Muistelen aikaa kun navetassa oli 18 ..................Mikä tämän on loppuviimeksi aiheuttanut että nykyään täytyy olla vähintään 50-60 lypsävää,isot traktorit ja tietysti työkoneet sen mukaan perhoset,noukinvaunut sun muut,stten vielä monta kertaa joudutaan lisätienistejä hankkimaan urakoinnista
Mukava kertomus, kokolailla samanlainen tausta itsellä. Alkuun meillä 10 lehmää, vähän toistakymmentä ha peltoa. Vuokralle saatiin maata joskus 70 luvun puolivälissä niin että oli oikein yli 20ha. 80-luvun alussa käytiin pitkä vääntö viranomaisten kanssa siitä, saiko nuo ostaa kun etäisyys noihin maihin oli huikeat 6km. No ne saatiin ja eläinmäärää lisättiin niin paljon kuin vanhaan "kanna rehut käsin sisään, ja paskat käsityönä ulos"- tyyppiseen navettaan mahtui.
Rehua tehtiin samaan malliin kuin kertomuksessasi, ikuisesti muistan tuon ihanan rehutornin, ja lietson. Siihen kun mätti pienenä poikana talikolla pitkää varsta-reuhkaa, joka oli tiukkaan painunut kärryyn tuon hurjan 6km matkan aikana.... ja sitä kymmentä hehtaaria takuttiin joskus viikkokin. Olihan se logistiikan huippua, ensin pellolla välillä kuorman talikon kanssa tasoittamaan ja polkemaan, että mahtui enemmän pitkälle matkalle, sitten talikolla lietsoon ja torniin, ja taas talikolla tornissa lietson tiukaksi pakkaamaa kasaa talikolla leviälle, ja polkemaan. Ja taas talvella talikolla ensin tornista kapeaan kuiluun alas, ja siita talikolla navetan pöydälle.
80-luvun alussa toisellakymmenellä ollessani aloitin ensimmäiset "koneurakoinnit" ;-) Kaadoin 565 valmetilla ja wärtsilän ihanalla sorminiittokoneella 1,5ha lohkon naapurille monena vuonna. Muistan kuinka jännitin ensimmäisellä kerralla, olin omia kaatanut ihan vähän aiemmin, mutta naapurille oli paineita onnistua hyvin.... ei saanut haukia jäädä. Ja kapeat sarat ja syvät ojat....
90-luvun alussa osittainen tilakauppa, ja 95 alettiin navetan tekoon. Alunperin parsinavetta oli paperilla, mutta kiintiövaatimusten muutosten takia aloitus viivästyi vuodella, ja siinä ajassa ajatus muuttui pihattoon - eikä kaduta. Pienihän tuo on nykypuun mukaan, mutta nykyiseen pakettiin sopiva. Juurikin niillä urakoinneilla ja sivubisneksellä täydennetään elantoa. Ja kuin sattumalta, navetta tuli sellainen, että täytti luomuehdot lähes sellaisenaan. Kuin kohtalon johdattamaa...
Luomuun siirryin peltojen osalta 96, ja eläimet mukaan 98 kun luomumaidon keräily alkoi. Vielä IMON aikaan väänsin opettajien kanssa tiukasti luomua vastaan ryöstöviljelyä jne... Matemaattisena ihmisenä kun oli helppoa tarttua kemiallisen viljelyn "kun kasvi ottaa x ravinnetta, niin sinne on laitettava x+1 tilalle" -ajatteluun. Niin vaan ajatus sitten kääntyi... Enkä todellakaan ole tuotakaan katunut.
Koko ajan tuo niittohomma on tuossa rinnalla kasvanut - paljolti nöyrän asenteen vuoksi uusia asiakkaita tullut itsestän ilman markkinointia - jos on ollut kaadettavaa, niin ne on kaadettu. Ala on kasvanut pikkuhiljaa, alussa tuo oma 20ha + 3 ha, nyt useana vuonna jo yli 800ha (siis kaikki niittokerrat laskettuna).
Ja näillä mennään eteenpäin, eläinmäärä on kokolailla tuossa missä se nyt on, kotomarkin laidunala rajoittaa, enkä osaa ajatella eläinten pitoa ilman laiduntamista. Ja valinta on jokatapauksessa joko eläinpuolelle täysi panostus ja muusta luopuminen, tai sitten nykyisellään ja panostus tuohon muuhun toimintaan. Nykyisellään selkä renaa siihen malliin, että eläinpuoli jäänee tuohon missä se nyt on - niin kauan kuin menee ilman isoja investointeja.
Luonnollista kehitystähän tämä "isontuminen" on kaikessa yritystoiminnassa. Vauhti on vaan viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut aika hurjaa. Itselläkin peltoala kasvoi vielä ostolla reiluun 30ha:iin, ja vuokramaineen viljelyssä nyt yli 80ha. Mutta toisaalta 60-80-luku olikin sitten melkoista maatalouden sementointia olemassaolleeseen, kaikkea kehittämistä suitsittiin viranomaistoimin tiukasti.
Aikansa kutakin, viljelijät tuntuvat olevan melkoisen sopeutuvia eläimiä.