Poliisimies oli yövuorossa, mutta hiljaisen illan vuoksi hän
pääsi kotiin hieman aiemmin. Kotona hän nousi rappuset
ylös ja meni makuuhuoneeseen sytyttämättä valoja,
ettei herättäisi vaimoaan. Hän riisuutui ja heitti vaatteensa
huoneen nurkkaan. Vaimo oli kuitenkin hereillä, ja mumisi:
"Kultaseni, voisitko hakea apteekista aspiriinia?
Minun päätäni särkee niin riivatusti."
"Joo, tottakai", mies vastasi ja meni käsikopelolla vaatteidensa
luokse ja puki päälleen.
Apteekissa päivystäjä kysyi: "Hetkinen, etkös sinä ole se
poliisi, konstaapeli... Martikainenko se oli?"
"Kyllä, pitää paikkansa", Martikainen vahvisti.
"Miksi sitten olet palomiehen puvussa?" apteekkari kysyi.

Lapissa jenkkituristi tuli paikalliseen pubiin ja uhosi maksavansa tuhat euroa sille, joka juo kymmenen tuplakossua peräkkäin. Kukaan paikalla olleista ei puhunut mitään, mutta Aslak lähti pubista ulos.
Jenkki jäi odottelemaan, jos joku tarttuisi tarjoukseen.
Puolen tunnin kuluttua Aslak palasi ja kysyi, että vieläkö tarjous on voimassa.
- Tottakai, vastasi jenkki.
Aslak otti ja tempaisi 10 tuplakossua kurkkuun ilmekkään värähtämättä.
Suu ymmyrkäisenä jenkki maksoi, sanoi sitten,
- Onneksi olkoon, mutta saanko kysyä, että missä sinä kävit tuossa välillä?
- No, mie käväsin tuosa naapuribaarisa ensin kokkeilemasa, josko mie varmasti pystyn siihen, vastasi Aslak.

Pieni sotilaslentokone oli kuljettamassa kenraalia, kun se äkkiä alkoi pudota jyrkästi.
– Moottori on rikki, me putoamme, lentäjä ilmoitti.
– Eikä meillä ole laskuvarjoja! kenraali kauhistui. – Eikö mitään ole tehtävissä?
– Valitettavasti ei mitään.
– Eikö yhtään mitään? Tekisin mitä tahansa, kenraali sanoi peloissaan.
– No hyvä on. Ottakaa housunne pois.
Kenraali totteli heti.
– Seuraavaksi työntäkää ohjaussauva takapuoleenne.
Kenraali oli niin hädissään, että totteli.
– Auttaakohan tämä varmasti? hän tiedusteli ohjaussauva ahterissaan.
– Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä.

Millaista on turvaseksi Arabeilla ?


 Sidotaan kamelin takajalat yhteen ettei pääse potkimaan

Autiolle saarelle pelastautui mies, sika ja koira.
Heille tuli tavaksi rituaali, mennä rannalle iltaisin, katsomaan auringon laskua.
Yhtenä iltana lasku oli erityisen romanttisen vaikutelman antava, joten sika alkoi näyttää yhä vain paremmalle miehestä, niinpä hän kietoi kätensä sen ympärille.
Koira ei pitänyt tästä vaan murisi kunnes mies päästi siasta irti.
Tämän jälkeen rituaali jatkui, auringonlaskusta nauttiminen iltaisin mutta ei enää kuhertelua.
Muutaman viikon päästä lähellä oli uusi haaksirikko ja rannalta löytyi kaunis nainen.
Kun nainen oli saatu hieman selviämään, myöhemmin hänelle esiteltiin iltaisin tapahtuva rituaali.
Yhtenä iltana vaikutelma oli taas erityisen romanttinen, tämä neljän porukka oli rannalla ja mies alkoi taas saada ideoita.
Kohta hän lähestyikin naista ja sanoi tälle: Hei.. voisitkohan käyttää koiraa kävelyllä?

