Vielä 1960-luvun lopussa puimureita ostettiin oikein isoina partteina:
Kuva: Suur-Seudun Osuuskaupan arkisto, Salon Seudun Sanomat 28.12.2018
Sampo-puimureiden yhteisluovutustilaisuus marraskuu 1969
-SS-
Jos ostajat saavat vapaasti ostaa omaisuutta ja myyjät vapaasti myydä omaisuuttaan, niin eiköhän oikea hinta löydy aina kipukynnyksen rajalta. Myyjän ja ostajan näkökulmasta katsottuna. Tietenkin rajoituksena vielä on, että ostajia pitää olla enemmän kuin yksi. Pelto on ollut ostajajalle aina liian kallista ja myyjän mielestä mennyt aina liian halvalla.
Suomalainen maatalous on muuttunut koko ajan vuosikymmenien, tai vuosisatojen aikana. Aina on ollut joku rajoittava tekijä. Aina on ollut niitä joille hinta on ollut sopiva ja aina on niitä, joilla ei mene niin hyvin kuin muilla. Tässäkin ketjussa on esitetty tukien poistamista. Vaikka ne poistetaan kokonaan, niin taas ollaan samassa tilanteessa. Joillekin ostajille edullista ja joillekin kallista. Oikea hinta löytyy siitä jostakin välimaastosta. Kovin nopeaa, hyvin yllättävää tai isoa muutosta ei saisi tulla. Juuri investoineet olisivat silloin lirissä, jos eivät saa rahoitusta kuntoon. Toisaalta, jos he saavat, niin tuotantoa voi jatkaa uudessa rakennuksessa niin kauan, kun rakennut pysyy pystyssä ja laitteet toimii. Jos suomalaista kotieläintuotantoa ei nähdä tarpeelliseksi pitää yllä, niin yhteiskunnalta jäi huomaamatta, että suomalainen kotieläintuote tulee maatiloilta. Eikä kaupasta.
Aurinko taisi sulattaa voivuoret, kun eivät enää varjosta?