitten heille asiallisesti ennakkoperintöä, mutta kirjataan kauppakirjaan siten että ei ole ennakkoperintöä. Tämä oli ennenmuinoin yleinen tapa. Riippuu myyjien rahantarpeesta. Parhaiten sopu tietysti säilyy, jos muutkin tulevat perilliset huomioidaan jo tässä vaiheessa. Muuten voi olla riitainen perinnönjako vanhempien kuoltua.
Onx tää joku uhkaus?
Mun mielestä ne muut, varsinkaan, jos niitä ei kiinnosta maatalous tippaakaan, pitää heittää tuossa vaiheessa kylmästi ovesta pihalle. Sitten jos on selkeesti toinenkin innokas jatkaja ehdokas, tilanne voi olla haastava, varsinkin jos tila ei elätä kahta perhettä jne.
-
Sitten jos on selkeesti toinenkin innokas jatkaja ehdokas, tilanne voi olla haastava, varsinkin jos tila ei elätä kahta perhettä jne.
Tuo pitää tehdä heti pienestä pitäen selväksi, että talossa on varattu vain yksi perintöruhtinaan paikka, toiset saavat yrittää selvitä kouluissa ja maailman turuilla itsekseen ja hakea leipänsä mistä milloinkin. Koulutustahan ei enää tarvitse lapsien edestä maksaa, sinne peruskouluun ja jatko-opintoihin ne on hätistettävä, eväänä, että perintöjen osalta ei ole mitään odotettavissa. Sadonkorjuuajat on oltava tiukasti talkoissa mukana, maksuna kortteerista alaikäisenä. Perintöruhtinaan ei tarvitse singahtaa, hän voi hengailla kylillä ja yöjalkailla kolmekymppiseksi, sukupolvenvaihdosaikaan asti, onhan tuleva vastuu suvun omaisuudesta suuri, ja levänneenä on hyvä jatkaa tilan kehittämistä.
Tilan jatkumo suvun esikoispojalle on tärkein asia. Muut ovat kakkosviulisteja siinä orkesterissa.
-SS-
-
Sitten jos on selkeesti toinenkin innokas jatkaja ehdokas, tilanne voi olla haastava, varsinkin jos tila ei elätä kahta perhettä jne.
Tuo pitää tehdä heti pienestä pitäen selväksi, että talossa on varattu vain yksi perintöruhtinaan paikka, toiset saavat yrittää selvitä kouluissa ja maailman turuilla itsekseen ja hakea leipänsä mistä milloinkin. Koulutustahan ei enää tarvitse lapsien edestä maksaa, sinne peruskouluun ja jatko-opintoihin ne on hätistettävä, eväänä, että perintöjen osalta ei ole mitään odotettavissa. Sadonkorjuuajat on oltava tiukasti talkoissa mukana, maksuna kortteerista alaikäisenä. Perintöruhtinaan ei tarvitse singahtaa, hän voi hengailla kylillä ja yöjalkailla kolmekymppiseksi, sukupolvenvaihdosaikaan asti, onhan tuleva vastuu suvun omaisuudesta suuri, ja levänneenä on hyvä jatkaa tilan kehittämistä.
Tilan jatkumo suvun esikoispojalle on tärkein asia. Muut ovat kakkosviulisteja siinä orkesterissa.
-SS-
Meinaakko, että ne muut pojat on vähän niin kuin varamiehiä, tässä keisissä ;D
-
Sitten jos on selkeesti toinenkin innokas jatkaja ehdokas, tilanne voi olla haastava, varsinkin jos tila ei elätä kahta perhettä jne.
Tuo pitää tehdä heti pienestä pitäen selväksi, että talossa on varattu vain yksi perintöruhtinaan paikka, toiset saavat yrittää selvitä kouluissa ja maailman turuilla itsekseen ja hakea leipänsä mistä milloinkin. Koulutustahan ei enää tarvitse lapsien edestä maksaa, sinne peruskouluun ja jatko-opintoihin ne on hätistettävä, eväänä, että perintöjen osalta ei ole mitään odotettavissa. Sadonkorjuuajat on oltava tiukasti talkoissa mukana, maksuna kortteerista alaikäisenä. Perintöruhtinaan ei tarvitse singahtaa, hän voi hengailla kylillä ja yöjalkailla kolmekymppiseksi, sukupolvenvaihdosaikaan asti, onhan tuleva vastuu suvun omaisuudesta suuri, ja levänneenä on hyvä jatkaa tilan kehittämistä.