Harmaahiuksinen, iäkäs herrasmies käveli kultasepälle eräänä perjantai-iltapäivänä kaunis nainen käsipuolessaan. Hän kertoi kauppiaalle haluavansa ostaa erityisen sormuksen erityiselle henkilölle,
siis tyttöystävälleen.
Kauppias esitteli vakiomalliston tuotteita hintatasona noin 5000 euroa. Vanha mies kuitenkin kertoi haluavansa jotain erityisempää. Kuultuaan tämän toiveen kauppias esitteli erityisvarastostaan 40 000 euron arvoista monikivistä, kimaltavaa sormusta.
Nuoren naisen silmät säihkyivät ja hän suorastaan tärisi jännityksestä. Kun, iäkäs mies näki tämän hän sanoi:
- Otamme tämän.
Kauppias kysyi, kuinka maksu tapahtuisi ja iäkäs mies kertoi maksavansa shekillä. Hän lisäsi heti sen perään:
- Tiedän, ettette normaalisti hyväksy shekkiä ja haluatte varmistaa sen. Ikävä kyllä pankitkin ovat jo kiinni. Sopiiko teille, että tarkistatte katteen heti maanantai-aamulla ja minä tulen noutamaan sormuksen sitten iltapäivällä?
Maanantaina aamupäivällä kauppias soitti miehelle ja sanoi:
- Herra, tilillänne ei ole riittävästi katetta!
- Tiedän. Mutta antakaahan, kun kerron teille viikonlopustani, mies vastasi.

Ludmila saapui autojobbarin liikkeeseen.
– Paljon minu pitä anta väliä, että te vaihta minun Lada uudempi malli?
Kauppias katsoi naista päästä jalkoihin.
– Paljon pitää antaa väliä Ja lisäksi tukku rahaa.

Mäkimaaston pariskunta oli jo vuosien ajan yrittänyt saada lasta, kuitenkaan siinä onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitosisää saadakseen perheensä alulle.
Sinä päivänä, kun siitosisän piti saapua, herra Mäkimaasto suuteli vaimoaan ja sanoi:
”Minä lähden nyt Terttu, sen miehen pitäisi olla täällä ihan pian”.
Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.
”Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut…”
”Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanu teitä!” rouva Mäkimaasto keskeytti.
”Niinkö?” valokuvaaja kysyi. ”No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin.”
”Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin.” tokaisi innostunut rouva.
”Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle. No niin, mistä aloitetaan?” rouva Mäkimaasto kysyi punastellen.
”Jättäkää kaikki minun huolekseni” valokuvaaja sanoi. ”Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus takapihalla lumihangessakin on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä”
”Kylpyammeessa, ja lumihangessa?!” ihmetteli rouva Mäkimaasto. ”No ei ihmekään ettei miehelläni ja minulla ole onnistunut!”
”Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai seitsemästä kulmasta, niin uskon että tulos miellyttää teitä.”
”Toivottavasti tämä hoituu nopeasti” nielaisi rouva Mäkimaasto.
”Rouva hyvä, minun työskentelytottumuksellani, miehen täytyy saada työskennellä rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen.”
”Niinpä tietenkin…” rouva Mäkimaasto myönteli.
Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista.
”Tämä tehtiin linja-auton päällä Porvoon keskustassa vuosi sitten kesällä eräänä lauantaina keskellä päivää.”
”Ei kai!” rouva Mäkimaasto ihmetteli.
”Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän
äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä.” valokuvaaja ojensi
rouva Mäkimaastolle kuvan.
”Hän oli vaikea…?” rouva Mäkimaasto kysyi varovasti.
”Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin.”
”Siis muut ihmiset näkivät?!” rouva Mäkimaasto kysyi silmät ällistyneinä ja hieman jo kiimaisena.
”Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huusi koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin.”
Rouva Mäkimaasto nojasi eteenpäin ”Tarkoitatko, että ne todella alkoivat purra…öö….vehjettänne?”
”Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis, niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin.”
”Kolmijalan?” rouva Mäkimaasto kysyi huolestuneella, mutta samaan aikaan kiimaisella äänellä.
”Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on niin liian painava pidellä, kun alan toimimaan.
……Rouva? Rouva?……”

