Lainaus käyttäjältä: Guarter - 09.03.11 - klo:19:39

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 09.03.11 - klo:12:29

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 09.03.11 - klo:10:08

Lainaus käyttäjältä: Poikapoloinen - 09.03.11 - klo:10:06

Itse suosittelen kohtuullisen poikimavaikeuden sonneja ja sukupuolilajiteltua siementä hyvällä arvosteluvarmuudella. Siihen vielä riittävän köyhä umpiruokinta ja hiehoruokinta niin ei tarvii tunkkeja ja traktoreita vasikoiden vetoon, kun hiehot ja lehmät poikivat itsestään.

Emoilla noita vaikeuksia voi olla enemmän.

Mutta jos lypsykarjassa joutuu jatkuvasti avustamaan poikimisissa, on siinä kuuluisassa manakementissa vikaa. Nimim. pari prossaa vaatii apua.....

Meillä emot poikivat usein niin että työntävät 7-11 kertaa ja syövät samalla  Väärällä ruokinnalla noillekkin saa katastrofaalisia ongelmia 

Ai samalla kun poikivat pitää niille antaa ruokaa  

Ei kun niille on ihan sama poikivatko vaiko eivät. Eivät viitsi aina lopettaa syömistään poikimisen vuoksi 

Vähänku nää entisaikojen sankariäidit, jotka kävi ojan penkalla synnyttämässä kesken heinänteon  Me nykyajan lapatossut ei olla sitten yhtä sankarillisia kun ei ähistä suojakaistalla kun kone vetää pyöropaalia 

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 09.03.11 - klo:10:08

Lainaus käyttäjältä: Poikapoloinen - 09.03.11 - klo:10:06

Itse suosittelen kohtuullisen poikimavaikeuden sonneja ja sukupuolilajiteltua siementä hyvällä arvosteluvarmuudella. Siihen vielä riittävän köyhä umpiruokinta ja hiehoruokinta niin ei tarvii tunkkeja ja traktoreita vasikoiden vetoon, kun hiehot ja lehmät poikivat itsestään.

Emoilla noita vaikeuksia voi olla enemmän.

Mutta jos lypsykarjassa joutuu jatkuvasti avustamaan poikimisissa, on siinä kuuluisassa manakementissa vikaa. Nimim. pari prossaa vaatii apua.....

Meillä emot poikivat usein niin että työntävät 7-11 kertaa ja syövät samalla  Väärällä ruokinnalla noillekkin saa katastrofaalisia ongelmia 

Poltot on ne kaiken A ja O.Mitä paremmat sitä avonaisempi synnytyskanava on ja sitä enemmän emä työntää vasikkaa ulos.Kalkki ja sen imeytyminen on taas se avainsana.En juurikaan avusta poikimisia vetämällä vaan propeilla,siis juottamalla.Tarvetta vetämiseen ei ole juurikaan.Ei vasikkakuoleisuutta.Käynistyspiikki on myös käytössä,ei ongelmia aina ovat poikineet yhdellä piikillä ja ei juuri ole ollut enemmän jälkeisien kiinnijäämisiä eli tipahtavat melkein aina.

Vähänku nää entisaikojen sankariäidit, jotka kävi ojan penkalla synnyttämässä kesken heinänteon  Me nykyajan lapatossut ei olla sitten yhtä sankarillisia kun ei ähistä suojakaistalla kun kone vetää pyöropaalia 

Toi on tosi juttu !  Tuos toisella puolen jokea oli mustassa hameessaan emäntä hakannu
rantteella klapeja ja välillä pokalla poikki rankaa, puolelta päivin oli käyny tupasella
kätilön avustamana synnyttämäsä ja iltapäivällä hakkasi taas lisää klapeja 

Lainaus käyttäjältä: mikko9b - 10.03.11 - klo:07:37

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 09.03.11 - klo:12:29

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 09.03.11 - klo:10:08

Lainaus käyttäjältä: Poikapoloinen - 09.03.11 - klo:10:06

Itse suosittelen kohtuullisen poikimavaikeuden sonneja ja sukupuolilajiteltua siementä hyvällä arvosteluvarmuudella. Siihen vielä riittävän köyhä umpiruokinta ja hiehoruokinta niin ei tarvii tunkkeja ja traktoreita vasikoiden vetoon, kun hiehot ja lehmät poikivat itsestään.

Emoilla noita vaikeuksia voi olla enemmän.

Mutta jos lypsykarjassa joutuu jatkuvasti avustamaan poikimisissa, on siinä kuuluisassa manakementissa vikaa. Nimim. pari prossaa vaatii apua.....

