Supersammakko. Tässä ei ole kyse mistään "ylivertaisesta" työntekijästä. Tässä on kyse aivan muusta. Ihmisen luonollisesta turvallisuushakuisuudesta. Elämäntilanteesta. Eri päättäjäryhmittymien rajaamasta käsityksestä siitä, mikä on oikea työsuhde, ja mikä on oikea tapa hankkia toimeentulo.
Hyvä esimerkkikin omalta kohdalta. En ole urheilullinen ja pelkään korkeita paikkoja. Sitten kun alkoivat 50 m leveät hallikatot roikkumaan muutama vuotta sitten, lunta oli metrin verran tuiskulappeella, niin tuli puhelu, et toi katto pitäisi tyhjentää, kuka voisi asian hoitaa. No, olisihan siihen voinut sanoa, että en kyllä tiedä ketään, ja illallakin tulee neloselta elokuva, mutta tuli sanottua vaan, että no minä katson jotain.
Sitten keräämään lapioväkeä. Kyselin ja tarjoilin, melko hyvää korvausta tarjosin, perjantai-illasta alkaen paria viikonloppua suunnittelin. Jotta kattolumet eivät nappaskenkämiehiä häiritsisi.Aika paljon tuli semmoista. Pitäs mennä mökille. Ajateltiin mennä risteilylle. Ei oikein jaksa. Ei pysty. Ei kerkiä. Toi olkapää. Ei siinä mitään. Jatketaan eteenpäin, moi. En minä todellakaan väkisin, vaan tarjosin.
Sain sitten pienen porukan kasaan, painettiin kasaa alas pää punasena turvanaruja vasten työnneltiin, kyllä siinä käsivarret ja jalat kipiäksi sai. Tämmönen hiukan vantterampi.
Sitten tuli maksun aika, jaettiin melko messevä korvaus porukalla, ja äyrithän siinä menivät rajan yli. Siihen aikaan kun oli tämä verolehti, ja tuloluokat, sen mukaan aina porukka väheni listalla. No, yksi heppu, jolta olin kysynyt parikin kertaa,mutta aina vaan jotain voi voi ei pysty, niin alkoi lehti kädessä oikeasti katkerana tiittämään, et helvetin kapitalisti ja raharohmu, niin kuin liian rikas kuulemma, että kun työkkäristä työtä ei saa ja elämä koettelee mut kapitalisti rikastuu, köyhän kustannuksella. Loukkaannuin oikein pahanpäiväisesti, niin että tarjosinhan sulle sitä hommaa, mutta meissä on se ero, meikä lähti perjantai-iltana katolle riuhtomaan, sä latobaariin. Sulla ei nyt sitten oo sitä rahaa, mulla on.
-SS-