Aloittajalla enemmän asiatietoa kuin pilkunviilaajilla 
Hvinnamo jaksaa huomautella äidinkielen ongelmista jatkuvasti 
olisko opettajana jossakin alaasteella.
Jos Hvinnamo johonkin järjestöön pääsisi loppuiäkseen, kliimaksi olisi:
www.aidinkielenopettajainliitto.fi- Ei tarvitsisi niitä hyyssikkäistuntojen Kielikellojakaan pyytää lainaksi.
Varmasti unetkin vievät usein noille kouluaikojen hämyisille äikäntunneille...
Nutturapäinen nuori nainen. Äskettäin aloittanut työnsä paikkakunnalla ja kaikille tuore tuttavuus.
Kirkas, terävä katse muodikkaiden silmälasiensa takaa valvoo saapuvaa opetusryhmää. Oudon ihana ilmestys tiukkoine hameineen, korkokenkineen ja karttakeppeineen. Tunti alkaa.
On kaksoistunti ja iltapäivän loppuosa kuluu ainekirjoitukseen. Kevätaurinko paistaa ikkunasta sisälle. Kynät rapisevat ja pyyhekumien tuoksu on vallanut luokkahuoneen. Silloin se tapahtuu... Hetki kun ope yllättää nuoren Vinnamon tuijottelemasta puoleensa. Maailma muuttuu kuin vipukirveen iskusta.
Kello soi ja pulpetit kolahtelevat. Koulun käytävä täyttyy oppilaista. Muiden lähtiessä kotiin opettaja pyytää Vinnamoa jäämään vielä hetkeksi.
Opettajan hiuslaitetta koossa pitävä neula tipahtaa lattialle. Elinvoimaiset ja hehkeänä lainehtivat hiukset purkautuvat ahdingostaan pitsikauluksisen paidan hartioille. Opettajan paksusankaiset silmälasit jäävät punakynän viereen pyödälle... "Kuule, voisitko auttaa minua..."
Rakkaus kielioppia kohtaan oli syttynyt.
