Kun koko maataloussektorin toiminta on oikeasti tappiollista ilman tukia, ihan sama, mikä suuruuden ekonomia olisi kyseessä, vähiten kansantaloudellista tappiota tulee sen tuottamattoman pellon tukemisesta, varsinkin kun tehotuotannon panokset tulevat merkittävältä osaltaan ulkomailta. Tätä on Uuden Matematiikan opin saaneen peruskouluikäpolven vaikeata ymmärtää.
Suljettujen markkinoiden aikana valtion kustannus oli kaksinkertainen; piti pitää maanviljelijöiden elintaso palkansaajien mukana tavoitehinnoilla ja tuilla, ja samalla piti dumpata vientituilla ylijäämät ulkomaille. Nyt koko EU:n alueella CAP-ratkaisussa ajateltiin, että kiinteä hehtaarituki, ilman arviointia , mitä siinä pellolla tehdään, riittäisi säätelemään tuotantoa, jos kaikki alkavat viljellä jotakin muotikasvia, niin hinnanlasku pitää siitä huolen, että innostus lopahtaa, aiheuttamatta ylimääräisiä kustannuksia tukipuolelle.
Tämän systeemin pilasi useissa maissa, myös Suomessa, tuotantoon sidotun tuen jääminen tietyille maataloussektoreille. Jos EU yrittikin poistaa niitä, tulivat jäsenvaltioiden omat kansalliset tukimuodot mukaan. Ympäristökorvausjärjestelmäkin tuli enemmän maankäytön tueksi kuin toimenpiteiden tueksi. Pinta-alatuet ilman korjuuvelvoitetta, ilman mitään pakollista kasvia, ne alun perin olisivat olleet valtioille ja EU:lle ennustettava kustannus maatalouden tukemisesta. EU:n budjetti itse asiassa on pysynyt laskusuunnassa, koska dumppauskustannus on jäänyt pois, interventiotakin aika vähän on käytetty.
Ainahan lobbarit ovat näissä systeemeissä mukana, että saisivat itselleen pienen lisätulon, pilaamalla kaikkien markkinat.
-SS-
Oon miettinyt ihan samaa, jännä juttu että kaikki itseään fiksuna pitävätkään eivät tuota tunnu ymmärtävän.
olosuhteet muuttuu ja laskimella pärjää toistaiseksi vielä mainiosti. Demokratian ja anarkian erottaa vain kolme ateriaa ja muutamassa päivässä tilanne voi muuttua täysin päälaelleen. Vakaassa tilanteessa, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä nälkäkuolemaa, ei ruuasta haluta yhtään ylimääräistä maksaa. Tukipolitiikka on maailmanlaajuista, joten toivetta nykytilanteen muuttumiseen sitä kautta ei ole näkyvissä. Jos joku näkee tuottamattoman pellon tukemisen kannattavimmaksi, niin pitää laskea mukaan jo taiteellisia tai muita rahassa mittaamattomia arvoja.
Suurimpana uhkana tälle nykymuotoiselle maataloudelle on, että eläinproteiinin vastiketta kyetään tuottamaan ilman paskahäntää. Tämmöistä keksintöä tehdään monissa yliopistoissa ja merkittäväksi asia tulee, kun tulos on enemmän kuin tutkijan kolmella sormella kannattelema pieni rasia. Jos orastavakin mahdollisuus olisi siihen että kaupungeissa voitaisiin tuottaa itsenäisesti myös tarvittava ravinto kokonaan, aiheuttaisi maaseudun elinkeinojen syöksykiidon. Kasvisruokavalio taitaa nykyisinkin tarvita vain neljänneksen peltoalasta. Äkkiä kaikki muuttuu, muutama vuosi sitten dieselautojen valmistus oli hyvä bisnes, nyt polttoaineella rahastus ja verotus kannattaa, sitten hetken niiden maahantuonti ja muutaman vuoden päästä dieselien romutuksella tekee tiliä.