Vieläkö henki pihisee näiden lukukokemuksien jälkeen? 

 http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/johannes-virolainen-yhteisty%C3%B6poliitikko-ja-vaikutusvaltainen-heimop%C3%A4%C3%A4llikk%C3%B6-1.50302

http://riihi.mtk.fi/epaper_MT/products/MT_-2013-11-04/pdfs/article_2_2.pdf

   

 

  Se oli hirviää aikaa. Maataloustulolailla ja maanhankintalailla pysäytettiin täydellisesti rakennekehitys. Tuli ns. koivu ja tähti politiikka. Joka koki täydellisen romahduksen Puran ollessa mmm. 

Pistetään tähän ny tää osa Urkin kirjeestä Ihamuotilalle.

" Meidän puuhakas valtiovarainministerimme Virolainen näyttää esittäneen ratkaisuksi sitä, että maa jaettaisiin jyrkällä rajalla kahteen osaan, joista arvokkaampi osa eli Etelä-Suomi, johon myös Vironperä kuuluu, saisi harjoittaa ainoastaan viljanviljelystä, ja köyhempi Pohjois-Suomi sitten olisi omistautunut karjantaloustuotannolle. Tietysti tällaisia jakoja voidaan missä tutkijankammiossa tahansa suorittaa, mutta minä en kyllä usko, että tällä ehdotuksella on mitään käytännöllisiä toteutumismahdollisuuksia."

Vaan kuinka kävikään ?

Pistetään tähän ny tää osa Urkin kirjeestä Ihamuotilalle.

" Meidän puuhakas valtiovarainministerimme Virolainen näyttää esittäneen ratkaisuksi sitä, että maa jaettaisiin jyrkällä rajalla kahteen osaan, joista arvokkaampi osa eli Etelä-Suomi, johon myös Vironperä kuuluu, saisi harjoittaa ainoastaan viljanviljelystä, ja köyhempi Pohjois-Suomi sitten olisi omistautunut karjantaloustuotannolle. Tietysti tällaisia jakoja voidaan missä tutkijankammiossa tahansa suorittaa, mutta minä en kyllä usko, että tällä ehdotuksella on mitään käytännöllisiä toteutumismahdollisuuksia."

Vaan kuinka kävikään ?

Mutta kukaan ei edes yritä tai halua kertoa miten olisi ensin lopetettu pienten tilojen tuotanto jolloin olisi voitu ehkä lisätä tuotantoa tasaisemmin koko maassa.   

Mutta kukaan ei edes yritä tai halua kertoa miten olisi ensin lopetettu pienten tilojen tuotanto jolloin olisi voitu ehkä lisätä tuotantoa tasaisemmin koko maassa.

Lisää  Urkkia

"Meidän on yhteisesti tunnustettava, että viime vuosien ja vuosikymmenien maatalouspolitiikka on ollut väärä. Tämän politiikan tuloksena tuotanto on noussut sellaiseksi, että jos muutosta ei saada aikaan, valtion talous ei jaksa kantaa seurauksia. Sotien jälkeen vallinneen puutteen ja siirtoväen ynnä rintamamiesten asuttamisen vuoksi uusien tilojen perustaminen ja uuden pellon raivaaminen olivat silloin hyvin perusteltuja toimenpiteitä. Mutta tämä kausi kesti todennäköisesti liian pitkään, ainakin siitä päätellen, että nyt hukumme ylijäämiin.

    Mitään nopeasti vaikuttavaa keinoa muutoksen aikaansaamiseksi ei ole olemassa. Erityisesti on pidettävä mielessä, että taloudellisesti vaatimattomissa oloissa elävä pienviljelijäväestö ja sadattuhannet pienkarjan pitäjät uutterine emäntineen eivät ole vastuussa virheelliseksi osoittautuneesta maatalouspolitiikasta. Heitä ei saa siis rangaista. Meillä on jo riittävästi työttömiä niin että uutta aaltoa ei pienviljelijäväestön keskuudessa ole varaa synnyttää.

    Ei ole helppoa sanoa, miten järkevä muutos maatalouspolitiikassamme olisi toteutettava. Professori Westermarckin komitean mietintö oli askel oikeaan suuntaan, mutta sen kovana kohtalona oli tyrmäys ja sitten unohtaminen. Maatalousväestön omille järjestöille ovat tulevaisuuden näköalat yhtä selvillä kuin muillekin, oikeastaan tietenkin paremmin selvillä. Niiden pitäisi sen vuoksi olla kärjessä etsimässä ja esittämässä parannuskeinoja. Tosiasia on, että ne ovat vaatimassa korjauksia ajankohtaisiin vaikeuksiin - tavallisesti valtion varojen turvin - ja se onkin niiden tehtävä. Mutta nyt on kyseessä keinojen löytäminen ja suositteleminen vaikeuksia vastaan, jotka uhkaavat muutaman vuoden perästä sekä valtion taloutta että koko maanviljelijäväestön toimeentuloa. Jos tällaiseen tilanteeseen joudutaan valmistautumattomina ja pakkotilassa, silloin on edessä ns. viimeinen villitys, mikä jäytää yhteiskuntamme elinjuuria."

