Minulla tuota katrasta on ja osa jo aikuisiakin, mutta koskaan missään tapauksessa en ole heidän puhelimiaan sissinyt. Meillä luottamus pelaa ja näin sen on oltava. Netin käytöstä on keskusteltu ja talon nörtit ripittävät oitis, jos jotain tyhmää on koneelle saalistettu, myös minua.
Naamakirjaan on kirjauduttu, kun ikä on ollut täynnä. Murkkuikäinen on sanonut suoraan kirjautuneensa jonnekin sivulle, minkä olen hyväksynyt, minun syntymäajalla, kun sinne pitää olla aikuinen. Tenavat tietävät minun salasanat jopa Wilmaan, mutta tietävät senkin, että piru on irti jos sieltä lähtee ensimmäinenkin tyhmä viesti äidin nimissä.
Puhelimissa ei ole saldorajoja, mutta viihde-esto on. Minun mielestä se saldoraja pitää olla korvien välissä, eikä puhelinlaskussa. Puhelimet on ostettu lapsille turvaksi ja sen on oltava toiminnassa aina, jos jokin hätä tulee.
Tämä toimii meillä ja olen siihen tyytyväinen, mutta ei varmasti joka perheessä.
Lisäänpä tähän vielä.
Mah on oikeassa, pienestä kyläkoulusta tulee äkkiä helvetinpätsi, jos siellä on yksikin ylitse muiden. Meillä oli koulun johtavanopettajan erityislapsi, joka reilusti uhkasi tappaa ja löikin, mutta kukaan ei siihen saanut puuttua. Nyt lopputulosta miettien, olisi kannattanut tuo poika laittaa jonnekin erityiskouluun, ennen kuin ahdisti muut nurkkaan. Yksi menetetty nuori on liian kallis hinta pienestä kyläkoulusta.
