Yksi perustavaa laatua oleva ongelma maataloustöissä on kotimaisille työntekijöille aika selkeä: maatilalla ei helposti ole luvassa urakehitystä. Koulutusta toki voi tarjota ja antaa mahdollisuuksia työssään kehittymiseen antamalla lisää vastuuta tyyliin: peruskarjanhoitoa -> hedelmällisyyskoulutusta -> siemennyskurssille --> munasarjadiagnostiikkaa tai rutiiniruokintaa -> eläinhavaintokoulutusta -> omatoiminen ruokinnan hienosäätö -> ruokinnan suunnittelun alkeita jne, mutta varsinaista ylenemistä ei tapahdu, vaikka palkkaa tarkistetaankin aina uusien taskien sujuessa.
Tässä kohtaa minä ajattelen hieman toisin. Juuri kannustin meillä ollutta harjoittelijaa hakeutumaan töihin maatilalle lomitushommien sijaan, perusteenani oli juurikin tuo urakehityksen mahdollisuus. Sanoin, että vain taivas on rajana. Vaikka titteli ei välttämättä muutukaan, olen ajatellut nuo Adamin listaamat asiat urakehityksenä, koska minusta osaamisen kehittyminen ja sitä kautta tuleva lisäpalkka ja mitä todennäköisimmin tapahtuva (työnjohto)vastuun kasvaminen on urakehitystä.
Muutoin tästä keskustelusta huomaan, että aluksi johtamista käsiteltiin hyvin suppeasti työn johtamisena, mutta näkökulma laajeni, hyvähyvä. Tästä laajemmasta näkökulmasta asiaa vatvottuani olen aloittajan kanssa jokseenkin eri mieltä. Edelleen asetan kyseenalaiseksi, että jos 300 lehmän tila tuottaa liikevaihtoa n. 1.5 miljoona, onko isännän 1000 tuntia paskakolan varressa merkittävä tekijä firman tulokselle. Ei ole ainakaan positiivisessa mielessä!