Mitä glyfosaatin tilalle?
Onhan niitä keinoja, mutta kun tuppaavat unohtumaan: Puolikesannointi eli toukokuussa äestetään kerran viikossa korkeille harjuille. Näin saadaan siemenrikkaruohot miltei kokonaan itämään ja tuohottua. Juolavehnäkään ei tykkää äestämisestä. Kituu kovasti kun kesäkuun alussa sitten kylvetään jotakin hyvin peittävää kasvia. Parhain lienee kuituhamppu. Se alla ei kasva mikään. Muitakin on vaikkapa italian raiheinä. Maahan muokatut kasvustot  hoitavat maata hyvin. Hamppua ei ehkä saa syksyllä rikki. Aika sitkeää on ja murskaimet saattaa hyytyä. Jos käy murskaimen kanssa huonosti, sen voi jyrätä maata vasten talveksi. Keväällä se on jo pehmyttä. Hampussa on ligniiiä. Se muodostaa maahan pysyvää humusta kuten puu. Multavuus paranee vuosikymmeniksi.

Glyfosaatti puhuttaa. Sen haitoista on tiedetty jo alusta saakka, 30 vuotta,  kun Monsanto aineen kehitti. Jo silloin Monsanto laittoi käyttöturavallisuustiedoitten perään seuraavan vastuurajoituksen:

"Monsanto ja sen tytäryhtiöt eivät
vastaa tietojen tyhjentävyydestä tai tarkkuudesta. Tiedot annetaan edellytyksellä, että käyttäjä itse
ennen käyttöä arvioi tuotteen käyttökelpoisuuden tarkoitukseen. Monsanto ja sen tytäryhtiöt eivät
vastaa minkäänlaisista vahingoista, jotka mahdollisesti ilmenevät annettujen tietojen käyttämisestä tai
niihin luottamisesta.

MONSANTO JA SEN TYTÄRYHTIÖT EIVÄT OTA VASTUUTA EIVÄTKÄ
ANNA TAKUITA NIMENOMAISESTI TAI EPÄSUORASTI MYYTÄVYYDESTÄ,
SOVELTUVUUDESTA TIETTYYN TARKOITUKSEEN EIKÄ TIEDOISTA TAI TUOTTEESTA,
JOHON TIEDOT VIITTAAVAT".

Kuka vastaa jos aineen valmistaja ei vastaa? Käyttäjälle siirretään vastuu oheisella lausumalla?
Nyt on juuri käsiteltävänä glyfosaatin myyntiluvan jatkaminen. Euroopan komissio ei vielä päättänyt myyntiluvan jatkosta. Sitä siirrettin hamaan tulevaisuuteen. Ongelmaksi on noussut glyfosaatin apuaine, POEA-aine. Se toimii glyfosaatin kanssa parantaen aineen tarttumista kasvin pintaan. Se on todettu vieläkin vaarallisemmaksi kuin itse glyfosaatti.

Katso MT 11.3.-16 sivu 7

Hyviä vastauksia miltei kaikki. Huomaan, että monia askarruttaa peltojen tila. Monet asiantuntijat ovat ryhtyneet kirjoittamaan hyviä artikkeleita ja  selittäneet tutkimustulosten antamia tietoja.  Monilla keinoila saadaan parannuksia aikaan. Hyvä multavuus on monen asian summa.
Yksi asia keskutelusta puuttuu: millä saadan pitkäaikaista, pysyvää humusta? Ruohovartisten kasvien humus säilyy pellossa muutaman vuoden. Suomudan ehkä 10-15 vuotta. Puuhiili ikuisesti, jos sitä saa jostakin.
Pysyvää humusta muodostaa vain puun (ja hampun sekä pellavan) ligniini. Sitä on puusta 20-30 %. Muu osa on selluloosaa ja sen hajoaa ehkä10 vuodessa. Jäljelle jää ligniin muodostama pysyvä humus.

