Ne jotka on viljelleet vain 2000-luvulla, eivät tiedä yhtään mitään katovuosista ja yleensäkään monista säiden viljelylle aiheuttamista harmeist.
Myöhäisiä kevätvehnälajikkeitakin alettiin suomessa viljelemään tosissaan vasta 2000-luvun alkuvuosina, kun huhtikuisista toukotöiden aloituksista näytti tulevan jokavuotinen rutiini ainakin etelä-suomessa, ja kesät ja syksytkin oli suosiollisia. Nyt sitten siperia taas opettaa, nuoret isännät on huomanneet että keväästä syksyyn ei peltotöissä välttämättä pärjää pelkillä pikkukengillä, kumisaappaitakin tarvitaan.
No ei se nyt niin uutta ole. 1970-luvulta Tähti kevätvehnä oli vastaavaa kuin joku Epos. Sitten tuli ulkomaalainen Drabant kevätvehnä, karjatilalla ihmeellinen, kun massaa tuli kuin kauraa. Paitsi paljon raskaampaa. Kemiran koealalla Salon seudulla paikallisesta porvarikasrtanosta tuli silloin 1970- ja 1980 - luvun vaihteessa 7 tonnia hehtaarisatoa Kadett-kevätvehnästä. Isolla Jondeerella puitiin pois, ja oli oikein aidattu se koealue. Märkäähän se oli, ja muutamana syksynä valmistuminen tosiaan loppui kesken, ehkä juuri pimeistä illoista ja sumuisista aamuista johtuen, jäi vaaleaksi palloseksi se jyvä, ja pakkanen sen sitten pilasi, loka-marraskuun vaihteessa.
Silloin kuivurit erottuivat krapelikoista, kun 40% vehnää laitettiin pyörimään. Joissakin ei pyörinyt kauan. Joissakin toisissa merkeissä kuivattiin ryppyiseen loppuun asti. Ja öljy oli halpaa.
Mutta ennenkin siis osattiin, ei tarvitse kuin kosteamman vuoden ja vanhan järvenpohjan, nin supersato on selvä.
Rehuksi lehmille kaikki katavananeulaset ja mäskivehnät. Hyvin painui.
-SS-
