Glyfosaatin hajoaminen luonnossa on siis ollut valhetta. Nyt varmaan sen valmistajat ryhtyvät vastahyökkäykseen, että vain muutama henkilö tuhannesta sairastuu?
Niin kaksi erillistä tutkimusta, joista toinen on julkinen ja avoin, ei salaisten kemikaalitehtailijoiden laboratorioiden tuotosta niin kuin toinen, totesi saman, että on suurella todennäköisyydellä vaaraton. Ruotsalaiset aktivistit käänsivät asian, että on jollakin nollasta poikkeavalla todennäköisyydellä vaarallinen. Eli on vaarallinen.
Siinä on vähän niin kuin että jos me tutkittaisiin, että on erittäin epätodennäköistä tulla salaman tappamaksi, mutta silloin tällöin tällaisia kuitenkin tapahtuu. Voisimme väittää, että jos ja kun jollakin äärellisen pienellä todennäköisyydellä ihminen voi kuolla salamaniskuun, emme saa mennä ulos ollenkaan, salamaniskujen pelossa. Kuitenkaan emme oikeasti pidä salamaniskua mitenkään suurena riskinä ihmisen elämässä, emmekä pyri kaikin voimin poistamaan salamaniskuja, ja uskallamme mennä ulos sateellakin. On tietenkin surulista, että ihmisiä kuolee salamaniskuihin, mutta joku suhteellisuudentaju siis on asiassa oltava.
On myös muistettava, että
mahdollinen syöpävaara ja siitä johdettu
mahdollinen puhjennut syöpä ei ole päätepiste eikä piste. Nykyään noin 56% syövistä ei ole enää tappavia, vanhallakaan iällä, vaan hoidot tehoavat.
Tässä on se ongelma, että kun suuria tilastotieteellisiä tietovarastoja läpikäydään ja esimerkiksik löydetään näennäisesti glyfosaattiin liittyviä oireita, on siinä se ongelma, että miljoonien ihmisten joukosta tulee mahdollisuus kyseiseen oireeseen aivan satunnaisestikin. Tällaisen ajattelumallin johdosta ihmisiä on tuomittu väärin perustein, syyttäjän virhepäätelmän avulla. Siihen voi tutustua lähemmin esim. Wikipediassa. Viheraktivistit käyttävät aika usein tätä syyttäjän virhepäätelmää väitteissään ja syytöksissään, olen tullut siihen tulokseen.
-SS-
