60 typpikilon valmistamiseen kuluu 60 öljykilon verran energiaa. Plus muu energia.

Se on vähemmän kuin 120 kiloa tai 140 kiloa tai 160 kiloa. Oliko mielipiteesi se, että typen tarpeen pienentämiseen ei kannata edes mennä kasvinjalostuksessa?

Tietenkin käyttöön pitää ottaa muut typen määrää lisäävät toimet pellossa, jotka tapahtuvat ilman öljyä tai maakaasua, se on selvä, mutta kun kaikki asiat yhdistetään, (typensitojakasvit + jalostuksella typen tarve pienemmäksi) voisi sillä olla suunnattomia hyötyjä tulevaisuudessa.

Oletko eri mieltä, landehande?

Mikä trendi mahtaa silloin alkaa kun maakaasua ei ole enää edullisesti saatavissa lannoitetyppituotantoon? Nuo blogijulistukset sopivat kuvaamaan tuntemattomista olosuhteista tulevia tuontielintarvikkeita. Glyfosaatti unohtui listaltasi, se saattaa olla seuraava muotiotsikko.

Eikös glyfosaatista kohistu jo menneenä keväänä/kesänä ja se on jo trendien edelläkävijöiltä unohtunut  

Mutta mikä voisi olla trendi silloin, kun maakaasua ei enää ole typpeä varten?

No ensimmäisenä tulee mieleen kasvinjalostus. Luomussa on nyt trendikäs kasvi tulossa viljelyyn, öljyhamppu. Kasvinsuojelullisesti se on hyvä kasvi, koska sitä kiusaa lähinnä pahkahome, mutta hamppupelloilta sitä ei ole löytynyt, se kilpailee tehokkaasti yksivuotisia rikkakasveja vastaan ja lehtimassaa tulee paljon, joka yleensä jää peltoon.

Erittäin mielenkiintoiseksi hampun tekee se, että se ei tarvitse typpeä samalla tavalla kuin esimerkiksi vehnä. Käytännössä 60 kiloa typpeä hehtaarille riittää antamaan hyvän sadon hampusta ja kaiken muun hyvä lisäksi hamppu sietää kylmyyttä ja kuivuutta, paitsi kuivuutta hiukan huonosti aivan kasvun alussa.

Jalostuksella kyseiset ominaisuudet vehnään (+muihin vastaaviin), joka mahdollistaa pienemmän typen tarpeen, niin osa ongelmasta on jo ratkaistu. No luomuun tämä ei ehkä kelpaa, eikä asia ole ajankohtainen vielä pitkään aikaan johtuen suunnattomasta tieteenvastaisuudesta maataloudessa. Mutta keinoja on paljonkin ja tietenkin niihin siirrytään pakolla joskus, jos ei vapaaehtoisesti aikaisemmin.

Luomutuotannossa voidaan käyttää tietyt ehdot täyttäviä kivennäisrehuja eläimille ja pelloille hidasliukoisia lannoitteita.

Luomussa voidaan käyttää hidasliukoisia lannoitteita ja niiden tehosta on myös tutkimuksia, joten ne lukemalla voi miettiä niiden hyötyjä ja ovatko ne rahan arvoisia:

Siilinjärven apatiittipöly ja muut hidasliukoiset fosfori- ja kaliumlannoitteet luomuviljelyssä

Tutkimuksessa oli ongelmansa, ja kenttäkokeissa puutteensa, jotka tutkimuksessa käydään läpi, mutta koesarjat tehtiin ja ne ovat vuosilta 1990-1995.

Tämän tutkimuksen selkein tulos on se, että millään käytetyllä lannoitusaineella ei pystytty oleellisesti vaikuttamaan sadon määrään tai laatuun.

Kyllä luomutuotannossa pitäisi kohta alkaa realistisesti tunnustamaan tosiasiat, sillä valveutuneet kuluttajat voivat saada ne ensimmäisenä selville ja pudotus on sitä suurempi, jos he kokevat tulleensa huijatuiksi.

