MARATOONARI!

- Elämä on ankeaa! Näin tuumiskeli Ville,
kesäisin kun suunnisteli kaljaterassille,
huurteisia lipitteli,Alkon tuotteet tutki,
viikonloppuisin on päällä, aina juomaputki.

Kaverissa huomannut ei juuri muuta vikaa,
olemus vain kokolailla muistutti jo sikaa,
kaljamaha valtava ja läskileuka suuri.
hätäisesti kunto riittää tiskinääreen juuri.

Sydän Villen rinnassa jo epätahtiin hakkaa,
kädet hiukan vapisee,ja hiki pintaan pakkaa,
olo täysin tukkoinen, pian kait kuolo saapuu?
Unissaan jo Ville kietoo ylleen kuolonkaapuu.

Nyt yhdestoista hetki on, ja Ville terästyy,
nyt kaljoittelun huomaakin, olevan suurin syy.
Aikaiseen aamuin lenkille, sankari suunnistaa,
kuin veturi hän metsätietä mennä puuskuttaa.

Pois jäivät Villen tissuttelut,kaljan maistelut,
jäi vähitellen poissa myös makkaran paistelut.
Jo saivat Villen rasvarenkaat, kovaa kyytiä,
kohonnut kunto kaipaan sai myös omaa Lyytiä.

Ville vain jatkoi treenejä, ja huomasikin sen,
on poissa läskit lähteneet, ja kunto hirmuinen.
On kestävyyttä kertynyt, on voimaa, lihasta,
kun vanhaa roppaa muistelee, puuskahtaa vihasta.

On maratoonin juokseminen, Villen tarkoitus,
sitenhän hyvin onnistuupi kunnon kartoitus.
Ja voittajana Ville sitten maaliin porhaltaa,
näin treenaten ja harjoitellen, parhaan kunnon saa

MÖKINMIES PILIKILLÄ


Mökinmies oli mielellä haikealla,
Kun aikaa piti viettää kotosalla.
Kotijärvi vaen muutaman askeleen päässä.
yöllä pakkanen kova siis järvi on jäässä.

MökinMies pilkkimiehiä tietysti on.
Kalastushimo miehellä on suunnaton.
Mieleen tullut hänellä ajatus uus.
Siitä kuvastuu kaverin oveluus.

On naapurijärvelle matkaa hiukan.
Siellä Toesten Topi antaa vastuksen tiukan.
Oli Eokolta kuullut hän seikan sen.
Pilikintä vaatii reijjän kaeraoksen.

Mökinmies saapuu järvelle, pallille istuu.
Miettii mielessään sitä , mitenhän onnistuu.
Järven keskelle reiän hän kairailee.
Pilikin reikään työntää ja nykyttelee.

Mökinmies taetaa tarkasti taijot nuo,
luonto pilkkijälle parraan nautinnon suo
Rennosti ympäristyä silimäelee,
mielenkiinnolla seutua katselee.

Tuolla kauniit kukkulat kohoaa.
Tuolla lähde kuumana pulppuaa.
Tuolla hiljainen ääretön erämaa.
Tuolla risukko runsaana rehottaa.

Mutta silloimpa pilkkijä jännittyy,
johan pilkkiin nappaa, siinä on syy.
Nyt on saalis jo pilkissä, tuntee sen,
väsyttää sitä täytynee pikkuisen.

Mökinmies on taetava kalamies,
kalastella hän tahtoopi otsa hies.
Mutta saalista ei hän kotia vie,
järvessä kalan paikka paras lie.

Kalapussit järveen hän tyhjentää,
aivan tyhjät pussit roikkumaan jää.
Pilkin pistää rennosti roikkumaan.
Huomenna sitä jälleen tarvitaan.

VEÄRÄLEOKA- VÄESKI JA SUORASUU-SANNA


Veäräleoka- Väeski ja Suorasuu-Sanna,
alakovat kevähällä pottua panna.
Suorasuu veti sitä vakuamisaoraa,
Veäräleoka sarvissa ylemmyyttään naoraa.

Vejettynä siinä on jo muutamata vakkoo,
ku Veäräleoka usuttaapi riuskemmaksi akkoo.
Suorasuu jo kivahtaapi:Ruvetaanko koettaan,
pystytkö sä Veäräleoka missään mua voettaan?

Veäräleoka tuumi : Siitä akkoella on huoli,
kun on niillä heikonlaenen vedenheittopuoli.
Kokkeillaanko kummalla se kauemmaksi nakkaa,
siinä hommassa mä kyllä akat aena hakkaan.

