Ruisvehnä 5-6 cm piikillä, vasta. Pitäisiköhän alkaa jo varmistelemaan kevääksi jotain vaihtoehtoista siementä?
1990-luvun kokemuksien perusteella: syysviljoilla se on kyllä perusteltu varautuminen. Nyt on vaan ollut niin erinomaisen hyviä talvehtimistalvia noin 2013 jälkeen, hyvin leutoja, eikä kovin keväthallaisia, niin ensikertalaiset ja kokeilijat ovat pääseet mahtavia suursatoja puimaan.
Miesmuisti siis on noin kahdeksan-yhdeksän vuotta.
-SS-
Täällä Perämeren pohjukassa talvi on ehkä hieman erilainen kuin Uusimaa-Varsinais-Suomi -akselilla. Joskus napsahtaa kerralla ja myös sulaa kerralla. Mutta on lumeton joulukin eletty viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mutta kysymykseen "paljonko oli lunta talvella" riittää yksi vastaus, ei se kesken talven mihinkään sula... Lähinnä itseäni hirvittää, jos etelävirtausten {=vesisateita} jälkeen napsahtaa Siperian korkeapaine päälle. Silloin voi olla lumettomaan aikaan -20° viileämmällä puolella parikin viikkoa ja routa menee syvälle. Jääpoltetta koetin ennaltaehkäistä kylvämällä suoraan kynnökseen.
Lumisena talvena ei ole meillä syysvilja kuollut. 2010-2012 etelän hallisortumatalvet olivat parhaat koskaan. Sitten 2013 oli vetinen, varsinkin edeltävä syystalvi, ja pakkasia ja vesisateita tuli vaihdellen. Varsinaista jääpoltetta ei ollut, ei ollut lumihometta, oraat vain olivat seuraavana kesänä kalvakat ja heikot, ja elinvoima hukassa. Kasvatin sentään rukiin puintiin asti, vaikka esimerkiksi Luken koeruudut tuomittiin sinä vuonna hävitetyiksi.
Ei sen vuoden sadolla kuuhun menty, mutta ei tarvinnut lehdistä lukea isäntien leuhkivan satokisakymppitonnareistaan.
Jääpoltteen olen saanut onnistuneesti hoidetuksi kalkitsemalla oraat kuonakalkilla maaliskuussa. Lumettoman kevättalven ja kovien kevätpakkasten tuhoa ei oikein millään muulla voi estää kuin harsoilla. Olen miettinyt, josko voisi kierrättää silpoherneviljelijöiden kymmenien hehtaarien harsopaketteja keväällä syysviljalle ja sitten herneen kylvöjen aikaan herneelle jälleen.
-SS-