Uutisissa kerrotaan, että ruokatrendit muuttuvat yhä nopeammin, eli trendi tulee ja trendi menee. Luomu trendinä on tulossa, mutta mikäli uutiset pitävät paikkaansa, saattaa trendi olla yhtä nopeasti menossa. Viljelijää sellainen ei lohduta, jos on panostanut kovasti tuotantomuotoon, joka tällä hetkellä lepää ehkäpä hiukan maanviljelyn todellisuudesta vieraantuneiden kaupunkilaisten varassa.

"Luonnolliseen" ravintoon heränneen kaupunkilaisen (yleensä nainen) blogi(t) julistavat, kuinka luomussa ei käytetä lannoitteita, kuinka tavanomaisen liha on antibioottilihaa ja luomussa ei käytetä antibiootteja, kuinka tavanomaisesti tuotettu maito on antibiootti-kasvuhormonimaitoa, ja luomumaito sopii jopa laktoosia sietämättömälle ihmiselle (vastoin tieteellisiä tutkimuksia) ja niin edelleen, mutta kauanko tällainen mainonta kykenee tuomaan uusia asiakkaita, jos kuluttajat alkavat ottamaan asioista selvää ja pelaamme muutenkin kuin vain mielikuvien tasolla.

Markus Jansson ikuisena salaliittojen ystävänä ei ole paras mahdollinen lähde kriittiseen luomun tarkasteluun, vaikkakin on siellä pari pointtia.

Luomun todellisuutta on alettu miettimään muuallakin, ennen kuin siitä on edes trendi tullut, kaiken luonnonmukaisen hössötyksen keskellä.

Kaikki mikä tulee luonnosta ei ole hyvää!

Tai mediauutisten versio:

Kehon mielestä luomu ei ole luonnollista

Ja kun luomun jatkuvaa kasvavaa kysyntää rummutetaan uutisesta toiseen, on ihmeellistä lukea samaan aikaan tällaisia uutisia:

Juvan Luomu Oy:n tulos painui pakkaselle liikevaihdon nopean laskun myötä

Jotenkin tulee hiukan huijattu olo. Ja kun tiedämme, että Pohjolan Luomu meni talvella konkurssiin, niin mihin ihmeeseen nämä visiot luomun suuresta läpilyönnistä perustuvat? Koetetaanko ylioptimistisella rummutuksella saada tarjontaa lisää, sitä kautta hintojen tipahtamista ja sitten toivotaan, että kysyntä seuraisi perässä?

Sitten aamun hesari kertoo meille luomun työllistävästä vaikutuksesta:

Rahanpuute estää luomuruuan tarjoamisen kouluissa

Vaikka rahanpuute estää luomun tarjoamisen, on ainakin Mikkelissä löytynyt ratkaisu:

Mikkelin ruokapalveluista kerrotaan, että luomun vuoksi on säästettävä jostain muualta. "Meillä säästetään henkilöstökustannuksista", sanoo palvelujohtaja Marjut Kuosma.

Mahtaakohan ruokapalvelun henkilöstö olla iloinen siitä, että luomua saadaan väkisin pöytään?

Hesarin pääkirjoitus kirjoitti asiasta myös jokin aika sitten:

Kasvinjalostus avuksi ruokakriisin ehkäisyssä

Luonnonmukainen tuotanto ei ole nykylajikkeilla kyllin tehokasta. Se on myös liian riippuvaista eläinten lannasta, jotta se voisi olla ratkaisu maailman ruokakriisiin.

Tätä kysymystä olen monta kertaa miettinyt, sillä luomuviljely tarvitsee myös lannoitteita, vastoin kuluttajien yleisiä mielikuvia.

Mikäli kansa saadaan ekologisemmaksi ja lihan kulutus laskuun, mutta samaan aikaan luomuviljelyä lisätään, niin mistä ihmeestä sitä paskaa saadaan pelloille?

