Agronet
Keskusteluaiheet => Koneet, laitteet ja tekniikka => Aiheen aloitti: HEINÄMIES-07 - 24.11.12 - klo:21:09
-
Koneviestin juhlaliitteen kannessa komeilee Tume (lundel) paalain.Onkos kukaan nähnyt tommosta härveliä oikein livenä?Itse muistelin tollasen pikkupoikana nähneeni jossain työnäytöksessä(muistikuvia erilaisista koneista on todistetusti kolmevuotiaasta alkaen ;)) .Paalattavaa heinää pyöritettiin maata vasten ja tiivistystela painoi tavaran rullalle.Olikohan niitä rullia kolme ja kaikki eri kokoa.
Mutta kuinka siinä koneessa paali oikein sidotaan ? Vai sidotaanko ollenkaan?
-
Juu, etsin moisen värkin selostusta nopeasti selaten muttei ollut.. Uteliaisuus kasvoi!
-
Alunperin sen kehitti Hesston ja Tume kai teki sitä lisenssillä. Naapurilla oli kauan aikaa muutaman vuoden sellainen mutta ilmeisesti pienet peltokuviot ei sopinut sen toimintaan.
-
Tumella tuli aikoinaan kahtena kesänä paalattua heinää ja olkea,voimansahan paalain sai maapyöristä. Heinän paalaus sujui jotenkin ja kyllä sillä olkeakin paalasi,mutta ongelma oli se että maata vasten kun rullasi paalin niin oljet tuli juurineen mukaan paaliin ja lopputuloksen tietää jokainen. Narulla kone sitoi paalin samalla tavalla kuin mikä tahansa kone mutta Tume piti ajaa "laihosta" pois kun narua alkoi koneelle anatamaan että jäi pintaa pitämään myttyä kasassa. Mitään kovin tiiviitä ei paalit olleet,mutta parempi kuin kovapaalien kanssa hikoilu. Tume tehtiin USAlaisella Lundellin lisensillä. Se oli aikansa lapsi se ;)
-
Näln kanssa kyseisen vehkeen aikoinaan. Siinähän oli semmonen harava (tai paremminkin kuokka) aisan alla jonka oli tarkoitus tehdä se alkupallo sidonnan aikana. Lattaraudoista hitsailtu melko tukevatekoinen ja koukut alapäissä.
-
Se esipyörittäjä eli kuokka ei toiminut koska vahvassa karheessa oli niin paljon tavaraa että paali jäi huonolle sidonnalle tai kuokka meni tukkoon joten sen vuoksi ajoin koneen pois karheesta kun narua syötti.
-
Mielenkiintoisia on ollut Tumella ajolinjat.Kun paali valmistui niin karhon sivuun ja täyskäännös. On se pyöröpaalauskin vaatinut pitkän tien näihin nykyajan Canbuscväyläkoneisiin. Mites Tumessa naru katkaistiin?Ja oliko paljon sidontavaihtoehtoja?Kiva olis nähdä kone käytännön töissä perisuomalaisella tilkkutäkki pellolla.Saattas olla isännät aikas tyytyväisiä tänpäivän koneisiin.
-
Kaipailin tästä paalaimesta tietoja taannoin, muttei kukaan tahtonut muistaakkaan koko värkkiä.
Tällaisen löysin netin syövereistä: http://www1.agric.gov.ab.ca/$department/deptdocs.nsf/all/eng3050/$FILE/100.pdf
-
Kaipailin tästä paalaimesta tietoja taannoin, muttei kukaan tahtonut muistaakkaan koko värkkiä.
Eipä ihme. Kuvausten perusteella aktiivinen unohtaminen onollut mielenterveyden kannalta ensiarvoista. :-X
-
Heps.
Olen nähnyt Hankkijan työnäytöksessä, mutten muista kuinka hyvin toimi.
-
Meillä oli tuommoinen, kun olin nuori kossi ja sillä tuli paalailtua, kyllä se harava aika kivasti heinää keräs sen aikaa, kun naru meni paalin ympärille ja sitten vain sillä niittokoneen terälapuista tehdyllä kiljotiinilla narut poikki. Olkien paalauksessa meillä ei käytetty juurikaan narua, todella vähän siitä päältä pärkösi tavaraa pois, vaikka naruja ei käytössä ollutkaan, heinät muistaakseni sidottiin aina. Oljen paalauksessahan se oli hillittömän nopea sai ajaa niin kovaa, kun traktorilla pääsi, mutta vaati 410 sampon jäljeltä karhon kavennuksen pöyhimellä, muuten takkusi päistä liian leveän karhon kanssa. Huippu ominaisuus oli pellon tasaus, se jäykkä rumpu kiinteillä lattaraudan paloilla tasasi kaikki pellon pinnassa olevat epätasaisuudet ja keräs kaikki mahdolliset kivet paaliin sisään, hetken vain kolina kuului, kun päänkokoinen kivi kääriytyi olkien seassa ;)
-
Täytyy vielä muistella että olihan se haasteellinen kone työntekoon ja lohkot ei niin säännöllisiä-kantikkaita ja isoja. Jos vielä kuivaa heinää tehtäis,tuollaisen voisi ottaa käyttöön kun nykyisin on karhottimet käytössä. Pellolle ja niin ison "sitomiskaistan" kun on tarve.
Narun katkaisusta joku kysyi, se oli sellainen lataa ja varmista tyylinen,eli toimi samalla tavalla kuin ilmakiväärin lataus. Narun syöttö kun alkoi vedettiin liikkuvat taakse ja kun paali oli narutettu riitävästi käsi löysättiin ohjausnarusta ja katkaisuterät loksahti alas---->naru poikki. Tyo narunkatkaisu ei temppuillut ikinä. Tuollainen Tume oli aikoinaan joskus 90-luvun alussa muutävänä jossain keski-pohjalaisessa maatalouskaupassa,oikein oli MaasTullissa mainos kuvan kanssa.
