Aulis Anttila laivayhtiöltä kiristämällä saadulla matkalla
Hurrikaani iski täysin odottamatta. Risteilyalus upposi ja Aulis havahtui ajautuneena pienen saaren rantaan, hän oli syönyt jotain pöhöttävää ruokaa ja se oli tuvottanut masun joka taas oli lisännyt kelluvuutta - pelastaen auliksen. Muita ihmisiä tai tarvikkeita ei näkynyt. Hänellä oli vain banaaneja ja kookospähkinöitä. Tottuneena vain kirjoitelemaan hänellä ei ollut aavistustakaan mitä tehdä, joten seuraavan neljän kuukauden ajan hän söi banaaneja, joi kookospähkinämehua, kaipasi jopa vanhaa vaimoaan ja tarkkaili merta toivoen huomaavansa pelastusaluksen.
Erääna päivänä Aulis Anttilan makaillessa puoliunessa rannalla, hän havahtui silmäkulmastaan huomaamaansa liikkeeseen. Kyseessä oli soutuvene, jossa oli kauneimman näköinen nainen, jonka hän oli koskaan nähnyt. Nainen souti Auliksenn luokse.
Epäuskoisena Aulis kysyi naiselta: "Mistä sinä tulit? Kuinka pääsit tänne?"
"Soudin saaren toiselta puolelta", nainen vastasi, "Ajauduin tänne kun risteilyalus upposi joitakin kuukausia sitten."
"Uskomatonta", Aulis vastasi, "Luulin, ettei kukaan muu selviytynyt. Kuinka monta teitä on? Olitpa onnekas, kun soutuvene ajautui luoksesi, minulla kun ei ole mitään tarvikkeita".
"Olen yksin", nainen vastasi, "Eikä tämä soutuvene ajautunut luokseni. Ei minullakaan ollut mitään tarvikkeita."
Aulis oli hämmästynyt: "Mistä sinä sitten sait tuon soutuveneen?"
"Voi sehän oli yksinkertaista", nainen vastasi, "Tein soutuveneen siitä mitä täälta saarelta löytyy. Airot ovat kumipuun oksia ja koversin pohjan palmupuun rungosta ja sivut sekä keulan tein eucalyptyspuusta."
"Mu-mu-mutta sehän on mahdotonta", änkytti Aulis, "Sinulla ei ollut työkaluja eikä tarvikkeita, kuinka sinä onnistuit?"
"Eihän se nyt ollut ongelma", nainen vastasi, "Saaren toisella puolella on paljon ihmeellistä laavakiveä ja huomasin, että kun sitä kuumentaa tulisijassa, siitä tulee helposti muotoiltavaa rautaa. Käytin sitä tehdäkseni joitain työkaluja ja niillä sitten sain tehtyä kaiken tarvittavan."
"Mutta ei siitä sen enempää", nainen jatkoi, "Missä sinä asut?"
Häpeillen Aulis tunnusti, että hän oli nukkunut avotaivaan alla koko ajan.
"No, eiköhän sitten soudeta minun puolelleni", nainen sanoi.
Parin minuutin soutamisen jälkeen vene rantautui pieneen merenlahteen. Kun Aulis katsoi rannalle, hän melkein tippui veneestä. Rannalta lähti kivetty polku johtaen upeaan bungalowiin, joka oli maalattu siniseksi ja valkoiseksi.
Kun nainen kiinnitti venettä ammattitaitoisesti punotulla hamppuköydellä, Aulis pystyi vain tuijottamaan tyhmänä.
Kun he saapuivat taloon, nainen sanoi rennosti: "Eihän tämä nyt kovin erikoinen ole, mutta kutsun sitä kuitenkin kodiksi. Istu alas, ole hyvä. Haluaisitko drinkin?"
"Ei, ei kiitos", Aulis vastasi hämmentyneenä, "En halua enää pisaraakaan kookospähkinän mehua."
"En ajatellut kookospähkinän mehua", nainen vastasi, "Miten olisi Piña Colada?"
Yrittäen peittää hämmästystään Aulis nyökkäsi vaisusti, ja he istuivat sohvalle keskustelemaan. Kun he olivat kertoneet tarinansa, nainen ilmoitti: "Vaihdan nyt jotain mukavampaa päälleni. Haluaisitko käydä suihkussa ja ajaa partasi? Partahöylä on yläkerrassa kylpyhuoneen kaapissa."
Kysymättä enää yhtään mitään Aulis meni kylpyhuoneeseen. Kaapissa oli luusta tehty partahöylä. Kaksi terävää simpukankuorta oli kiinnitetty sivuistaan kasvoja myötäilevään mekanismiin. "Tämä nainen on ihmeellinen", hän mutisi, "Mitähän ihmeitä tässä vielä paljastuukaan?"
Kun Aulis palasi olohuoneeseen, nainen istui sohvalla pukeutuneena ainoastaan pariin isoon lehteen, jotka oli strategisesti aseteltu, ja hän tuoksui ihanalta. Nainen pyysi Aulista istumaan viereensä.
"Kerrohan minulle", nainen aloitti vihjailevalla äänensävylla siirtyen samalla lähemmaksi miestä, "Me olemme olleet tälla saarella todella pitkään ja olemme olleet kumpikin yksinäisiä. Uskoisinpa, että sinäkin haluaisit tehdä juuri nyt jotain, mitä olet kaivannut kaikkina näinä kuukausina, ymmärräthän..."
Nainen tuijotti merkitsevästi syvälle Auliksen silmiin. Aulis ei voinut uskoa korviaan.
"Häh mitä? Tarkoitatko todellakin...?" hän vastasi, "että voin päästä agronettiin täältä?"
Viimeksi muokattu: 22.01.10 - klo:10:29 kirjoittanut webmaster2L