Jos luomuala esimerkiksi Suomessa kasvaisi Jorma Ollilan visioiden mukaisesti, niin samalla karjan määrää olisi lisättävä samassa suhteessa (tai enemmän), jotta lannoitetta pelloille riittäisi, mutta karjan lisäämisessä on se ongelma, että saadaksemme lantaa peräpäästä, on sinne etupäähän annettava myös jotain ja se on poissa ihmisten lautaselta. Jos vielä lihan kulutus kääntyy laskuun, moniko on valmis tuottamaan lantaa luomupelloille pitämällä karjaa, jonka lihaa ei kukaan osta?

Lannoittamisesta maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Paul Riesinger kirjoitti oman näkemyksensä Luomu-lehdessä jokin aika sitten ja Riesinger on myös tehnyt tieteellisiä tutkimuksia luomuviljelystä ja on kovin luomumyönteinen henkilö:

Nykyinen luomulainsäädäntö täytyy myös tarkistaa. Esimerkiksi tällä hetkellä rajoitetaan luomuviljelyssä fosforimineraalin käyttö Suomessa apatiittiin, maanparannusaineeseen, josta fosfori ei liukene kasveille käytettävissä olevaan muotoon, ei edes pitkällä aikavälillä. Apatiitti pitäisi korvata superfosfaatilla, keinolannoitteella jota valmistetaan apatiitista käsittelemällä sitä rikkihapolla. Niin peltoihin saataisiin myös rikkiä (Riesinger 2006).

Mutta onhan luomu kuitenkin aina mielikuvissa parempi vaihtoehto, jonka jokainen tutkimus meille kertoo:

Luomuleima aikaansaa mielikuvan paremmasta

Kutakin herkkua oli tarjolla kahta laatua: toisen sanottiin olevan aivan tavallista, toisen puolestaan luomua. Todellisuudessa vaihtoehdot olivat keskenään identtisiä. ... Lähes poikkeuksetta osallistujat arvioivat luomumerkillä varustetun vaihtoehdon maun paremmaksi, vaikka kyseessä olivat identtiset valmisteet.

Joten tietenkin luomu on kauppiaalle hyvä, jos se menisi kaupaksi, sillä maku ja terveellisyys on mielikuvissa, mutta kuinka kauan ne mielikuvat pystytään pitämään pystyssä? Jos siitä halutaan muutakin kuin marginaalista prosenttipeliä, olisi oltava ehkä muutakin tarjottavaa kuin mielikuvia.

Mitähän tuo luomuviljely todellisuudessa on, kun luomuviljelijä tilaa kuuden tonnin erän kemiallista lannoitetta ja viranomainen ei näe siinä mitään ihmeellistä:

Breivikin lannoiteostoa tutkittiin jo maaliskuussa

Norjan suojelupoliisi tutki maaliskuussa Norjan verilöylystä pääepäillyn Anders Breivikin tilan lannoiteostoja. Poliisi kertoi asiasta hetki sitten pitämässään tiedotustilaisuudessa.

Breivik piti Itä-Norjassa luomutilaa, jolla hän kertoi kasvattavansa vihanneksia. Hän tilasi keväällä kuuden tonnin lannoite-erän tilalleen.

Poliisin mukaan lannoiteostossa ei kuitenkaan ollut epäilyjä herättäviä seikkoja. Breivik oli pitänyt jo kolmen vuoden ajan tilaa Renassa.

Onko Norjassa eri säännöt kuin meillä?

Kyllä luomumiehet on vaan rauhanmiehiä...lannotehuuruissaan tuokin norski lie liikkunut..

En nyt tiedä, että onko luomumiehet niin mahdottomia rauhanmiehiä, kun uutisten mukaan Anders Behring Breivik oli luomuviljelijä ja hänellä oli luomutila Norjassa:

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2017851/Norway-attacks-gunman-Anders-Behring-Breivik-right-wing-extremist-hated-Muslims.html

He later appears to have moved out of the city and established Breivik Geofarm, a company believed to be an organic farm.

Media have named Anders Behring Breivik, tall blond organic farmer with ultra-right views, as the killer

Joten annetaan luomulle se kunnia mikä kuuluu, myös tässä tapauksessa?