Tähän soppaan liittyy vielä semmoinen juttu kuin keskijänniteverkon maakaapelointi. Siitä on tullut kauhea kiima toimitusvarmuuden vuoksi. Mutta siitä tulee muitakin ongelmia kuin maasulkuvirtojen suureneminen. Tuossakin kohteessa, jossa linja menee tontin päällä, tuskin tuottaa vaikeuksia saada oma muuntaja, se on suht edullinen linjan alle tehdä. Sama on haarajohtojen kanssa, ne on helppo liittää ilmajohtoverkossa. MUTTA kun verkko on maakaapeloitu/suunnitellaan maakaapeloitavaksi ei muuntajan paikka olekaan niin yksinkertainen. Eikä muuntajia tai haarajohtoja lisätä kaapelivälille ihan tosta vaan. Tämä (tahdottu) suuntaus yhä enenevään maakaapelointiin myös keskijänniteverkossa johtaa suurempiin muuntopiireihin ja sitä kautta pienjännitekaapeleiden poikkipintojen suurenemiseen, koska muuntajia on harvemmassa. Ei ole harvinaista, että vedetään suuriin maatalouskohteisiin useampi satametriä 2 x 240 mm2 kaapelit!
Ilmakaapeliverkossa kyllä muuntajan paikasta yleensä neuvotellaan ihan asiakaslähtöisesti, ihan samoin kuin muistakin verkon rakentamiseen liittyvistä asioista. Nykyiaikainen tilaaja/toimittaja -moniporraskerju vaan on johtanut siihen, että valitettavan usein asiast mutkistuvat ja sovitut asiat unohtuvat matkan varrella, kun prosessiin kuuluu usieta organisaatioita. Ja taas tuli pahamieli jollekin, yleensä maanomistajalle.
Melkoista rämpimistä välillä, mutta parhaansa tehden ja kovasti yrittäen. Onnistuminen palkitsee. 1966 - 2016 and counting...