Ei kokemusta Naarvasta. Mutta jos jotain pitää saada aikaan, niin kuormaimen tulee olla riittävän järeä. Ja ulottuvuus ratkaisee ojan takaa otettaessa. Itse teen muutama sata kiintoa kaivurilla talvella aina parin kuukauden aikaan. Lumi ei haittaa kuin ajomiestä, jos paljon. Jos rankaa jo reilusti, ajomies saa ajaa melkein koko ajan. Kantorahaa ei juuri jää, mutta konekulut tulee hyvin katettua. Suosittelen miettimään kaivuriurakoitsijaa giljotiinilla ja itse samalla ajo. Jos myyt risun, voit maksaa kaivurin tunnit. Itse lajittelen vain kokopuun tyvistä ja karsimattoman risun erilleen. Rangan voi myydä hakkeena stokereihin tai käyttää itse.
Hyviä ajatuksia.. täälläpäin en vaan tiedä yhtään lähellä olevaa kaivinkonegiljotiinia. Yhden Ponssen tiedän, lienee täystyöllistetty isommilla sopimuksilla.
Jos ei halua/voi teettää kaikkia kerralla niin sitten tuo urakoitsijan käyttö muuttuu vähän huonommaksi. Lähinnä jos haluaa itsekin käyttää sitä puuta. Voihan tietysti pistää kaikki myyntiin ja ostaa vuosien varrella taas tilalle, toimiihan se niinkin.
Nosturi ja hydrauliikka riittävät kyllä, vie tuota 51 Ketoakin ihan mallikkaasti. Siitä ei vaan oikein ole puskaohjukseksi. Hiukan isompia tekee sitten kyllä. Noista giljotiinipäistä kun ei ole itsellä mitään kokemusta.
On vähän niitä hommia joista ei tili turpoa, korkeintaan vähenee jos tukitarkastaja alkaa kompastella pusikoihin :-)
Näillä main taitaa karsitunkin energiapuun hinta hillua jossain parinkympin kieppeillä, siitä on vähän tiukkaa repiä enää kovin suuria katteita kenenkään. Paitsi lämpöyhtiön....
Ei ole tullut pusikoita vainottua kun polttopuuta on kerääntynyt helpommallakin. Kirjanpainajakuusikoita, tuulenkaatoja ym vastaavia. Niitäkin olisi omassa metsässä nytkin.
Luultavasti työn tekemiseen menee sama raha joko urakoitsijalle tai sitten konekauppiaalle. Toisesta jää sentään se 300 kg rautaa ja letkuja itselle mutta menee myös oma työpanos... ja oppii taas uusia kirosanoja.