Pohjanmaalla oli ollut häät. Sulhanen ja morsian lähtivät hääpaikalta kaksin hevosreellä kohti uutta kotiaan. Matkan alussa kuitenkin kävi niin, että rekeä vetävältä tammalta pääsi pieru.
- Ensimmäänen kerta, tokaisi sulhanen. Kun oltiin matkan puolivälissä, paukautti tamma toisenkin päästön.
- Tooinen kerta, sanoi mies.
Kun oltiin jo lähellä määränpäätä, noustiin raskasta ylämäkeä. Tamma kiskoi voimiensa takaa rekeä ylös. Ja silloin jälleen kuului äänekäs törähdys tamman peräpäästä.
- Kolmas kerta, mies sanoi ja pysäytti reen. Sitten hän otti penkin alta kirveen, asteli hevosen luo ja iski sen kuoliaaksi.
- Sinähän oot ihan kahjo, kun tuollain menet hevosen tappamahan, nuorikko kävi moittimaan. - Tairat olla ihan hullu koko miäs!
Mies katsoi vaimoaan silmiin ja sanoi:
- Ensimmäänen kerta.

Johtaja osti Vaimolleen polkypyörän . "Varmasti yllätys Vaimollenne ". "Kyllä , Hän odottaa autoa lahjaksi".

Laihialaisisäntä pysäytti miehen suojatiellä ja kysyi

"Sääkös sen mun poikani sieltä avaannosta eilen pelastit?"

"Joo mää" vastas mies vaatimattomasti

"No misäs sen pipo on?"

Yhdysvaltain ilmavoimien komentaja, Venäjän laivaston amiraali ja Suomen jalka­väenkenraali olivat baarissa. Amerikkalainen alkoi mahtailla sotavoimillaan.
– Meillä on niin paljon lento­koneita, että kun ne kaikki nousevat yhtä aikaa ilmaan, taivas ­pimenee.
Venäläisamiraali ryhtyi nokittamaan.
– Kun Venäjän laivaston alukset lähtevät yhtä aikaa liikkeelle, valtameri peittyy kokonaan.
– Jaa, sanoi suomalaiskenraali ja hörppäsi oluttaan.
– Meillä on töissä vääpeli, joka asuu keskellä Hämeenlinnaa ja jolla on niin suuri mulukku, että se yltää maahan asti.
Pienen hiljaisuuden jälkeen amerikkalainen alkoi perua puheitaan.
– Taisin vähän liioitella. Ei meidän koneilla oikeasti pysty taivasta pimentämään.
– Eikä meidän laivoilla peitä koko merta, venäläinen mutisi nolona.
– Mitäpä tuosta, minäkin pistin vähän omiani, suomalaiskenraali lohdutti.
– Ei se vääpeli ihan keskellä Hämeen­linnaa asu.

Laihialainen kirjoitti yleisön osastoon : Jos ette lopeta meidän nuukuuden pilkaamista en lainaa enää lehteänne keneltäkään .

Liisa oli menossa naimisiin ja esitteli kikatellen firman naistenhuoneessa pikkuhousujaan, joihin oli kirjailtu kaksi kuhertelevaa lintua. Kun Liisa sitten häämatkan jälkeen palasi töihin, uteli eräs työkavereista matkan onnistumista. – Miten tipuset selvisivät ? hän kysyi Liisalta. -Hyvinhän ne, Liisa totesi, mutta pesä sai kyllä aikamoista pöllytystä.

Ludmila saapui autojobbarin liikkeeseen.
– Paljon minu pitä anta väliä, että te vaihta minun Lada uudempi malli?
Kauppias katsoi naista päästä jalkoihin.
– Paljon pitää antaa väliä Ja lisäksi tukku rahaa.

Seetana Strimari, tapat nauruun...