Tilan jatkumo suvun esikoispojalle on tärkein asia. Muut ovat kakkosviulisteja siinä orkesterissa.
-SS-
Meinaakko, että ne muut pojat on vähän niin kuin varamiehiä, tässä keisissä ;D
Ja persiilleen meni minunkin poikien kasvatus.. jos tyttärien kohdalla edes onnistuisi. :(
-
Ja persiilleen meni minunkin poikien kasvatus.. jos tyttärien kohdalla edes onnistuisi. :(
No mikäs, eikö niitä kiinnostanukkaan? Voiko muuten vävystä tulla koskaan isäntää, vai onko se vähän niinkuin sellainen, miten sen sanois, vähän niinku sonni joka on kuohittu?
-
Voiko muuten vävystä tulla koskaan isäntää, vai onko se vähän niinkuin sellainen, miten sen sanois, vähän niinku sonni joka on kuohittu?
Sanoisin että aika pitkän tien kautta. Kyllä talo on ainakin minun silmissäni aina jatkajan, oli jatkaja kumpaa sukupuolta tahansa. Ei munaminiä ole isäntään verrattavissa. Vaikka se ulkopuolelta tullut isäntä/emäntä tekisi kaikki työt ja päätökset, niin väistämättä sitä katsoo talon kuuluvan sille perimysaseman kautta siihen päätyneelle suvunjatkajaosapuolelle (ja oikeudellisesti usein näin onkin, kun avioehto on tehty).
Ja tätä asenneilmapiiriä näkee, jos munaminiänä taloon tullut päsmäröi, niin äkkiähän sitä naapurit puhuvat että kuka tuo luulee olevansa. Toisaalta nykymaailmassa olisi syytä nähdä maatalousyrittäjäpariskuntien osapuolet tasavertaisina silloin kun he yhtä isot vastuut jakavat..
Ainahan toinen "puolisoista" tulee talon ja suvun ulkopuolelta, jos mennään normaalikaavan mukaan :o
Nykyään se vaan on yhtä usein mies kuin nainenkin, se ainoo poika ei ehkä edes ole kiinnostunut koko hommasta :(
-
Mitä serkumpi sen herkumpi kaavalle tuntuisi olevan taas kysyntää ettei sukutalo nyt vain vahingssakaan pääse lipsahtamaan hunningolle... ???
-
Mitä serkumpi sen herkumpi kaavalle tuntuisi olevan taas kysyntää ettei sukutalo nyt vain vahingssakaan pääse lipsahtamaan hunningolle... ???
Johtuuko luiskaotsaisuus tuosta serkkuhommasta?
-
Voiko muuten vävystä tulla koskaan isäntää, vai onko se vähän niinkuin sellainen, miten sen sanois, vähän niinku sonni joka on kuohittu?
Sanoisin että aika pitkän tien kautta. Kyllä talo on ainakin minun silmissäni aina jatkajan, oli jatkaja kumpaa sukupuolta tahansa. Ei munaminiä ole isäntään verrattavissa. Vaikka se ulkopuolelta tullut isäntä/emäntä tekisi kaikki työt ja päätökset, niin väistämättä sitä katsoo talon kuuluvan sille perimysaseman kautta siihen päätyneelle suvunjatkajaosapuolelle (ja oikeudellisesti usein näin onkin, kun avioehto on tehty).
Ja tätä asenneilmapiiriä näkee, jos munaminiänä taloon tullut päsmäröi, niin äkkiähän sitä naapurit puhuvat että kuka tuo luulee olevansa. Toisaalta nykymaailmassa olisi syytä nähdä maatalousyrittäjäpariskuntien osapuolet tasavertaisina silloin kun he yhtä isot vastuut jakavat..
Ainahan toinen "puolisoista" tulee talon ja suvun ulkopuolelta, jos mennään normaalikaavan mukaan :o
Nykyään se vaan on yhtä usein mies kuin nainenkin, se ainoo poika ei ehkä edes ole kiinnostunut koko hommasta :(
..., vaikka ainoo poika jäiskin tilan jatkajaksi :-X
-
Ja persiilleen meni minunkin poikien kasvatus.. jos tyttärien kohdalla edes onnistuisi. :(
No mikäs, eikö niitä kiinnostanukkaan? Voiko muuten vävystä tulla koskaan isäntää, vai onko se vähän niinkuin sellainen, miten sen sanois, vähän niinku sonni joka on kuohittu?
On.