Suorasuu-Sanna sano. Kyllä mulle passaa,
jos se sulla epäelys nyt kovin palijo rassaa.
Pistätkö sä potun maahan sitte aevan yksin,
jos mä kisan voetan vaekka uusin ennätyksin.

Veäräleoka- Väeski hymähteli hiukan sallaa,
hegemoonia nyt kyllä isännälle pallaa.
Kisakenttä pellonreonaan kohta pystyyn saatiin,
heittoasentoa rupes kumpikin jo laatiin.

Arpa oli valinnunna Väeskin ensivuoroon,
Sanna reilusti hän meni kannustajakuoroon.
Väeski oli valmentautunut jo siihen malliin,
että varmaankin se voitto saadaan tähän talliin.

Veäräleoka suoritukseen käöpi ottein kovin,
ensin tosin paeneita hän kasvattellee tovin.
Sitten kaari valtava kai nakkaa metrii kuusi,
se kae vejenheiton ennätys kae aevan uusi.

Väeski tuumii Sannalle :jos panet paremmaksi,
Niin potut yksin laetan maahan vaekka vuotta kaksi.
Mutta jos sä häviät niin se on vuoro sulla,
iltalypsyn jäläkeen tänne potunpannoon tulla.

Sanna heittää hammeen poes ja ottaa tarkan otteen,
suuntaa suihkun ylöspäen ja sillon käö se totteen.
Suihku lentää ainakin metriä kymmenen,
on Väeskin naama kyllä näkemisen arvoenen.

On tämän jutun opetus , ei pidä milloinkaan,
väheksyä toiesta, ei edes silloinkaan.
Vaikk´tuntuis että hommassa oesi voetto varmaa,
on helpon voeton hävinneellä tulevaesuus harmaa.

YHTEINEN RATTORI

Isännät kerran, kaopunkiin lähtivät
Kotia eokot, tietysti jättivät
Aekomus, yhteinen, rattori hankija
Siten ei tarvihe, rasittaa pankija

Riitaakin tuli, kumpiko ostetaan
Verkku vae vallu, yhteinen otetaan.
Jahavetti intti, Verkku on parempi
Vallussa kun se,tankkiki vuotaapi.

Kaaleppi sannoi, Vallu se hankitaan
On rattori parempi, yliveto suorastaan
Eihän se sonni ees talavella käönnity
Ja riskimpi on Vallu, lemmessä uso ny.

Sopua ei saatu, siksi päätettiin
Alkosta pullo, siivuja otettiin
Jahavetti alako jo Vallua kehua
Voes sillä suattaa, ajjaa rehua.

Kaaleppi tuosta, tullee hyvilleen
Mutisee sitte, niinkö itekseen
Kylläkae Verkuki, homman täöttänee
Rattorilta aevan, Verkuki näötänee.

Pullo on juotu, toenen korkataan.
Keissiä Foortia, palijo morkataan
Paskaan siinä kätesä laettanee
Se joka niillä, vähäkää ajanee

Isännillä hauskaa, mennään Vaakunaan
Harijakaesia, eeltäpäen ottamaan
Kyllähän kaopat, myöhemmin ehitään
Turhaahan tässä, hikipäin rehitään.

Ilta on nuori, mieleen tulevat
Naeset nuoret, omia kauniimat
Tanssia pittää, rehevejä kysytään
Koko ajan silti, asijassa pysytää.

Aamulla sitten, tyttöen luona herätään
Kiireellä vaatteet lattialta kerätään
Häpiä paenaa, ulos mennään nolona
Rapulaki tuntuu -huononaolona.

Puhumatta sannaa, aotolle mennään
Yhteinen rattori, haavetta ennään
Jahavetti sannoo, kae on parempi,
Kun kummallaki on, ikioma setori.

MARKKINAMATKA.


Mannet on markkinamatkalla Ladalla.
Nopeusmittari  toesellasadalla
Kummit on silijät  ei jarruja koslassa
Ovet on ruosteessa, reikiä pohjassa

Naiset on takana, Valde on ratissa
Kurveissa auto luistelee sladissa
Vänkärinpaikalla, Manne kokee kovia.
Peloissaan yrittää aukasta ovia

Kurveissa naiset pelosta vapisee
Manne vieressä vauhtia napisee.
Valde vaen vetelee mutkat suoriksi
Vitsaelee Ladan rattia ruoriksi.

Poliisi tiellä, menossa ratsia
Oottavat rysään, verestä satsia
Valdelle punaista lamppua näyttävät
Käsiään myöskin touhussa käyttävät.

