Suurin ongelma lienee, että viljelijät kilpailee keskenään hehtaarisoidoilla. Pitäisi olla hyvin tarkkana näiden suhteen, koska monesti se 4-5 tonnia hehtaarilta on taloudellisesti paras satomäärä.
5 tonnin tavoite sato on saavutettavissa viellä aika pienin panoksin, mutta kun lähdetään naapureiden kanssa kilpailuun 6 alkaaviin satoihin ollaan tilanteessa jossa koko viljely sektori häviää. Tulee turhaa ylituotantoa, joka on saavutettu kannattavuudeltaan kyseenalaisella kannattavuudella.
Jokaiselle tekisi hyvää miettiä kuinka kannattavia maataloudelle ovatkaan kaikki kemialliset aineet, vai aiheittavatko nämä jopa kokonaisuudessa kannattavuuden laskua.
Kysehän on siitä millaisen satovasteen sillä lisälannoitekilolla saat. Olet oikeassa et monesti tuo n. 4 tn/ha satotaso on se kannattavin se tulee kohtuullisella lannoitustasolla ja rikka-aineella. Rikka-aineenkin voi jättää ajamatta se ei satoon niin vaikuta, mutta monesti puinti ja kuivaus koetaan helpommaksi jos rikat torjuttu samoin kuin ettei kasvateta sitä rikkapankkia tulevaisuuteen.
Parhaimmilla lohkoilla satovaste on varmasti hyvä, mutta valtaosalla suomen pelloista ei. Vaikka ne parhaimmat lohkot viljeltäisiinkin "täysillä" niin niillä ei markkinaa täytetä. Kyllä se markkina täytetään niin muilla lohkoilla joita ilman laskutaitoa, isolla riskillä, viljellään kuin ne olisivat huippupeltoja.
Poliittisin päätöksin hömppäala kasvaa ja sitten kun laskutaito lisääntyy ja vanhat perinteet vaipuvat unholaan.
No onhan tota hömppää maailmansivu ollut: kaksivuoroviljely, kolmivuoroviljely... vanhempaa perinnettä kuin kuuskytlukulainen. Mutta ymmärrän kyllä yskän, varsinkin laskutaidon osalta.
Juu toki. Eikös tämä lannoite ongelma ole vasta 50v vanha tai jotain.