Agronet
Keskusteluaiheet => Maidontuotanto ja lihanaudat => Aiheen aloitti: Oksa - 14.02.25 - klo:08:33
-
vajaa 500 vuotta saman suvun hallussa. ja kait perustettu vajaa 50 sen jälkeen kun amerikka löyty. on aika saavutus suomessa.. mutta nyt on sit viimeinen polvi pitämässä karjaa. juttu löytyy uusimmaasta seura-lehtestä..
-
Mitä erilaisten niskavuorten pitäminen vaati omistajilta takavuosina, vaikkapa 1900-l alkuun asti ? Esim. isoisäni isä nai kartanoi lesken ja näin hänestä, jolla oli aikuiset lapset, tuli isäntä taloon. Ammatti yliopiston opettaja ja asuinpaikka Helsinki.
-
Ehkä kartanoissa vaadittiin erilaisia kykyjä kuin itsellisten taloissa. Kumpikaan ei varmasti ole ollut helppoa. Kartanoissa saada työväki tekemään työt ja pysymään uskollisina taloon. Sekä saada rahat piisaan. Itsellisten onkin tarvinnut hallita työt ja rahat.
Jos se helppoa olisi niin kai näitä sukutiloja ja kartanoita olisi pilvinpimein?
-
niiinpä. mut aatelkaas kuin paljon noita löytyy euroopasta mut ei pahemmin ole suomessa.. onko joku täällä jollain lailla väärin? ite kunnioitan nuita vanhoja tiloja joilla on jo kuin mones pitäjä remmissä.. jotain jatkuvuutta ois hyäksi. jatkajat vaan nykyään joutuu laskemaan kuin kannattais ottaa tila haltuun.. eihän saa tuottaa ruokaa..sitähän saabi kaupasta!
-
Jos se helppoa olisi niin kai näitä sukutiloja ja kartanoita olisi pilvinpimein?
Hakusanaksi torppari ja torpparilaki 1918. Listan jatkoksi pirttifilosofi. Tuossa mistään uskollisuudesta ollut kyse, vaan pakosta.
Onko mopomies ainoa, joka ymmärtää ?
-
onhan se tietysti että kovapanosammuntojen jälkeen piti nuita kartanoita pilkkoa mutta kuiteskin oishan sen pienemmänkin tilan voinu pitää suvun omistuksessa hieman pitenpää.. mikä lie aikoinaan estäny..?
-
onhan se tietysti että kovapanosammuntojen jälkeen piti nuita kartanoita pilkkoa mutta kuiteskin oishan sen pienemmänkin tilan voinu pitää suvun omistuksessa hieman pitenpää.. mikä lie aikoinaan estäny..?
Sitä tulee vuosisatojen mittaa syitä monia. Ennen vanhaan joku tauti saattoi tappaa koko talonväen ja joissain taloissa kun isäntä kuoli, uskottiin ettei hameväki pysty pitämään taloa pystyssä. Toki varmaan oli, ainakin täällä päin, pieniä taloja joissa päätoimeentulo tuli joistain metsätöistä tai vastaavista. helposti sitten siinä isännän kuoltua ei leski pystynyt pitää taloa. Kartanot varmaan toki eri asia.
-
on se tuo sote ollu jo vuosisatoja suomessa... kun jopa ruottissa on vanhoja sukutiloja ja kartanot erikseen... no mitä tuosta!
-
on se tuo sote ollu jo vuosisatoja suomessa... kun jopa ruottissa on vanhoja sukutiloja ja kartanot erikseen... no mitä tuosta!
Sun vastausta on vaikea tulkita. Ruotsissä on jotain ikivanhoja lakeja voimassa kuten sääntöperimys, joka koskee erityisesti kartanoita.
-
Eräässä kartanossa oli sotien jälkeen sellainen tilanne, että joutui luovuttamaan rintamamiestiloille alueita. Taloa piti silloin kaksi vanhaa piikaa siskoksia olivat. Selvittivät asiaa ja toinen otti isännän taloon sekä tulevan isännän veljeltä adoptoitiin poika. Tällä järjestelyllä maista taisi kymmeniä hehtaareja säästyä luovutuksilta.
Poika sai työpaikan palkkioksi tehtaasta, työnjohtajan pestiä hoiti.
Lienee tuokin kartano lyöty lihoiksi.
-
on se tuo sote ollu jo vuosisatoja suomessa... kun jopa ruottissa on vanhoja sukutiloja ja kartanot erikseen... no mitä tuosta!
Sun vastausta on vaikea tulkita. Ruotsissä on jotain ikivanhoja lakeja voimassa kuten sääntöperimys, joka koskee erityisesti kartanoita.