Valde vain kovemmin painaa kaasua
Lada jo meinaa baanalta luisua.
Valde vai hoilaa jeparille näytetää
Herkästi vielä, etusormea käytetään.

Poliisi tietysti Valden perään ryntää
Saabilla renkaat sepeliä kyntää
Tuohan on selvästi rikkomus suuri
Onneksi oltiin paikalla juuri.

Valde mutkassa, taakseen vilkasee
Akat takapenkillä, kuorossa kiljasee
Lada menee metsään,heittää volttia
Jeparit kotelosta vetävät colttia.

Hiljaisuus paikalla, se on nyt saletti
Nähty on Ladan tanssi ja baletti
Loppunäytös vielä, Lada kun räjähtää
Paukku on kova. maa ihan tärähtää.

HEINON KONEET.
Heino mielellä pahalla,
katsannolla synkeällä,
herää hommiinsa kiroten,
puolenpäivän tietämissä.

Onhan synkkänä toveri
kamraatia korpee kyllä,
kun on tehtävä urakka,
joka päivä selvittävä.

Läpsii vaimoa kylille:
- Älä siinä laiskottele,
tänäänkin pitää keritä,
koneet kaikki käynnistellä.

Vaemo pieraisee pakana,
tuhahtellee tuskissansa,
johan saattavi sanoiksi,
ajatuksen miettimänsä.

- Mulla kiehuupi vähäsen
sisuksissa aikalailla,
kun et kunnolla kykene
traktoreita vaihtamahan.

Se on ainaista hinausta,
kamppeen käöytiin kiskomista,
nuiden saakelin romujen,
kaatopaikan vempaimien.

Se on Heino muuta mieltä:
- Älä onneton selitä,
onhan kamppeet kunnolliset,
aivan itseni ikäiset,
vuosimallit loistavimmat.

Pistä rytkyjä äkisti,
Valmetti on roikan päässä,
jospa onnistuu jotenkin,
käynnistellä starttaamalla.
 
Souvi alkaakin somasti,
paukahtellee Suomenrauta,
lupailee kone kovasti,
savu täyttää piha seudun.

Yksi pytty jo mukana,
Heino starttaa taukoomatta,
katseen nostavi ylemmäs,
rukoileepi Luojaltansa:

- Oi sä kamppeiden kuningas
iske henki härvelihin,
tee taas ihmeesi minulle,
anna voimaa Valmettihin.

Jopa hirnahti hevonen,
potki Valtra valtavasti,
lieskat lensi suuttimista
kampe kauheesti kärysi.

Kämmenensä Heino painoi
vasten poskeaan punaista,
virkkoi sitten vaimollensa:

- Jopa pelkäsin sitäkin,
että joudut työntämähän,
tuonne töyräälle isolle,
mäkistarttin saadaksemme.

Valmet pyörikin hyvästi,
Heino etsi kettinkiä,
Lampo seoraava olisi,
käynnistyykö italiaano?

Lampon koppihin komuroi,
vetää vaimo Valmetilla,
vaan on jäätikkö sileä,
kumitossut lipsahtavat.

Pyörii joutavaa Nokia,
lukon painaa Heino päälle.
Eipä auttanut lukitus,
menee Lampo kylki eillä,
ojaan luisuu tuo hökötys,
Italian kampe kuuma.

Valmet kiskaisee vähäsen,
Heino huitoo kauhuissansa,
kaasua lisää hemesti,
taas on tiellä Lamportsiini.
Tulee vastahan sorakko,
siihen iskee Lampon pyörät,
johan kiepsahtaa yhesti
kierorauta moottorissa.
Savu seudulla sakea!

Nyt on tullut Voortin vuoro:
Ensin öljyä kovasti
entinen on vuotanunna,
sinne Leinolan pihalle,
runoilijan kartanolle.

Pilotti purkista pisara,
suihkaus suoraan sieraimehen,
sitten voidaan jo vedellä!
Vaimo vaikenee vasiten,
silmäökset on myrkylliset.

Puolituntia vetoja
johan nousee usva sieltä,
pakoputkesta rumasta,
ruosteisesta räppänästä.

Heino hihkuen sanovi:
- On se sielulle hyväksi,
sydämelle virvoitusta,
kun on kampeita lujasti,
käynnistyvät järkiänsä!

Tulee vierehen Setorin,
polvistuvi vierellensä,
sanat pyytävät sanovi:
- Lähde vielä pyörimähän,
se on tärkeää minulle,
pojalle niin potrakalle,
konemiehelle kovalle.

Kohta Setkakin savuten,
joukossa on uljahassa,
Heinon kamppeitten rivissä,
romurautain näytöksessä.

