Hän suositti typensidontaan yksivuotista raiheinää. Raiheinä ei kuulemma lähde kasvamaan ennen niittoa, vaan juroo viljan alla ja kuolee ittekseen talvella. Apila on liian kallis hyötyynsä nähden ja omaa läpikasvu riskin.
Nipotetaan vähän termeistä: ylläoleva typensidonta on enemmänkin maan liukoisen typen talteenkeruuta ("ammattitermein" immobilisaatio). Typensidonta on oikeastaan varattu siihen, kun ilmakehän typestä (N
2) tehdään valkuaisaineisiin sopivaa ammoniumtyppeä, joka lähtee tähän biologiseen kiertoon.
Mutta itse asia on varmaan noin, ainakin multavilla mailla ja karjatiloilla. Aiemmin viittasin siihen sängen niittoon, on olemassa vielä tehokkaampi juttu: lampaat. Jo vuosikymmen sitten juttelin uusmaalaisen siemenviljelijän kanssa, jota oli pitkään häirinnyt peltojen syksyinen "hukkakäyttö": puintien jälkeinen aikahan on yleensä omistettu juolavehnälle ja ravinteiden huuhtoutumiselle. Hän aloitti juuri tämän raiheinäaluskasvitouhun ja otti myös lampaita. Sopivasti ajoitettu karitsointi, niin syksyllä koko lauma laiduntaa näitä sänkiodelmikkoja. Aivan koko alaa (yli 100 ha) hän ei pystynyt hyödyntämään, mutta suuren osan kuitenkin. Ennalta odottamaton hyöty tuli juolavehnän kanssa: syksyinen laidunnus oli sen verran tehokas, että glyfosaattikäsittelyt on noilta osin voinut jättää tarpeettomana väliin.
Petri
Petri