Meillä emot poikivat usein niin että työntävät 7-11 kertaa ja syövät samalla  Väärällä ruokinnalla noillekkin saa katastrofaalisia ongelmia 

niin mikä on emolle se oikea ruokintatyyli ennen poikimista 

jalostajat suosivat todella köyhää ruokintaa ennen poikimista jotta syntymäpaino pysyisi kurissa. Mutta nyt on kyllä ruvettu puhumaan ettei se olisikaan oikea tie. syntymäpainoa vääristetään alaspäin eikä se vastaa perimää, emon ollessa heikkommassa kunnossa se ei jaksa poikia niin hyvin ja mikä tärkeintä emon maidontuotanto lähtee lähempää nollaa liikkeelle jolloin myös heruminen ei ole niin suurta... onko näin...

ylikuntoa tottakai pitää välttää

mut toisaalta tunnutetaanhan lypsylehmiäkin jotta poi'ittua maitoa tulis enemmän

niin ja toisaalta ei ainakaan meillä vaikeudet ole lisääntyneet nuilla jälkipoikijoilla vaikka olisivatkin olleet ennen poikimista poikineiden joukossa...

Näistähän sitä tarinoitiin Kuopiossa innonaudan koulutuksessa.... Lypsylehmillekään ei taideta nykyopein suositella enää tunnutusta, itse jakanut lypsikeille ennen poikimista puolet umpiapetta ja puolet lypsävien evästä.

niin tarinoitiin ja siitähän oli puhetta että emon syöntikyky laskee ennen poikimista, jolloin karkearehun väkevyyttä tulisi nostaa jotta pivän ry tarve täyttyisi. sinällään ry määrän nostamisesta ei tainu olla puhetta...

Aiemmin sanottiin että kiertämällä irtoo aina. Noh, aika vahva sana tuo aina. Jos ei oo kaikkee tässä maailmassa nähny ni ei kyllä kannata laukoo noita "aina" kommentteja. On nimittäi nähty tillanne missä ei eläinlääkärin kanssa saatu sitä mahtumaan ulos, ei sitten millää, ei vaikka pyöritettiin, rasvattiin, emää käännettiin jne. Ja ihan jonnii aikaa tehtii niitä töitä. Vasu oli kuolleena. Se oli siis takalonkista kiinni. Ei voinu enää työntää takas, eikä mahtunu enää paloittelee. Eiku räväkkää vetoa ja sit kuulu blobs ni kyllähän se siitä tuli, mut emältä murtu lantio. Se siitä ja sen kestävyydestä. No, kyllähän se tosiaan siitä synnytyskanavasta tuli, mut ei se ilman vahinkoa tullu.

Aattelin tälle keväälle tehä parista pylpyrästä apulaitteen, sillä pystyis antaa myöten ponnistuksien tahdissa.

Kuolleet tulevat huonommin. Ja jos poikiminen viivästyy myös kuivuminen alkaa jo haittamaan.

Mutta korjataan vähän: Lantiosta jumittavat lähtevät irti kiertämällä 95% todennäköisyydellä. Tollaisilla pylpyröillä revitään vassujen nivelet kuopistaan ja lehmiltä lantiot halki. Kannattaa aina yrittää jotain muuta ensin.

kyllä pitää liputtaa ulosvetäjän(tunkin) puolesta ongelmavasikoissa ei tarvitse repiä itseään henkihieveriin          mutta käytössä pitää olla myös järki ettei vedä heti ensimmäiseksi väkisin vasikkaa ja emää "rikki" vaan kiristää,löysää ,kääntää yms "neuvottelee" vasikan ulos
ja puhutaan kokemuksella poijitusketjuista avanttiin ja siltä väliltä
tähänastisista paras on ulosvedin (pelma)
tietenkin poijituspaikoissa on eroja kaikialle ei mahdu n.1.5m pitkä laite

Itte kun parsinavetassa poittelen. Niin itseni rikkivetämisen minimoimiseksi Käytän apuna rautakankea  Köydet vasikan jalkoihin ja rautakangen pää ritilän rakoon ja vipuvarrella  Toimii parhaiten, kun lehmä makaa. Tuolla systeemillä yksin vetää likimain sen mitä kolme miestä köydestä. Ja jos ei neuvottelemalla tule pihalle niin tarvii elukkatohtoria. Osa repii tunkilla ja osa leikkaa. Tosin yks vaan on leikattu mutta revitty tunkilla jokunen enemmän. Ja silloin tahtoo jollekkin jo vaurioita tulla 

 Aika hyvä keino on myös normaalit lyhyet pyykkinarut vasikan jalkoihin ja niihin jatkoksi vahvempi kolmas naru, jonka toisen pään saa jonnekkin kiinni. (mahdollisimman lähelle lattian rajaa. Sitten vain pitkästä narusta sivusuuntaan venyttämällä saa hyvän momentin vetoon. Edellyttää tietysti että lehmä on kyljellään ja pysyy paikallaan. Kiertäminen on myös hyvä, mutta malttia vaativa tapa. Rajusti kiertämällä voi ristiselkä vasulta katketa.