Nisu ei puhu ihan tarkasti meikäläisen puheista, koska isäni on viljellyt syysrypsiä viime vuosisadan alkupuolella, oli kuulemma erittäin varisevaa ja linnut muuttivat puintikypsän rypsipellon valkoiseksi.. Sitten viljely vaikeutui ehkä talvien ankaroituessa tms. eikä kevätöljykasveista vielä ollut laadultaan sopivia lajikkeita. Sitten 70- luvulta lähtien ainakin täällä öljykasvit olivat tiukasti sopimusviljelyä, ja sopimukset tuntuivat kulkevan sukuklaaneissa, kiertoa ei ollut. Nyt tilanne on eri kun maatalouskauppaan voi lompsia sisään, ostaa paukauttaa siementä ja lähteä harjoittelemaan
Ja sen muistan, että AINA rypsille kylvetyt kuivat savimäet olivat paljaat, teki mitä tahansa. Nyt Aurealla tajusin sen eron rapsin ja rypsin välillä. Rypsi on paljon vaativampi itämisessään kuin rapsi. Pieni siemen ja arka kylmälle. Savisessa kohdassa missä rapsi tekee paalujuuren ja peukalonpaksuisen varren, rakentaa rypsi 20 cm korkean minikukkavarren, kun ei jaksa painaa kovaan ja kuivaan maahan sisälle.
Vilja muutenkin oli hyvänhintaista kunnes EU tuli kuvioihin. Moni yritti 90-luvun lopulla alkaa rypsiä ja rapsia, mutta kirpat ja rapsikuoriaiset eivät ruiskutuksin hävinneetkään. Eli voimme kiittää peittausta, neonikoitinoideja ja tehokkaita tautiaineita, että viljely onnistuu edes jotenkin. Ja voimme myös korostaa ennen harvinaista vapunalusviikon nykyään normaalia kylvöaikaa, roudattomia peltoja ja lämpimiä lokakuun viikkoja. 70- luvulla rapsit puitiin helposti marraskuulle, on se muistissa, lumikuuron peittämä puimakone rapsipellolla.1972 oli vieläkin enemmän kaalikoita kuin 2016. Sen moni vanha konkari muistaa päätä puistellen ei ollut plenumia ei avauntia. Roxion tai malationi ei silloinkaan tehonnut. Fosgeenia tai jotain vastaavaa käytettiin mutta isäntiä alkoi joutua sairaalaan kun saivat höyryjä itsekin.
Siin lantun ja kaalikasvien viljely on ollut tuttua; kirpanreiät joo, matojen jättämät lehtiruodit, lindaani oli kyyl hyvä aine kirpoille.
-SS-
