Agronet
Keskusteluaiheet => Vapaa sana => Aiheen aloitti: simmo - 14.08.11 - klo:21:46
-
Tuli sitten tehtyä se vienan karjalan laulureissu.Siitä on kaks kymmentä vuotta,kun viimeksi kävin ,ja odotin,että jotain uudistusta olisi tullut vienaankin.Mutta ei,samat vanhat talorötisköt,ei yhtään uutta rakennusta.Tai oli yksi,Ruhtinaansalmessa,jossa pidimme kortteeria,oli oikein komea punavalkoinen kerrostalo,ihan silmäni olin pudottaa,kunnes kuulin,että talo ei ollut koskaan valmistunut,vaan sen rahat oli kavallettu ja talo oli jäänyt kesken :o. Majapaikkamme oli narkomaanikoti,joka oli aikaisemmin ollut herrojen lomakoti,kunnes se oli jäänyt autioksi ja ränsistynyt pahasti,vesi oli tullut katosta läpi vuosikausia.Joku kristillinen yhdistys oli ostanut sen narkomaanien kuntoutusta varten.Koska talo oli puuta,niin oli selvää,että se oli hometalo,koska se oli vuosien kuluessa kastunut moneen kertaan sisältä.Suomessa se olisi määrätty purettavaksi,mutta Venäjän mittapuun mukaan se oli ihan" harasoo". Mun ja ukon huone oli ainoa,jonka kylpyhuoneeseen tuli lämmin vesi,joten annoimme toisten käyttää sitä ja meillä oli jatkuva avoimien ovien päivä. Talon johtajapariskunta oli ensimmäisiä,jotka olivat päässeet kuiville siinä talossa.Vierailimme Kantalahdessa,jossa oli melko hyvin varustettuja tavarataloja.Hintataso oli kyllä sellainen,ettei niihin köyhillä ole varaa.Louheen mentäessä tie oli aivan hirveä,koko ajan pelotti,että linja-automme hajoaa,mutta kyllä se ihme kyllä kesti. Louhesta jatkoimme Kiestinkiin ja siellä oli hirveän pieni rukoushuone,seisoimme yleisön kanssa nokat vastakkain.Jos koko kuoro olisi lähtenyt,niin emme olisi mahtuneet sinne. Venäläinen vieraanvaraisuus on kyllä aivan omaa luokkaansa.Ruokaa oli tarjolla paljon ja se oli hyvää ja kyllä meistä pidettiin hyvää huolta.Meillä oli matkassa kolme tulkkia,kaksi omasta seurakunnasta ja yksi nousi Kemijärveltä kyytiin.Matka oli olosuhteista huolimatta antoisa,tapasimme Kantalahdessa nuoren miehen,joka oli itse opiskellut suomen kieltä ja hänellä oli haaveena päästä Suomeen palo-opistoon,hän oli palomies Kantalahdessa.Vienan kemistä oli tullut kaksi suomenkielistä mummoa oikein junalla Louheen meitä kuulemaan.Jos vielä joskus on mahdollista päästä samanlaiselle matkalle,niin olen kyllä valmis.
-
Tuli sitten tehtyä se vienan karjalan laulureissu.Siitä on kaks kymmentä vuotta,kun viimeksi kävin ,ja odotin,että jotain uudistusta olisi tullut vienaankin.Mutta ei,samat vanhat talorötisköt,ei yhtään uutta rakennusta.Tai oli yksi,Ruhtinaansalmessa,jossa pidimme kortteeria,oli oikein komea punavalkoinen kerrostalo,ihan silmäni olin pudottaa,kunnes kuulin,että talo ei ollut koskaan valmistunut,vaan sen rahat oli kavallettu ja talo oli jäänyt kesken :o. Majapaikkamme oli narkomaanikoti,joka oli aikaisemmin ollut herrojen lomakoti,kunnes se oli jäänyt autioksi ja ränsistynyt pahasti,vesi oli tullut katosta läpi vuosikausia.Joku kristillinen yhdistys oli ostanut sen narkomaanien kuntoutusta varten.Koska talo oli puuta,niin oli selvää,että se oli hometalo,koska se oli vuosien kuluessa kastunut moneen kertaan sisältä.Suomessa se olisi määrätty purettavaksi,mutta Venäjän mittapuun mukaan se oli ihan" harasoo". Mun ja ukon huone oli ainoa,jonka kylpyhuoneeseen tuli lämmin vesi,joten annoimme toisten käyttää sitä ja meillä oli jatkuva avoimien ovien päivä. Talon johtajapariskunta oli ensimmäisiä,jotka olivat päässeet kuiville siinä talossa.Vierailimme Kantalahdessa,jossa oli melko hyvin varustettuja tavarataloja.Hintataso oli kyllä sellainen,ettei niihin köyhillä ole varaa.Louheen mentäessä tie oli aivan hirveä,koko ajan pelotti,että linja-automme hajoaa,mutta kyllä se ihme kyllä kesti. Louhesta jatkoimme Kiestinkiin ja siellä oli hirveän pieni rukoushuone,seisoimme yleisön kanssa nokat vastakkain.Jos koko kuoro olisi lähtenyt,niin emme olisi mahtuneet sinne. Venäläinen vieraanvaraisuus on kyllä aivan omaa luokkaansa.Ruokaa oli tarjolla paljon ja se oli hyvää ja kyllä meistä pidettiin hyvää huolta.Meillä oli matkassa kolme tulkkia,kaksi omasta seurakunnasta ja yksi nousi Kemijärveltä kyytiin.Matka oli olosuhteista huolimatta antoisa,tapasimme Kantalahdessa nuoren miehen,joka oli itse opiskellut suomen kieltä ja hänellä oli haaveena päästä Suomeen palo-opistoon,hän oli palomies Kantalahdessa.Vienan kemistä oli tullut kaksi suomenkielistä mummoa oikein junalla Louheen meitä kuulemaan.Jos vielä joskus on mahdollista päästä samanlaiselle matkalle,niin olen kyllä valmis.
nuo alueet pysyvät venäläisenä aina ,,,siksi kannattaa ostaa suomesta lisää maata
eikä raha tee kiusaa ???