Kun vaihdevuosien äkeys joskus sitten iskee emäntä-isäntään, kuuluu kesäillassa suukopua, sitten oven paukaus, reisvävy heitetään pihalle, ja kimakka frouvanääni kaikuu kylille asti: "sinulla ei ole tästä talosta mitään, et saa tästä talosta mitään, eikä ole sanomista tämän talon asioihin mitään !"
Huoltsikan baarista myöhemmin löytyy tämä surullinen trenki-isäntä....
;D
-SS-
-
Ja persiilleen meni minunkin poikien kasvatus.. jos tyttärien kohdalla edes onnistuisi. :(
No mikäs, eikö niitä kiinnostanukkaan? Voiko muuten vävystä tulla koskaan isäntää, vai onko se vähän niinkuin sellainen, miten sen sanois, vähän niinku sonni joka on kuohittu?
Ei kelvannu perintömanttaali, osti mokoma oman. ::)
-
Voiko muuten vävystä tulla koskaan isäntää, vai onko se vähän niinkuin sellainen, miten sen sanois, vähän niinku sonni joka on kuohittu?
Sanoisin että aika pitkän tien kautta. Kyllä talo on ainakin minun silmissäni aina jatkajan, oli jatkaja kumpaa sukupuolta tahansa. Ei munaminiä ole isäntään verrattavissa. Vaikka se ulkopuolelta tullut isäntä/emäntä tekisi kaikki työt ja päätökset, niin väistämättä sitä katsoo talon kuuluvan sille perimysaseman kautta siihen päätyneelle suvunjatkajaosapuolelle (ja oikeudellisesti usein näin onkin, kun avioehto on tehty).
Ja tätä asenneilmapiiriä näkee, jos munaminiänä taloon tullut päsmäröi, niin äkkiähän sitä naapurit puhuvat että kuka tuo luulee olevansa. Toisaalta nykymaailmassa olisi syytä nähdä maatalousyrittäjäpariskuntien osapuolet tasavertaisina silloin kun he yhtä isot vastuut jakavat..
Vahvistan tuon ylläkerrotun koskien munaminiää. Onko tilanne sitten eri, jos tilakaupat on tehty yhdessä? Itseä ohuesti harmittaa, etten saanut ostettua osuutta tilasta silloin, kun a) oli itsellä vielä eläkeikään matkaa ja b) emännälläkin oli velkaa aika paljon. Rahaa ei muila kyl ollu silloinkaan eikä tainnu olla myytävänäkään. Mut olishan sitä voinu jonkun toisen tilan yrittää ostaa, jos olis ymmärtäny.
Nyt on melkein kymmenen vuotta käytännössä yritetty yhdessä, emännän velka on lyhentynyt vaikka hän on uuttakin tehnyt. Minä oon käyny lisäksi ulkopuolella osa-aikatöissä, että on jotenkin pärjätty. Omaisuutta ei itsellä edelleenkään ole ja työelämää jäljellä ehkä parikytä vuotta niin vois rahoituksen saaminen olla aika haastavaa tässä vaiheessa. Ja mikäs tässä ollessa, töitä saa tehdä ihan niin paljon kuin ehtii/jaksaa.
Jatko meillä on sikäli turvattu(?), että emännällä on kuusi lasta, joista kolme vanhinta omien sanojensa mukaan v a r m a s t i jatkaa tillaa (luultavasti yhdessä, mieluiten kuitenkin kai äitinsä kanssa jatkaisivat?) :D Emäntä tosin jää eläkkeelle vasta parinkymmenen vuoden päästä...
-
Ja persiilleen meni minunkin poikien kasvatus.. jos tyttärien kohdalla edes onnistuisi. :(
No mikäs, eikö niitä kiinnostanukkaan? Voiko muuten vävystä tulla koskaan isäntää, vai onko se vähän niinkuin sellainen, miten sen sanois, vähän niinku sonni joka on kuohittu?
On.
Kun vaihdevuosien äkeys joskus sitten iskee emäntä-isäntään, kuuluu kesäillassa suukopua, sitten oven paukaus, reisvävy heitetään pihalle, ja kimakka frouvanääni kaikuu kylille asti: "sinulla ei ole tästä talosta mitään, et saa tästä talosta mitään, eikä ole sanomista tämän talon asioihin mitään !"
Huoltsikan baarista myöhemmin löytyy tämä surullinen trenki-isäntä....