Vieläkö henki pihisee näiden lukukokemuksien jälkeen? 

Saapa nähä, herättääkö tämä kirijottammaan jokku yöläki...     

Maatalousväestön omille järjestöille ovat tulevaisuuden näköalat yhtä selvillä kuin muillekin, oikeastaan tietenkin paremmin selvillä. Niiden pitäisi sen vuoksi olla kärjessä etsimässä ja esittämässä parannuskeinoja. Tosiasia on, että ne ovat vaatimassa korjauksia ajankohtaisiin vaikeuksiin - tavallisesti valtion varojen turvin - ja se onkin niiden tehtävä. Mutta nyt on kyseessä keinojen löytäminen ja suositteleminen vaikeuksia vastaan, jotka uhkaavat muutaman vuoden perästä sekä valtion taloutta että koko maanviljelijäväestön toimeentuloa.

Muistelinkin lukeneeni, että etujärjestön feilaaminen alkoi aika aikaisin.

Suomessa olisi ollut paljon helpompaa tehdä muutoksia jos olisimme olleet Ruotsin kaltainen teollisuusmaa 60-70 luvun vaiheilla. Mutta emme kyenneet hoitamaan sodan jälkeen syntyneen sukupolven työllistymistä ja Ruotsi otti omansa tästä sukupolvesta .

Mielestäni keinovalikoima olisi ollut aika suppea ja vaakakupissa olisi ollut paljon suurempi  työttömyys joka olisi todennäköisesti kallistunut poliittiset voimasuhteet melkoisesti vasemmalle 60-luvun lopun muutenkin vasemmistohenkisessä ilmapiirissä.
Näkisin asian niin  että maatalouden tason leikkaus olisi tuolloin  hyödyttänyt ensisijaisesti vasemmistoa ja mitä tästä olisi seurannut politiikassa .Olisimmeko olleet kauppasuhteissa pian SEV.in täysjäseniä olisi riippunut demareiden kannasta. Muistaakseni EEC-kauppa sopimus ei ollut tuolloin ihan läpihuutojuttu Suomessa ja vastapainoksi tehtiin kevsos sopimus. Ajasta olisi joka tapauksessa tullut vaikeampaa porvarille .

mutta olikii tosi järkevää tuo ; tapa talonpoika päivässä- liikekin.    sillä saatiin teollisuus tänne suomeenkin työllistämään kansaa ja tuomaan vaurautta joka paikkaan..... miten liet nyt tuo teollisuus, missä lie?     mutta kansa vaurastuu.

       ei varmasti missään eu -maassa niin paljon virkamiähiä kyttäämässä ja holhoomassa ja kiusaamassa maalaisia kuin suomessa.                                   noooo, hehän tekevät sen tuottavimman työn!

Suomessa olisi ollut paljon helpompaa tehdä muutoksia jos olisimme olleet Ruotsin kaltainen teollisuusmaa 60-70 luvun vaiheilla. Mutta emme kyenneet hoitamaan sodan jälkeen syntyneen sukupolven työllistymistä ja Ruotsi otti omansa tästä sukupolvesta .

Mielestäni keinovalikoima olisi ollut aika suppea ja vaakakupissa olisi ollut paljon suurempi  työttömyys joka olisi todennäköisesti kallistunut poliittiset voimasuhteet melkoisesti vasemmalle 60-luvun lopun muutenkin vasemmistohenkisessä ilmapiirissä.
Näkisin asian niin  että maatalouden tason leikkaus olisi tuolloin  hyödyttänyt ensisijaisesti vasemmistoa ja mitä tästä olisi seurannut politiikassa .Olisimmeko olleet kauppasuhteissa pian SEV.in täysjäseniä olisi riippunut demareiden kannasta. Muistaakseni EEC-kauppa sopimus ei ollut tuolloin ihan läpihuutojuttu Suomessa ja vastapainoksi tehtiin kevsos sopimus. Ajasta olisi joka tapauksessa tullut vaikeampaa porvarille .

