Virkkunen näyttää vahvasti yrittävän tehdä Lehtomäkiä. 
Kieltämättä tässä vähän tuntuu siltä, että jotkut kaivavat omaa kuoppaansa. Vaikka itse olenkin ollut aktiivisesti liittämässä omaa asuinkuntaani isompaan kaupunkiin, niin kyllä tämä pakko on sellainen sana, joka saa minullakin niskakarvat pystyyn. Ja sitten vielä tämän lapsenkasvoisen ministerin ylimielinen ilme eilenkin televisiossa... Nätti tyttöhän se on ja varmaan olis ihan kiva jossain kesämökillä, mutta ministeriainesta.... ei ...ja puolueelle hyväksi... ei sitäkään vähää.
Toki myönteisenä asiana voisi sanoa, että onhan se rohkeaa, kun uskaltaa pitää näkemyksistään kiinni. Jotenkin vain tuntuu, että tuossa ei paljoa näkemystä ole. Sitä vain pidetään kiinni kouristuksenomaisesti jostain, kun kerran päätettiin, että niin tehdään.
Kaikkiaan mielenkiintoinen tämä koko pakkoliitosasia. Se voi mennä läpi Eduskunnassa, vaikka enemmistö vastustaa. Jos oppositiopuolueilla on 76 kansanedustajaa, joista 90 % (68) vastustaa pakkoliitoksia ja hallituspuolueiden kansanedustajista 30 % (37) vastustaa niitä, niin enemmistö edustajista vastustaa, mutta ryhmäpäätöksistä johtuen hallituksen esitys voittaa.
Kyseessä on kuitenkin pyrrhoksen voitto, koska yhtään pakkolain mukaista liitosta ei ehditä toteuttaa ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Oppositio saa tästä helpon lyömäaseen ja seuraava hallitus ensi töikseen kumoaa pakkolain. Silloin voidaan kysyä, kannattiko?
