Nykyään on sellaisia "boomeja" joiden perässä viljelijät ryntäilee.
Joitakin vuosia sitten oli ruisboomi, rukiilla oli hyvä hinta ja hyvä kysyntä, sitä alettiin viljelemään ihan tosissaan, ja niinpä hinta romahti. Sitten tuli kauraboomi, sillä oli hyvä hinta ja viljelyala lisääntyi, nyt sitten kauravarastot on isot ja hinta huono, kun alaa on paljon, ja hinta jopa heikompi kuin rehuohralla, vaikka tulossa on kehno sato, saa nähdä nouseeko hinta loppuvuonnakaan.
Syysviljoja kylvetään tänä vuonna ehkä jopa ennätysmäärä, kun on paljon epäonnistuneita kevätkylvöpeltoja, kesantoja ja aikasin puituja syys- ja keväviljoja, eli paljon peltoja vapaana syyskylvöihin. Osalle laitetaan varmasti syysrapsia- ja rypsiä, syysohraa, mutta paljon myös syysruista ja syysvehnää, mielenkiinnolla jäämme odottamaan niiden hintasasoa ensi syksynä.
Vertaat omenia ja mustikoita keskenään, eli eri asioita. Suomalaiset "buumit" eivät vaikuta massatuotantokasvien, esimerkiksi vehnän, öljykasvien tai ehkä ohran maailmanmarkkinahintoihin p*skan vertaa. Suomen koko sadon vaikutus jää kohinaan.
Mutta ruis oli tuote, jolla oli suomalaiset pienet markkinat, kulutus ja tuotanto sopivasti tasapainossa, laatu sitä mitä tarvittiin. Sitten kun otettiin satoisat hybridit viljelyyn, sama ilmiö tapahtui jokaisessa Skandinavian maassa, Suomessa viimeiseksi. Ruis kun on muualla maailmassa peitekasvi tai vähäarvoisempi rehukasvi, sitä kyllä löytyy, ja hinta on merkittävästi
alhaisempi, kuin on täällä pohjoisessa totuttu. Kun kysyntä ja tarjonta tasapainottui täällä paikallisesti, hintaromahdus oli väistämätön. Satotasojen
kaksinkertaistuminen yhdessä vuosikymmenessä ei voi olla vaikuttamatta: Vuoteen 2006 asti rukiin vuosittainen hehtaarikeskisato oli noin 2300 kg/ha. Vuodesta 2017 tähän vuoteen keskisatotaso on ollut 4000 kg/ha, suurimmillaan 4820 kg/ha vuonna 2019 !
Loppujen lopuksi rukiin kasvuohjelmaviljelyä -jopa kasitonnareineen- ei ole järkevää laajasti harjoittaa, saadakseen heikompaa hintaa kuin kuustonnariohralla. Ei rukiillakaan 100% varma talvenkierto ole, vaikka nyt on ollut edullisia vuosia. Jos ruis tuottaa kasitonnarin, tuottaa vehnäkin, mutta ehkä jopa vähäisemmällä panostuksella. Mutta vehnällä on markkinat, jos ja kun ei halua fasun päälliköiden toyboyksi ryhtyä.
Kauralla on suuret tuotantoalat mm. Kanadassa, ei väliä, vaikka olisikin hukkista tai muuta. Rehukauran hinta vastannee sen rehuarvoa. Mutta buumin lähde, elintarvikekauran ja puhdaskauran tarve, gluteiiniongelman takia ja vegaanikorvikkeiden raaka-aineena, se ehkä on tullut jäädäkseen. Kauralla sentään on hiukan suuremmat markkinat kuin rukiilla, harrastehevostalouden ansiosta. Mutta selvästi näkyy, että kauran hintaheilahtelu on paikallisesti herkemmässä. Eikä puhdaskaura teoriassa oikein saisi sopia muiden viljojen kierron kanssa yhteen, vaikka käytännössä ihan ei näin olisikaan.
Kauran varastointikustannukset ovat jopa puolet suuremmat kuin vehnällä, johtuen suuresta tilantarpeesta. Siksi parin vuoden kaurajakso viljelyssä riitti, nyt pitää päästä 2020 kaurasta eroon jossakin vaiheessa, hintataso sen kun vajoaa. Onhan kaurassa hyvää se, että kasvuun ei tarvita paljon panoksia, ja se on paras kylmäilmakuivattava. Huonoa on sopimattomuus hukkakaura-rinnakkaisviljelyn kanssa, sekä heinämäisten rikkakasvien torjuntavaihtoehtojen rajoittuneisuus.
Se, että syysvehnää laitettaisiin vaikka 10-kertainen määrä ensi talveksi, sillä ei ole mitään väliä, kyllä vehnät kelpaavat maailmanmarkkinahintaan ensi vuonnakin. Ruista taas pintalevitykseen peite- ja kerääjäkasviksi, ja loput tämän vuoden sadosta kynnetään maahan, onhan siinä kasvipeitteisyyskorvaus, vaikka syysmuokkausala näin lisääntyisi, sekä tuotantopalkkio kaupan päälle, uudeksi siemeneksi jätetylle alalle. Syysohrat ja syysöljykasvit eivät tuo kuin potentiaalia isompaan satoon, eivät oikeastaan viljelykiertoa suuremmasti muuta. Kevätra(y)psien loru kun tuntuu olevan lopussa, ellei koko Suomi sitten lopeta viljelyä 10 vuoden ajaksi, jotta kaiken maailman rapsin syöpäläiset kerkiävät vähentyä riittävästi.
-SS-