Pari sanaa vielä öljystä, kun se tuntuu olevan aina tavanomaisen viljelyn loppumisen syy ja luomuviljelijä vain porskuttaa eteenpäin, öljystä viis.
Lueskelin tällä palstalla kirjoittavan
Wejjon nettisivua ja sieltä silmiin osui taistelu juolavehnää vastaan:
Torjunta aloitettiin syksyllä sadonkorjuun jälkeen kultivoimalla lohko, jolloin jo talvea varten tuleentunut juola lähti uudelleen kasvuun ja hukkasi näin juuriinsa varastoitunutta vararavintoaan. Kun juurissa näkyi 2-3cm uutta kasvua, kasvusto rikottiin vielä kerran talven alle lapiorullaäkeellä.
Nyt keväällä maan kuivuttua muokkausta jatkettiin, aina kun juuriin tulee uudet 2-3cm alut. Keväällä kasvuunlähtö on nopeaa, joten tähän mennessä olen ehtinyt muokata sen s-piikkiäkeellä 3 kertaa.
Nyt lohko vielä kynnettiin huolellisesti, jolloin saamme puhtaan maan kylvöalustaksi, ja siihen kylvetään vilja-virna-raiheinä-apila seos viherlannoitukseksi seuraavan vuoden rypsiä varten.
Kyllä minusta tuossakin toiminnassa hiukan saattaa öljyä kulua, joten asiat lienevät enemmän kuin mustavalkoisia.
Suomessahan rikkaruohot ovat hyvin pieni ongelma, jos vertaa Tanskaan ja mitä etelämmäs mennään, ongelmilla on taipumusta pahentua. Luomu-lehdessä (3/11) oli juttua Tanskasta, luomutilasta ja sen taistelusta rikkakasveja vastaan.
Hyvin viljavalla alueella, Sjaellandin saarella ja Lammerfjordin pelloilla, viljelee luomuviljelijä Boje Skytte. Hänellä on yli 450 hehtaaria viljeltävää, eli viljaa, avomaan vihanneksia, sekä juureksia. Skytte kertoo, että hyvin viljavasta maasta on myös ongelmansa, eli hyvin mittavat rikkakasviongelmat. Jos kasvaa viljeltävä tuote hyvin, kasvavat rikkakasvit vielä paremmin.
Tällä hetkellä asia ratkaistaan niin, että traktori vetää perässään leveää lavettia, jolla makaa 27 työntekijää, jotka kiskovat rikkaruohot käsin pellosta. Tosin ennen tätä vaihetta on pellot jo liekitetty, sekä käytetty muita metodeja, joita ei jutussa eritelty sen tarkemmin. Voisi olettaa, että käsinkitkettäessä traktorin vetämällä lavetilla homma vaatii aikaa ja vaivaa, sekä käsittääkseni sitä öljyä ja eipä se liekityskään onnistu ilman fossiilisia luonnonvaroja.
Boje Skytte on rakentanut prototyypin laitteesta, jolla hän haluaa rikkaruohojen torjumisesta syntyvät palkkakulut pois, sillä eivät ne ihmiset niitä siellä ilmaiseksi nypi.
Laite perustuu höyryyn, eli maa höyrytetään tulikuumalla höyryllä noin 5-7 sentin syvyydeltä asti rikkojen tuhoamiseksi. Mutta sitten piti lukea pari kertaa, jotta ymmärsi mistä on kysymys. Laite käsittelee
yhden hehtaarin kahdeksassa tunnissa. Tämän yhden hehtaarin käsittelemiseksi menee puhdasta vettä höyryn tuottamiseksi
2000 litraa, ja vetotraktori sekä höyrytin kuluttaa sinä aikana
600 litraa dieseliä.
Skytten omastakin mielestä tämä oli pieni epäkohta, mutta silti laite on edullisempi tuottajalle, kuin 27 lavetilla makaavaa ihmistä. Skyttellä on 450 hehtaaria peltoa, niin tuosta voi sitten kiinnostunut laskea öljyn- sekä vedenkulutuksen ja miettiä, että kuinka ekologista se toiminta on.
Minusta luomuun siirtyminen ei ratkaise mitään ongelmia, vaan ratkaisu taitaisi olla enemmän hybridi luomusta sekä tavanomaisesta, mutta onko luomuviljely valmis luopumaan dogmeistaan, jotka tuntuvat olevan sangen pyhiä. Vai ottaako tavanomainen vain luomusta järkevät metodit itselleen ja luomu jää yksin painimaan marginaalimetodina ongelmiensa kanssa
