Jos veikkauksia aletaan esittämään, niin itse veikkaan samaa mallia kuin uudessa etelän tuessa. Eli maksetaan lypsylehmille tukialuekohtainen korvaus. Silloin tuki olisi samanlainen koko maassa ja ainakin muodollisesti irrotettu tuotannosta. Jos pohjoisen tuotanto uhkaa kasvaa edelleen, niin lehmäkohtaista tukea leikataan. Tuki pysyisi tällöin maitosektorilla, mutta ei olisi enää tuotantoon sidottu. Samalla taloudellinen optimi saavutteitaiisin alhaisemmalla tuotostasolla, mikä johtaisi alhaisempaan tuotantointensiteettiin ja ainakin teoriassa pienentäisi maitotonnikohtaisia ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä malli olisi tuottajienkin kohtalaisen helppo hyväksyä.
Tuo asia on vaan juuri toisinpäin. Lehmä tarvitsee ylläpitoon sen verran energiaa, että esim. kaksi 6000 maitokiloa tuottavaa lehmää tuottaa kasvihuonekaasuja huomattavasti enemmän kuin yksi 12 000 kg maitoa tuottava lehmä.
Esim. kaksi 750 kiloa painavaa lehmää tuottaa yhteensä 12000 kiloa maitoa--> energiatarve 124 Mj päivässä, kun yksi 12 000 kg tuottava kuluttaa päivässä 74 MJ. Päästöt kasvanevat suht lineaarisesti kulutetun energian suhteessa. Muita intensiteettiin liittyviä seikkoja puitiin jo aikaisemma keskituotosketjussa..
Pellervoinstituutin maito-seminaarissa vuonna 2008 oli puhumassa brittiläinen ilmastoasiantuntija (ei nyt tule nimi mieleen) ja tärkeä viesti oli, että lehmien osalta korkea tuotantointensiteetti on kasvihuonekaasujen osalta paras ratkaisu.