1963 laaditun ja 1964 vuoden alusta voimaan tulleen lain mukaan Fideikommiss-säännös purkaantuu sen silloisen haltijan kuoltua. Joitakin tapauksia hallitus on hakemuksen perusteella voinut jatkaa yhden, tai kahden sukupolven lisää erityisistä syistä. Jäljellä lienee noin puoli tusinaa kartanoa / linnaa, joiden osalta järjestely päättyy ja siirrytään normaaliin perimyskäytäntöön lähitulevaisuudessa.
-
Aika kevyissä kantimissa nykyään. Joku on kirjoittanut asiasta pienen tutkielman https://www.forskning.se/2023/05/26/unika-arvsformen-fideikommiss-darfor-har-den-levt-kvar-sa-lange-i-sverige/
"Fideikommis-instituution valitetaan olevan etuoikeutettu, naista syrjivä ja feodaalinen. Se törmää asianosaisten lakiosa- ja avio-oikeuteen, mutta se on samalla säilytetty tärkeänä työkaluna suojaamaan omaisuuden merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja."
Tärkeänä työkaluna heko heko... Tuollaisilta voisi vaatia peltotöiden tekemistä hevosilla.
Tukholman kyljessä on Carlen maatila - luulis yhden aatelisen riittävän. Thjaa, hieman monimutkainen tuo kuninkaan hallintaoikeus. Osa on valtion hoidossa, osa on Kallen yksityisomaisuutta
-
Talonpoikaistilojen osuus oli Suomessa ihan kohtuullinen Euroopaan verrattuna. Kartanotkin pääosin maltillisen kokoisia. Tuossa yksi esimerkki pitkään suvulla olleesta kartanosta. Tiedon ovat sadan vuoden takaa, mutta tila edelleen suvulla. https://sukutilat.sarka.fi Kunta Tenhola ja tila Prästkulla.
-
ja kun aikaa kattoa töllöä ni tänään katoin illallinen kansallismaisemassa. ja tuo maitotila ihan etelässä!!! ja vasta neljä vuotta sitten ( kenen rahoilla )pykätty uusi pihatto... ja noin paljon elikoita.. mitä se emppu väittää et on kantturat siirretty pohoseen???? oispa tuolla viälä peltoaukeeta myös toiselle navetalle... ja yrittäjät viälä nuoriakiii!!!
-
Fideikommiss on tavallaan säätiö, jota hallitsee fideikommissaari, joka ei omista kiinteistöä, mutta saa nauttia tuotoista. Hänen on myös huolehdittava omaisuuden hoidosta niin, että se pysyy vähintään samanarvoisena siihen saakka kunnes se siirtyy seuraajalle.
Vuonn 1963 Säädetyssä fideikommissjärjestelmän purkamislaissa on säännöt, jotka loiventavat tietä sujuvalle siirtymälle. Perussääntönä on, että seuraaja, tyypillisesti kuolleen fideikommissaarin vanhin poika, voi olla myös tytär, jos poikaa ei ole, saa puolet omaisuudesta suoraan. Loput jaetaan kaikkien sisarusten kesken. Esimerkiksi kaksilapsisessa perheessä tämä tarkoittaa, että seuraaja perii peräti 75 prosenttia omaisuudesta.
Niille, jotka haluavat pitää kiinteistön edelleen yhtenä, on mahdollisuus perustaa fideikommisslautakunnan luvalla osakeyhtiö. Yhtiön perustaminen on tehtävä ennen fideikommissin purkua, sen yhteydessä se on myöhäistä. Näihin yrityksiin sovelletaan erityissääntöjä muun muassa maa-alueiden myynnistä, johon fideikommisslautakunnalta on haettava lupa.
Purkamislaissa on myös pykäliä joiden perusteella kiinteistö voi päätyä valtion tai jonkin muun yhteiskunnan historiaa tai kulttuuria suojelevan laitoksen haltuun. Tapauksia ei taida olla monta.
-
mitenkän kehumatta, mutta tää mun suku on majannut tällä paikalla yli kolmesataa vuotta. Sillon lohkastu rusthollista tällanen pikku torppa. Onhan siitä sitten jaettu maata, mut vielä on jäljelläkin.
-
Tässä meidän paikassa olen ensimmäisen sukupolven vaihdoksen tehnyt ainakaan 200 vuoteen.
-
Tila ei ole suvulla ollut kuin 150 vuotta. Tila on yksinäistalo, eli tila ja kylä samoja. Kylä on suomalaisen vero-oikeuden kylä, eli on ollut olemassa 1200-luvulla. Pihalla on pronssikauden hauta. Hautaröyhkiöt on silloin tehty asuinpaikan tuntumaan.
-
onhan se tietysti että kovapanosammuntojen jälkeen piti nuita kartanoita pilkkoa mutta kuiteskin oishan sen pienemmänkin tilan voinu pitää suvun omistuksessa hieman pitenpää.. mikä lie aikoinaan estäny..?