Siksi halvin ja ei kaupallisin keino on kasvattaa lepää, pajua, koivua tms. niillä toivottomilla pelloilla joilla ei enää saa kannattavaa satoa. Monilla lohkoilla kulut ovat aina suuremmat kuin tuotot. Silloin ei ole väliä jos siirtyykin pois viljelystä ja tekee todellisen pellon peruskunnostuksen.

Nykyistenkin peltojen vielä jäljellä oleva humus on peräsin siitä metsästä joka kasvoi ennen pelloksi muuttamista. Vähitellen humus kuluu, kun viljellään tehokkaasti keinolannoitteilla ja muokataan aina vaan voimakkaammin.

Pelloilta katoaa humus, multavuus heikkenee. Väkilannoitteilla saadaan jonkin aikaa hyviä satoja, mutta joskus ollaan toivottoman tien päässä.  Mitä tehdä?
Nurmiviljely muutaman vuoden välein, aluskasvi joka vuosi, orgaaniset maanparannusaineet, lannat, puunkuori ja puukuitu. Ehkä jopa kannattaisi kasvattaa leppää kymmenen vuotta ja sitten murskata koko kasvusto peltoon.
Onko muita keinoja?

Lumen rikkomiseen soveltunee parhaiten kultivaattori tai harvapiikkinen joustopiikkiäes. Tarkoitus on aurata lumi harjuille ja siten, että maanpinta tulee näkyviin. Silloin routa pääse syvemmälle. Ennen tehtiin tienpohjat soille polannejyrällä. Sellaisen malli on nähtävissä Pälkäneellä Vanhassa Savotassa. Se leikkaa lumeen viilot ja maa jäätyy tosi hyvin.
Jyräämisessä on se riski, että jyrätty lumi voi muodostaa keväällä jääkerroksen  ja siiitä on haittaa talvehtiville kasveille.
Hyvin jäätynssä maassa ei viihdy talvituhosienet. Ei tule lumihometta.

Nyt on hyvä keli poistaa jankon tiivistymiä roudan avulla. Se tapahtuu näin: Ajellaan pellolla joko jyrällä, äkeellä tms. jotta pellon pinta häiriintyy. Pelto routii silloin syväle ja ainakin metriin pitäis päästä. Routaantunut maa löystyy ja jos pelto saa rauhassa kuivaa keväällä, se jää löysemäksi. Parhaiten siitä saadaan hyötyä jos on kasvussa  apila, sinimailanen tms. syväjuurinen kasvi. Tällöin sen juuret pääsee löystyneen jankon läpi jolloin  juuret jättävät kanavia vedelle ja viljelykasvin juurille. Moneksi vuodeksi.

Pitää vaan muistaa, että rouditetulle ja vielä kostealle pellolle ei saa mennä keväällä sitä tallomaan uudelleen tiiviksi. Mullospelloille vasta kesälkuussa ja nurmipelloille ehkä heiman aiemmin, jos on jokin pakko. Juurien pitäisi päästä kasvamaan rauhassa.

Juurikanavat jättävät reikiä maahan ja niitä myöten viljelykasvi pääsee viemään juurensa syvemmälle. Silloin se saa vettä kuivanakin kautena. Madotkin kiittävät valmiiksi tehdyistä reijistä.

Tälläisella pellolla ei ensi kesänä vesi seiso.

Olki- yms. kompostissa tarvitaan typpeä ja kohtuullisesi kosteutta. Tietenkin sekoittamista. Lantakärry käy lannalle ja muulle irtonaiselle tavaralle. Huolellinen kauhatyökin. Vanhat paalit vaan huonoimman lohkon keskelle, väliin lantaa ja parin kuukauden päästä sekoitus vaikka kaivinkoneella. Paallit pitää saada rikki.  Ehkä vielä toiseenkin kertaan kuuauden päästä. Keväällä levitys ja pelto kasvaa takuulla paremmin. Patterointilupa pitää muistaa. Vielä ehtii ja nyt on hyvä keli kun pelto on jäässä.