Olin epäillyt sitä jo pidemmän aikaa. Outoja puheluita, hajamielisyyttä. Hän saattoi kadota pitkille reissuille muka konetta katsomaan, Ouluun, Kajaaniin ja jopa Rovaniemelle. Hän alkoi huolehtia itsestään enemmän, osteli Dressmanistä kahdet kolmien hinnalla –boksereita ja alkoi muutenkin pukeutua värikkäämmin kuin ennen. Avauduin hänelle epäilyksistäni ja tuntemuksistani, mutta vastauksena oli kieltäminen ja vastahyökkäys !!!
Hälytyskellot päässäni rupesivat kuitenkin soimaan, muulloinkin kun kirkonmenojen aikaan, vasta kun huomasin noiden outojen, jopa keskellä päivää soitettujen puhelujen menneen aina yhteen ja samaan numeroon. Meille tuli riitoja, joiden jälkeen minua lohduteltiin teennäisemmin ja huolellisemmin kuin ennen, hän saattoi tuoda vaikkapa kukkia, mielistellessään takaisin suosiooni.
Erään hänen salaperäisen reissunsa jälkeen huomasin punaista väriä ennen niin vihreän haalarin kauluksessa. Toisen reissun jälkeen auton hansikaslokerosta löytyi suojakumi puna-valkoisessa kartonkirasiassa ja näki, että pakkaus oltiin avattu !!! Rohkeasti nostin mirrin pöydälle ja halusin keskustella asiasta. Olihan meillä yhteinen elämä, oletettavasti yhteiset lapset ja yhteinen työpaikka, paljon siis menetettävää… Olimme molemmat liian suuren tunnekuohun vallassa ja keskustelu päättyi järkyttävään riitaan, jonka seurauksena hän lähti taas jonnekin, ystävänsä kyydillä…
Takaisin hän saapui vasta illan jo pimetessä ja… 80-luvulla syntyneen *****nsa kanssa !!! Jonnumies oli ostanut kimppapilkekoneen ja kimppakivan massikan sen eteen !!! Sydämeni itkee verta aina kun nään hänet väärän värisen traktorin kopissa… Miten tästä eteenpäin? Voiko yhteistä elämää enää olla? Voiko tällaisesta perusluottamuksen pettämisestä toipua ikinä?
Lohtua kaivaten, murheen murtama C1