Ei se ole ihan noin yksioikoista, Ruotsin teollinen pohja on paljon laajempi kuin on Suomen ja ero oli 60 luvulla vielä huomattavasti rajumpi, erot selittyy historialla 
Pääomia on aina ollut myös Ruotsissa ainakin kymmenkertainen määrä Suomeen nähden, tälläkin on helvetinmoinen merkitys ja oli ennen vielä suurempi merkitys 
Suomi on ollut itsenäinen maa vasta vajaa sata vuotta, menee oma aikansa ennen kuin ollaan ihan samalla viivalla 

Lainaus käyttäjältä: Renaultmies - 04.11.13 - klo:21:37

Suomessa olisi ollut paljon helpompaa tehdä muutoksia jos olisimme olleet Ruotsin kaltainen teollisuusmaa 60-70 luvun vaiheilla. Mutta emme kyenneet hoitamaan sodan jälkeen syntyneen sukupolven työllistymistä ja Ruotsi otti omansa tästä sukupolvesta .

Mielestäni keinovalikoima olisi ollut aika suppea ja vaakakupissa olisi ollut paljon suurempi  työttömyys joka olisi todennäköisesti kallistunut poliittiset voimasuhteet melkoisesti vasemmalle 60-luvun lopun muutenkin vasemmistohenkisessä ilmapiirissä.
Näkisin asian niin  että maatalouden tason leikkaus olisi tuolloin  hyödyttänyt ensisijaisesti vasemmistoa ja mitä tästä olisi seurannut politiikassa .Olisimmeko olleet kauppasuhteissa pian SEV.in täysjäseniä olisi riippunut demareiden kannasta. Muistaakseni EEC-kauppa sopimus ei ollut tuolloin ihan läpihuutojuttu Suomessa ja vastapainoksi tehtiin kevsos sopimus. Ajasta olisi joka tapauksessa tullut vaikeampaa porvarille .

Ei se ole ihan noin yksioikoista, Ruotsin teollinen pohja on paljon laajempi kuin on Suomen ja ero oli 60 luvulla vielä huomattavasti rajumpi, erot selittyy historialla 
Pääomia on aina ollut myös Ruotsissa ainakin kymmenkertainen määrä Suomeen nähden, tälläkin on helvetinmoinen merkitys ja oli ennen vielä suurempi merkitys 
Suomi on ollut itsenäinen maa vasta vajaa sata vuotta, menee oma aikansa ennen kuin ollaan ihan samalla viivalla 

Ihan samaa näkökantaa sun kirjoitus edustaa mun mielestä  paitsi minä en vain pohtinut syitä Suomen ja Ruotsin teollisuuden eroavaisuuksiin 60-luvulla.
Pohdiskelin sitä paljonko Suomen poliittinen ilmapiiri olisi kallistunut vasemmalle jos pikkutiloja olisi lopetettu enemmän ja miten kauaksi ja millä seurauksilla tulevaisuuteen se olisi heijastunut .

Lainaus käyttäjältä: Herpertti - 05.11.13 - klo:09:23

Lainaus käyttäjältä: Renaultmies - 04.11.13 - klo:21:37

Suomessa olisi ollut paljon helpompaa tehdä muutoksia jos olisimme olleet Ruotsin kaltainen teollisuusmaa 60-70 luvun vaiheilla. Mutta emme kyenneet hoitamaan sodan jälkeen syntyneen sukupolven työllistymistä ja Ruotsi otti omansa tästä sukupolvesta .

Mielestäni keinovalikoima olisi ollut aika suppea ja vaakakupissa olisi ollut paljon suurempi  työttömyys joka olisi todennäköisesti kallistunut poliittiset voimasuhteet melkoisesti vasemmalle 60-luvun lopun muutenkin vasemmistohenkisessä ilmapiirissä.
Näkisin asian niin  että maatalouden tason leikkaus olisi tuolloin  hyödyttänyt ensisijaisesti vasemmistoa ja mitä tästä olisi seurannut politiikassa .Olisimmeko olleet kauppasuhteissa pian SEV.in täysjäseniä olisi riippunut demareiden kannasta. Muistaakseni EEC-kauppa sopimus ei ollut tuolloin ihan läpihuutojuttu Suomessa ja vastapainoksi tehtiin kevsos sopimus. Ajasta olisi joka tapauksessa tullut vaikeampaa porvarille .

Ei se ole ihan noin yksioikoista, Ruotsin teollinen pohja on paljon laajempi kuin on Suomen ja ero oli 60 luvulla vielä huomattavasti rajumpi, erot selittyy historialla 
Pääomia on aina ollut myös Ruotsissa ainakin kymmenkertainen määrä Suomeen nähden, tälläkin on helvetinmoinen merkitys ja oli ennen vielä suurempi merkitys 
Suomi on ollut itsenäinen maa vasta vajaa sata vuotta, menee oma aikansa ennen kuin ollaan ihan samalla viivalla 

Ihan samaa näkökantaa sun kirjoitus edustaa mun mielestä  paitsi minä en vain pohtinut syitä Suomen ja Ruotsin teollisuuden eroavaisuuksiin 60-luvulla.
Pohdiskelin sitä paljonko Suomen poliittinen ilmapiiri olisi kallistunut vasemmalle jos pikkutiloja olisi lopetettu enemmän ja miten kauaksi ja millä seurauksilla tulevaisuuteen se olisi heijastunut .

