Ruis on vaikea kasvi. Ei meinaa nuo viimeiset laikut orastua. Kai ne iti ja nuukahti kuivuuteen. Rehevöitymisestä ei ole pelkoa, semmoista kitumista. Lumihomeriski lienee olematon jne. Kokonaisuutena ihan jees, mutta kyllä tästäkin taitaa se neljä tonnia olla kova juttu. 3cm kylvösyvyys on ilmeisesti Reetalle ihan maksimi ja jopa liikaa. Pintakylvö toimii parhaiten sinne kevään rousteisiin asti.
Syysvehnä on alkanut tulla pintaan. Sitä olen jännittänyt, sillä pelkäsin, että jos nämä jälkihelteet kopperoittaa maan, niin siellä lepää. Nyt on kuitenkin vettä riittänyt ja maa pysynyt pehmeänä. Kyllä toi syysvehnä on edelleen se juttu, miksi syksyllä kannattaa kylvöjen kanssa tapella.
Jos oli Reettaa huonosti orastuneena, niin siinä on sitten täytynyt mennä aika monen asian pieleen. 180 kg pintalevittimellä ja lapiorullalla päälle, sillä tulee hieno ruishalme, koska jyviä on kaikissa syvyyksissä , itävät sitten säiden mukaan. Tuo hybridi vastaavasti onkin viheliäinen viljeltävä, 70 kg ja niin onneton hontelo piikki, joka ei puoltatoista senttiä pitemmästi jaksa mullassa nousta, tai pienenkään kokkareen alta, noin heikkoa orastumista ei ole millään muulla viljalajilla. Ehkä se elinvoima tulee vasta myöhemmässä vaiheessa, sisäsiitos kyllä heikentää itämisvoimaa selvästi.
Mutta pitihän 2017 kylvöille varattu säkki jonnekin tuupata. Kyllä toissasyksyn torajyvävähennykset saivat taas tavanomaisen rukiin tuntumaan hyvältä. Korrensäätöön kun panostaa oikein tosissaan, muuten kyllä Reetan satopotentiaali riittää ympäristökorvauksen virallisiin lannoitustasoihin hyvin.
-SS-