-
Joo se narun katkaisuhan oli pommin varma, kun narut oli kireällä paalin alta tullessaan sinne syöttölaatikkoon, missä ne kerät oli, teki se terähässäkkä aina tehtävänsä. Sitä en jaksa enää muistaa oliko siinä joku rullasysteemi, mikä alkoi syöttää sitä lankaa maahan paalin eteen? Aikaa kuitenkin koneen häipymisestä just kolkyt vuotta, vaikka se taitaa olla aika likellä metsäs, kun joku innokas naapuri osti sen osuuskaupalta, kun meni sinne sampon vaihdon välis ;D
-
Se oli sellainen alkuunsyöttö naruilla että siinä vaiheessa kun vedettiin liikkuvat taakse naru löysääntyi ja häntä oli sen verta pitkä että naru lähti paalin mukaan pyörimään. Siinä vedettiin narut tosi löysälle ensin ja loppupäässä loksahti latinkiin narunkatkaisu.
-
Sen muistan, että siihä ei tarvinnu traktorilta, kuin yhden ulkopuolisen lohkon ja jatkuvan pumppauksen, siinä oli oma kaks lohkoinen venttiili, missä toisella ohjattiin sitä peräporttia, auki ja painatettiin pyöriävasten, että systeemi alkoi pyöriä ja toisella lohkolla sitä haravaa. Meillä lähti muistaakseni se toisenpuolen pyörähässäkkä kaikkineen irti koneen kyljestä, mutta saatiin parsittua kiinni sen verran, ettei siihen enää kajottu.
-
Niin oli kun kerrot, sitä haravaa käytin vain oljella sen vähän mitä sitä maasekaista olkea sillä paalattiin,loppu ajettiin silloin harvinaisella New Holland kovapaalaimella. Oljilla kun tehnyt oikein mitään kuivikkeina kun oli sänki juurineen ja multineen mukana. Heinä oli niinä kahtena kesänä hyvässä kasvussa joten kuokka-harava ei ehtinyt mukaan,kun meni jo tukkoon. Olis jämerää nähdä tuollainen Tume vielä jossain,kertokaa kuka tietää missä mahtaa olla. Oli muuten juhlaa kun seuraavalle korjuukaudelle tuli Claas Rollant 44 narukone ja aivan uusi tietenkin,olihan sillä juhlallista paalata,ennätys oli eräänä sunnuntai päivänä 15ha olkea,se oli kova saavutus siihen aikaan.
-
Joskus 90-luvun puolivälin tienoilla näin tuollaisen Kurikassa Purkupörssin laanilla, värkkiin oli liitetty joku vanha traktori ilman etuakselia eteen runko-ohjauksella, eli tehty itsekulkeva paalain. Muistikuva hieman hatara kun olin vasta n.10vee silloin, enää sitä ei siellä ole näkynyt että tainnut jo mennä sulattoon.
-
Kaipailin tästä paalaimesta tietoja taannoin, muttei kukaan tahtonut muistaakkaan koko värkkiä.
Tällaisen löysin netin syövereistä: http://www1.agric.gov.ab.ca/$department/deptdocs.nsf/all/eng3050/$FILE/100.pdf
Melko tyly arviointi.
-
Mulla on ihan hämärä mielikuva että olisin auton ikkunasta tuollaisen pikkupoikana nähnyt heinäpellolla Lammin ja Janakkalan rajan seutuvilla.
-
Serkkupojalla on osiin purettuna vielä tuollainen, isät oli veljeksiä ja heillä piti olla samanlaiset koneet, se tosin on selvinny mulle vasta jälkeenpäin, kun ollaan serkunkans vertailtu isiemme kalustoa ;D Tuo meillä ollut kone saattaa tosiaan olla jossain tuossa kohtuu lähellä metsän siimeksessä, pitäs joskus kysyä siltä joka sen osti. Mä en muista tuossa olkien paalauksessa sängen kanssa mitään suurempaa ongelmaa, mutta meillä ne karhotettiin aina sellaisella haravakoneella jossa oli kaks vaakatasossa pyörivää roottoria, koska sampo tosiaan jätti liian leveän karhon ja oljet alkoi takuta sielä pyöriltä voimansa ottavien rullien välissä. Mutta kaikki epätasaisuudet pellonpinnasta tosiaankin hävis ja ne löytyi paalista ;D
-
mikäs taika siinä muuten on että niitä käytöstä poistettuja säilötään pusikoos? ::)
-
Tuosta Tume pyöröpaalaimesta vielä, että olkia kun paalattiin,toisinaan hyvissä olosuhteissa ilman pöyhintää,puimuri oli Volvo BM 1110 eli simppeliä olkikarhetta jätti taakseen.
-
Sampon jäljestä se ei onnistunut ollenkaan kokeiltiin kyllä, mutta siitä ei tullu mitään, kone oli heti jumissa. Kyllähän tuo metsikkö yleisenä romun säilytys paikkana lienee sen takia, että ei malteta myydä, jos tarvis vielä, mutta ei ole sisälläkään tilaa, ompahan sitten poissa silmistä, niin on poissa mielestä :o
-
Mulla on ihan hämärä mielikuva että olisin auton ikkunasta tuollaisen pikkupoikana nähnyt heinäpellolla Lammin ja Janakkalan rajan seutuvilla.
Löyty tälläinen mielenkiintoinen paalain keskustelu, kyllä oli tässä seutuvilla tälläinen kone ajossa, meitin Hestonin lisäksi, eipä 70 luvun puolivälissä vielä kovin yleisiä ollu noi pyöröpaalaimet