lainsäädännöllä on taipumus joskus järkevöityä. Voi olla, että joskus nämä käytetyt metsävähennykset pyyhitään kokonaan pois, nehän ajan saatossa menettävät merkityksensä kokonaan. Tuntuisi julmalta periä kolmen sukupolven takaa tehtyjä metsävähennyksiä, jos nuori isäntä myy metsänsä. Kun katsoo listaa milloin metsävähennys ei tuloudu, niin ei voi välttyä ajatukselta, että tällä on haluttu myös estää maatilakokonaisuuden pirstoutuminen ja kannustaa nuoria jatkamaan tilanpitoa.
Suurin vääryyshän tässä on se, että verotuksellisesti pystyssä olevaa puuta käsitellään eri tavalla, kuin pinossa olevaa. Metsäpohjan arvo on satasissa, puustosta kiinteistökaupassa isoin osa maksetaan, silti ostohintaa ei voi vähentää, kun puut myy. Yritys korjata tämä epäkohta metsävähennyksellä, ei vaan ole onnistunut kovin hyvin.
Tässä se metsäverotuksen epäkohta piileekin. Olen joskus yrittänyt selittää asiaa Kivirannallekin, mutta minulle hän on regoinut niin kuin ei ymmärtäisi pointtia. En pidä häntä kumminkaan tyhmänä, joten ilmeisesti hän ei vain ole saanut hoidettua asiaa poliittisissa neuvotteluissa kuntoon, eikä halua sitä tunnustaa. Asia olisi helposti korjattavissa rinnastamalla puusto lainsäädännössä vaihtuvaan omaisuuteen, jolloin kiinteistöä olisi vain maapohja.
pinta-alaverotus oli aikoinaan epäreilu siinä, että veroa maksettiin ennakkoon, arviolta ja tuotto-odotusten (veroluokat) mukaisesti. Lopullinen toteutunut tulo saattoi olla mitä tahansa, metsä voi vaikka palaa ennen hakkuuta, vero oli jo maksettu.
Myyntiverossa käy nyt niin, että metsätilan kaupassa myyjä maksaa luovutusvoittoveron ja tämä vero on pääasiassa (80-90%) puuston arvosta johtuvaa eli 30% puuston arvosta tulee metsätilan kaupassa kerättyä verona. Jos ostaja hakkaa pian kaupan jälkeen metsän, niin vero menee jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä maksuun, ellei metsävähennystä käytä, onko se sitten oikein?
Kun puukauppatulo on pääomatuloa, jos puusto rinnastettaisiin vaihtuvaan omaisuuteen, niin ostosta muodostuisi tappiota, joita pitäisi samalla tavalla seurata vuosikymmeniä ja huomioda vasta kun metsä hakataan. Nykyisin verottaja pyyhkii tappiot 10 vuoden jälkeen pois.
Jos Kivirannan ajattelua voi jotenkin arvailla, niin on voitu tavoitella veroa; joka maksetaan vain toteutuneista kaupoista ja kuutioista, metsävähennyksellä estetään kahdenkertainen verotus metsätilakaupan yhteydessä, sekä estää osta-hakkaa-myy yrittäjien hyötyminen metsävähennyksestä, niin ettei samalla voi saada metsävähennystä puun myynneistä ja luovutustappiota metsätilakaupasta.
Muuttaisin metsävähennystä niin, että vähennys perustuisi puustoarvioon ja kuolettuisi 20 v omistuksen jälkeen, eiks se sitten olis hyvä?