;D
-SS-
Ihan sama sillä emännällä joka ahertaa parsinavetassa, tai pihatossa joka on rakennettu ihan pelkästään ja pyytettömästi vaimon hyvinvointia ajatellen ja hoitaa kakaroita, kokkaa lihasoppaa isännälle joka puukenkien kanssa tekee tosiurakointia, illat edustaa MTK:ssa, rotareissa ja paikallispolitiikassa. Raskaan aherruksen ja kahvipöhön jälkeen pitää rentoutua sohvalla palvelua huudellen, talvet menee tietenkin hirvimetsällä. Pitäähän jonkun tuoda perheelle elanto. Lopuilta tuon palkatta kyökissä häärivän olennon voi korvata nuoremmalla ja hitusen naiviimalla yksilöllä joka osaa olla kuuliainen, eikä vaadi liikoja.
-
Tällaista henkeä on ainakin vanhalla sukupolvella perinteisellä maaseutu-alueella.
"Poika syntyi, polte syntyi,
Polte syntyi, kaski kasvoi;
Tytaer syntyi, tyhjae syntyi,
Tyhjae syntyi, kaiho kasvoi.
Ken se tuutii poikalasta,
Sepae totta torjuttavi;
Ken se tuutivi tytaertae,
Se vaan tyhjeae tekevi.
Aeyri aeijistae pojista,
Yksi tyhjae tyttaeristae,
Jos kylaelle naitakohon,
Tahi koissa kasvakohon,
Tahi tauti tappakohon,
Surma suin lopettakohon."
(Kanteletar)
-
Ota Timotei puhelin kouraan ja soita ne sisarukset läpi että tämmösen kaupan meinaatte tehdä. Siinähän se
tulee keskusteltua eikä käy niiku Herliinille ;D
Suosittelen vahvasti. Isä ja Pappa eivät tätieni kanssa rahasta puhuneet sukupolvenvaihdoksen ja Pappan kuoleman välissä. Oli sitten melkoista menoa Pappan kuoltua kun tätien odotukset perinnöstä eivät täsmänneet pankkitilin kanssa. Eipä tarvinnut sitten serkkujakaan nähdä 10 vuoteen ennen kuin alettiin saada ajokortteja. Itse juttelen siskon kanssa aina jos jotain isompaa suunnittelen tai edes kuukaudeksi Isältä rahaa lainaan takaisin.
Meillä on tavallaan syytinki kun vanhusten tupa rakennettiin tilan rahoilla niiden omistusaikana mutta juridisesti se ei sitä oo. Tiedän semmosenki tapauksen että seuraavas vaihdokses meinas tihkasta kun vanha muori ei olisi halunnut luopua syytingistä vaikkei ollut tilalla asunu vuosikausiin. Että kantsii miettiä tarkkaan mitä paperille laitetaan. Ja tuo 400 metriä on tosiaan minimi, ainakin ilman näköyhteyttä että jokanen perhe pystyy elämään omaa elämää.
Näkö- ja kuuloetäisyyden ulkopuolelle, mutta kävelymatkan päähän mielestäni paras.
-
Tällaista henkeä on ainakin vanhalla sukupolvella perinteisellä maaseutu-alueella.
"Poika syntyi, polte syntyi,
Polte syntyi, kaski kasvoi;
Tytaer syntyi, tyhjae syntyi,
Tyhjae syntyi, kaiho kasvoi.
Ken se tuutii poikalasta,
Sepae totta torjuttavi;
Ken se tuutivi tytaertae,
Se vaan tyhjeae tekevi.
Aeyri aeijistae pojista,
Yksi tyhjae tyttaeristae,
Jos kylaelle naitakohon,
Tahi koissa kasvakohon,
Tahi tauti tappakohon,
Surma suin lopettakohon."
(Kanteletar)
Suomentakaa, kiitos! ;D
-
Tällaista henkeä on ainakin vanhalla sukupolvella perinteisellä maaseutu-alueella.
"Poika syntyi, polte syntyi,
Polte syntyi, kaski kasvoi;
Tytaer syntyi, tyhjae syntyi,
Tyhjae syntyi, kaiho kasvoi.
Ken se tuutii poikalasta,
Sepae totta torjuttavi;
Ken se tuutivi tytaertae,
Se vaan tyhjeae tekevi.
Aeyri aeijistae pojista,
Yksi tyhjae tyttaeristae,
Jos kylaelle naitakohon,
Tahi koissa kasvakohon,
Tahi tauti tappakohon,
Surma suin lopettakohon."
