Käytännössä Suomea hallittiin Kekkosen presidenttikauden alusta 1980- luvun loppuun punamullan tai keskustavasemmistolaisen koalition voimin. Vaalituloksista riippumatta, Tehtaankatu 1:n arvovaltaa käyttäen. Tupo perustui sulle-mulle -järjestelmään, kunhan keskustalaiset saivat monopolin maatalouspolitiikan harjoittamiseen. Ruotsalaiset ja kristilliset olivat Keskustan apupuolueita. Joskus myös SKDL.
Vaalijärjestelmä myös on turvannut Suomessa nimenomaan Keskustan ja apupuolueiden merkittävän roolin valtakunnanpolitiikassa.
Tuolta pitkältä ajalta on tietenkin syrjäytetty monia yksittäistapauksia "yleisten syiden" perusteella, valtakunnanpolitiikassa, virkamiehistössä tai jopa elinkeinoissa. Historian päälle rakennetaan nykyisyys, se ei ole selitys jollekin kummallisuudelle, että se on hyvä koska Kekkosenkin aikana oli noin.
-SS-
-80 luvulla oli liitot voimissaan . Muutamilla työpaikoilla istuivat ulos maataloustuottajan tai henkilön joka ei kuulunut liittoon . Oli myös yrityksiä joissa maanviljelijä saattoi olla pääluottamusmies , poliittista kantaa ei sopinut epäillä .
Maidonhinnan alennus johtuu nyt poliitikoista , ei markkinataloudesta . Eeuussa on tehty typeriä päätöksiä jotka nyt hankaloittavat tuottajien asemaa.
myös markkinatalous tuntee poliittisen riskin, joka kasvaa silloin kun liikutaan hyvin epävakaalla ja korruptoituneella alueella. Yleensäkin poliitikkojen sotkeutuminen asiohin mutkistaa ja tarkoituksena on omilla päätöksillä ajaa markkinavoimat kumoon. Jos näiden kiintiöiden olisi annettu jatkua tai tilalle olisi tehty joku muu rajoituis sisämarkkinoille, niin homma olisi jatkunut kuin ennenkin. Venäjän pakotteet ovat osa poliittista riskiä, siihen pitäisi osata varautua jotenkin. Poliitikot päättää myös tuista ja siitä missä alueella mitäkin tuotetaan. Investointituet pakkonaittavat valtion ja tuottajan jatkamaan tuotantoa vaikka mitään todellista syytä ei siihen muuten olisi. Tehdään vaikka tappiota, haaskataan tukirahoja ja mennään syvemmälle kuin olisi tarpeen.
-90 luvun lama oli hyvä opetus siitä, kun valvontamekanismi poistuu ja poliittisilla päätöksillä yritetään korjata vahinkoja. Tuli paljon enemmän konkursseja ja vähintään kymmenen vuoden velkavankeus monelle, vähemmillä vahingoilla olisi selvitty jos rahahanojen avaamisen jälkeen valutta olisi päästetty heti kellumaan.
Nämä eivät ole tilatason ratkaisuja, eipä tässä isännissä vikaa löydy ja harvapa sitä vapaaehtoisesti jää kelkasta, jos siinä on mahdollista pysyä.