Ehkä sillä olisi ollut vaikutusta, mutta syrjäseuduilla osa maajusseista kyllä kannattai vasemmistoa, vaikka sitä ei tänä päivänä uskoisi, niin näin se kyllä oli 

Johannes Virolaisen politiikka johti maataloutemme katastrofiin: kotieläintuotannon siirto pohjoiseen ja sen lisääminen johti v. 1983 tiukkoihin tuotantorajoituksiin (tosin helpotuksia pohjoisessa) ja hurjiin markkinointimaksuihin. Kun Suomi oli liittymässä EU:n jäseneksi, oli maataloudessamme katastrofaalinen tilanne: varastot täynnä maataloustuotteita ja markkinointimaksut tapissa. Kaikki Virolaisen aloittaman maatalouspolitiikan seurausta.

******************************************************

ARKISTOSTA:


Tervehdys palstalaiset!

Alla suora lainaus tasavallan presidentin Urho Kekkosen vuonna 1973 kirjoittamasta kirjeestä MTK johtokunnan silloiselle puheenjohtajalle Veikko Ihamuotilalle. Osa silloisista hahmotelmista on toteutunut ja osaa toteutetaan edelleen. Dynaamista totta tosiaan..

"Minusta näyttää maatalouden tila Suomessa kehittyvän, niinkuin itse varmaan parhaiten tiedät, siihen suuntaan, että meillä ei muutaman vuoden perästä ole riittävästi maitotaloustuotteita edes maan omaa tarvetta varten. Näyttää siltä niinkuin maatalousväestön piirissä karjataloustuotanto olisi joutumassa vaikeuksiin ja niitten vaikeuksien poistamiseen ei ilmeisesti ole olemassa muuta ratkaisevaa patenttilääkettä kuin hintakysymys. Meidän puuhakas valtiovarainministerimme Virolainen näyttää esittäneen ratkaisuksi sitä, että maa jaettaisiin jyrkällä rajalla kahteen osaan, joista arvokkaampi osa eli Etelä-Suomi, johon myös Vironperä kuuluu, saisi harjoittaa ainoastaan viljanviljelystä, ja köyhempi Pohjois-Suomi sitten olisi omistautunut karjantaloustuotannolle. Tietysti tällaisia jakoja voidaan missä tutkijankammiossa tahansa suorittaa, mutta minä en kyllä usko, että tällä ehdotuksella on mitään käytännöllisiä toteutumismahdollisuuksia.

  Mainitsin, että hintakysymys kenties on ainoa, jolla tämä asia voidaan hoitaa. Me molemmat tiedämme, kuinka uskomattoman vaikea hintakysymyksen järjestäminen edes sillä tavalla, että kohtuulliset tuotantokustannukset olisivat toteutettavissa, todella on. Enkä pidä edes mahdollisena, että minkäänlaisessa tulopoliittisessa sopimuksessa voitaisiin saada aikaan itse karjataloustuotannon kehittämisen kannalta kohtuullisia ns. kuoppakorotuksia maitotaloustuotteiden hintoihin. Tällöin on minulle tullut mieleen eräs jossakin määrin tavallaan vallankumouksellinen ajatus, nimittäin että poistettaisiin liikevaihtovero elintarvikkeilta. Ilmeisesti tätä liikevaihtoveron poistamista ei voisi suorittaa yksinomaan maitotaloustuotteiden osalta, vaikka se minun mielestäni kyllä riittäisi, mutta uskoisin, että teknillisesti tämä on hyvin vaikea toteuttaa. Ja näin ollen täytynee lähteä siitä, että jos liikevaihtovero poistetaan, niin poistamisen täytyy kohdistua koko elintarvikealaan. Jos nyt siis tulevien tulopoliittisten keskustelujen yhteydessä päätettäisiin, että liikevaihtovero poistetaan maataloustuotteista, niin siinä yhteydessä mielestäni voitaisiin todella suorittaa maitotaloustuotteiden kuoppakorotus. Ja tämän kuoppakorotuksen jälkeen sitten voitaisiin tältä uudelta pohjalta lähtien tulevissa hinta- ja palkkaneuvotteluissa huolehtia maatalouden eduista. En ole kenenkään kanssa tästä asiasta puhunut, enkä liioin aio sitä tehdä. Saattaa olla paikallaan, että ennenkuin Sinä mietit, miten tässä asiassa aiot kulkea eteenpäin, niin otat minuun yhteyttä."


Lähde:
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/7806/TMP.objres.755.html?sequence=1

Kovasti MaasTulli kehuu tänään, kuinka Johannes Virolainen vaikutti maatalouspolitiikkaan 1970-luvulla...niinpä, katasrofihan siitä seurasi.