Sitä tulee vuosisatojen mittaa syitä monia. Ennen vanhaan joku tauti saattoi tappaa koko talonväen ja joissain taloissa kun isäntä kuoli, uskottiin ettei hameväki pysty pitämään taloa pystyssä. Toki varmaan oli, ainakin täällä päin, pieniä taloja joissa päätoimeentulo tuli joistain metsätöistä tai vastaavista. helposti sitten siinä isännän kuoltua ei leski pystynyt pitää taloa. Kartanot varmaan toki eri asia.
Näin tässä paikassa oli käynyt. Leski oli pitänyt tilaa 4 vuotta kunnes päätti myydä sen.
-
Reilu 150 vuotta ollut talo omalla suvulla, asutusta tontilla ollut ainakin vuodesta 1540 ja ilmeisesti jo aiemminkin. Piha on vanha kylätontti.
-
Näestä sukutila-vouhkaamisista Heiolle tullee mieleen lähinnä Jaakko Tepon errään laulun sanat, "sen isä on ori ja äeti on tamma ja äetin äetiki on tamma"
-
Näestä sukutila-vouhkaamisista Heiolle tullee mieleen lähinnä Jaakko Tepon errään laulun sanat, "sen isä on ori ja äeti on tamma ja äetin äetiki on tamma"
;D
-
Akaan Seudussa on juttu 'Hautaalla on kaksi kartanoa'. Ei niin mairittelevaa. Äidin isoisä tuli isännäksi naimakaupalla.
https://akaanseutu.fi/2019/07/20/hautaan-kartanoita-kaksittain/
-
mutta on mielenkiintoista lukea kuinka vanhaa on suomessa maatalous ja tilanpito.. aika vähän asiasta jutellaan..
-
mutta on mielenkiintoista lukea kuinka vanhaa on suomessa maatalous ja tilanpito.. aika vähän asiasta jutellaan..
Valitettavasti tuosta tilanpidon osuudesta on niukasti tietoa. Siitä, miten rahaa laitettiin haisemaan, on enemmän...
Jutussa mainittu Antti Faven pääsi Suomessa lääkkikseen, mutta rupesikin taidemaalariksi ja lähti Pariisiin. Lopulta ollessaan Korsikalla 28-vuotiaana sai keuhkotaudin, kuoli ja haudattiin sinne (Ajaccioon). Toinenkin perheen pojista laittoi haisemaan oikein kunnolla - tuki mm. kaivauksia Egyptissä. Hattu mitä porukkaa. Kun torpparit eli työvoima lähtivät, loppui tilanpitokin parin vuoden sisään (tuon suvun osalta).
-
mutta on mielenkiintoista lukea kuinka vanhaa on suomessa maatalous ja tilanpito.. aika vähän asiasta jutellaan..
Vaatii jonkun verran omaa aktiivisuustta mutta Kansalliskirjaston digiarkistosta löytyy varsin kattavasti vanhoja lehtiä ja niistä varsin paljon maatalouteen liittyviä juttuja etenkin viime vuosisadan alkupuolelta, vanhemmat on aika raskaista lukea pääasissa fraktuuralla painetun tekstin vuoksi. Toki täytyy muistaa että saman tapaan kuin nykyisin niissä esiintyy omana aikansa eturivin viljelijät mutta toisaalta se tekee asian siinä mielessä mielenkiintoiseksi että huomaa kuinka jossain määrin nykymittapuullakin ammattimaista toiminta on osalla tiloista silloinkin ollut.
-
Vanha-Hautaan pihalle joskus eksyin kun olin maitokiintiöitä ostamassa. Kasitonninen Jontikka kävi pihassa yksikseen. Naapuriin olin menossa. Naapuri vähän kertoili tilasta.
-
ja varmaan hienoa kuunnella.... mut paljon taitaa jäähä pimentoon noista jutuista...
-
Minun tila on 1600-luvulta ja olen 9. isäntä talossa. Lypsykarjanpidon lopetin, kun pitäisi investoida ja yksin olen talossa. Jälkikasvu on pääkäupunkiseudulla. Hankalaksi menee tilojen pitäminen elivoimaisena. Kerran vähintään 25-vuoteen pitäisi tuotanto investoida uudestaan ja porukka vähenee. 100 ha:n yksinäisyys on todellista. Toivotaan että sukutiloja syntyy lisää, mutta aika vaikealle näyttää tässä markkinatilanteessa. Meilläkin oli takavuosina iso suku ja vanhoja piikoja ja - poikia töissä jokapuolella tilaa.
-
niin, hirviä kato ihmisistä tiloilla ja kylillä. täälläkin oli vain parikyt vuotta sitten toimivia tiloja monta ja nyt on yhen käten sormin laskien.. ja kun kylällä on uusia ihmisiä niin net ei etes huomaa enää maatiloja.. onpa multakin kysytty mitä varten tuolla aukealla ei kasva puita? ja sit ihmetellään kuin ihania on nuo elikot.. joilla on suuret silmät... lehmiä? mitä net tekee..? mutta eihän virkaihmisen tartte kaikkea tietääkään.. kuten ei miunkaan.