(Kanteletar)
Suomentakaa, kiitos! ;D
Yksinkertaisesti poika on maailman napa, ja tyttäristä ei muuhun kuin kylälle naitavaksi tai suohon polettavaksi. >:(
-
Yksinkertaisesti poika on maailman napa, ja tyttäristä ei muuhun kuin kylälle naitavaksi tai suohon polettavaksi. >:(
Juu kun esikoistyttäremme syntyi, eräs vanhaemäntä ei oikein tiennyt, miten onnitella, sanoi, "hyvä se on tyttökin - tyhjähän kätehen"
-SS-
-
Yksinkertaisesti poika on maailman napa, ja tyttäristä ei muuhun kuin kylälle naitavaksi tai suohon polettavaksi. >:(
Juu kun esikoistyttäremme syntyi, eräs vanhaemäntä ei oikein tiennyt, miten onnitella, sanoi, "hyvä se on tyttökin - tyhjähän kätehen"
-SS-
;D ;D ;D
-
Maailma on tulevaisuudessa naisten, jo nyt nuorten miesten syrjäytyminen on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, miehille ja miehisille asenteille ei yksinkertaisesti ole enää tilaa modernissa maailmassa. Naiset ovat esim. paljon koulutetumpia.
Siksi voi hyvällä syyllä sanoa että onni on, jos pariskunnille syntyy tyttölapsi, hänelle voi odottaa paljon valoisampaa tulevaisuutta kuin poikalapselle.
Ja nämä maalaisten asenteet, niistä voisi tehdä vaikka kuinka paljon pilkkaa, maauskosta, maahengestä, isien perinnäissääntöjen kunnioittamisen pakosta.
"Perkele, syränverellä oon nämä maat raivannu ja tilaa kehittänyt, jotta on ihmeellistä jos ei sen vertaa teitä jälkeläisiä kiinnosta kunnoittaa niin paljon isienne työtä, että eres joku jatkaisi tilanpitoa, kyllä mairen on pysyttävä suvussa, naapureille tai muille suvun ulkopuolisillehan ei tätä mun elämäntyötä myydä.
-
Yksinkertaisesti poika on maailman napa, ja tyttäristä ei muuhun kuin kylälle naitavaksi tai suohon polettavaksi. >:(
[/quote]
Luoja ristin antoi, vävy pois korjas...
Mut yks kaveri sanoi aikoinaan että parhaat kotieläimet hänellä on ollut ruuna, sika ja vävy...
Nimim. vävyn poika..
-
Yksinkertaisesti poika on maailman napa, ja tyttäristä ei muuhun kuin kylälle naitavaksi tai suohon polettavaksi. >:(
Luoja ristin antoi, vävy pois korjas...
Mut yks kaveri sanoi aikoinaan että parhaat kotieläimet hänellä on ollut ruuna, sika ja vävy...
Nimim. vävyn poika..
[/quote]
Aika monen talon tai suvun, on oikeastaan pelastanut aktiivinen vävy 8)
-
Yksinkertaisesti poika on maailman napa, ja tyttäristä ei muuhun kuin kylälle naitavaksi tai suohon polettavaksi. >:(
Luoja ristin antoi, vävy pois korjas...
Mut yks kaveri sanoi aikoinaan että parhaat kotieläimet hänellä on ollut ruuna, sika ja vävy...
Nimim. vävyn poika..
Aika monen talon tai suvun, on oikeastaan pelastanut aktiivinen vävy 8)
[/quote]
Joskus se vävy saattaa olla myös ihan älyttömän katkera sille ainoalle pojalle, joka saa kaiken ;D
-
Yksinkertaisesti poika on maailman napa, ja tyttäristä ei muuhun kuin kylälle naitavaksi tai suohon polettavaksi. >:(
Luoja ristin antoi, vävy pois korjas...
Mut yks kaveri sanoi aikoinaan että parhaat kotieläimet hänellä on ollut ruuna, sika ja vävy...
Nimim. vävyn poika..
Aika monen talon tai suvun, on oikeastaan pelastanut aktiivinen vävy 8)
Joskus se vävy saattaa olla myös ihan älyttömän katkera sille ainoalle pojalle, joka saa kaiken ;D
[/quote]
;D ;D ;D
-
Ja viimestään perinnönjaossa nämä sukuun naidut kunnostautuu.. :o
-
Ja viimestään perinnönjaossa nämä sukuun naidut kunnostautuu.. :o
Ne kato tajuaa, että tämä perintö jaetaan nyt ;D