Ehdottaa yhä isäntä,
emännälle suostutellen:
- Vedetään tähän lisäksi,
Customi ja Petteriki ,
Pösö tietysti rivihin
Volovo myöskin ilman muuta.
Husku myöskin lypsylaite?
Partahöyläkin pitäisi...
on kalustoa valtavasti.

Heino huumassa kovassa,
juoksee pitkin pientareita,
onnentunteessa syvässä,
hekumassa herttaisessa.
Päivä painuvi levolle,
taas on kaikki käynnistetty,
kunpa sais riviin lisäksi,
Majurinkin sarvipäisen.

Taasen joutuvi hemesti,
piipaa-auton soittamahan!
- Kunpa selviäis ohitse,
kevätaika vaarallinen,
joka antavi kipinän,
toimiin turhanaikaisihin.

RATTORIMIEHEN KIUSAOKSET.
Oli talavinen aamu ja rattorimies
jännitystä kokien herrää.
Siinä kahavit juotuaan mukkaasa
monenlaesta kampetta kerrää,
siinä lisäakkua , pilottia,
naelonköyttä ja vetoliinaa,
Voorti taasen oes käöntiin saatava,
seikka rattorimiestä piinaa.

Pukkee päällesä pilikkihaalarin
sillä hommassa aekaa kulluu.
Mies kiroten itekseen mutisee:
- Kyllä sitä pittää olla hulluu,
kun Voortin itelleen riesaksi saa
siinä hermot mennee ja järki!
Siinä touhutessaan rattorimies
termospullon sisukset särki.

- Voe perkule! kaveri kiroaa
tämäki meni Voortin piikkiin,
ei sen kanssa hommista mittää tuu
jokapaekkaan jää sillä kiikkiin.
Valtteri se ostaa pitäny oes
myös Verkulla ajella passaa,
Voortia ei etes käöntiin saa
jos ei koko päevää rassaa.

On rattorimies täönnä kiukkua
Voorti pihalla on roekan päässä.
konepeltiin pitkällä kepillä lyö ,
taetaa nesteetki olla jäässä.
Kytkee lisävirtaa ja yrittää
virta avvaenta vinnoon vääntää,
solenoeti ei saateri päälle lyö
vaen napsahtamalla ääntää.

Koko päevän mies vaen yrittää
Voortiansa käöntiin pistää
illanhämyssä homma jo onnistuu,
kone luvaten jo täristää.
Mutta yö päälle paenaa, ei kuitenkaa
ennään tännään voe töehin mennä!
Pittää kevväällä sitte yrittää
kun ilimatki on lämmennä.

SININEN SETORI.
Oli syksyinen aamu on pakkasta,
jo hiukan kuuraa maassa,
Fortin mies on kyntämään lähdössä,
mutta on kummassa jamassa.
"Sinistä" kun ei millään käyntiin saa,
joka syksy se on yhtä hankalaa.

Syysaurinko kuitenkin ylenee,
ja lämmittää sinistä pintaa.
Jo viimein voorti paukahtaa
käyntilupauksia antaa.
Viimein savu niin rankka tupruaa
kun "sininen"käyntiin pamahtaa.

Hiukan"alusvikainen" voorti on
öljyä sekä nestettä tippuu,
kuski lisää kumpaakin laittelee,
-tuskin iltaan mennessä loppuu.
Tankki täyteen ja savua sylkien,
nousee aurat ylöspäin -nykien.

Suopellolle "sininen" suunnistaa
kohmeiseen maahan aurat painuu.
Sänkipuolella pyörä "tyhjää"lyö
etupyörät jo ilmassa keinuu.
Kuski "pakkosyöttöä"päälle lyö,
heikosti alkoi voortilla kyntötyö.

Savu kamala putkesta kohoaa,
sitten äkkiä paukahtaa.
On pellolla syvä hiljaisuus,
sitten kuski jo puuskahtaa:
-Perk.ele minkä konstin sä keksit nyt,
eikö riittänyt kun et aamulla käynnistynyt?

Siihen "sininen setori" halvautui,
oli kampiakseli poikki.
Oli kallis remontti tiedossa,
vaikka hän kovin siniseen luotti.
Naapurin "vihreä" homman hoiteli,
ilman tuskia pellon kynteli.

VERTAILU TESTI!
Kaksi nuorta isääntää kiisteli,
mistä muusta kuin traktoreista.
Toisiensa koneita haukkuivat,
tykkää kumpikaan ei zetoreista.

Kiista poikien kesken yltyi vaan,
siihen toisiakin mukaan yhtyi.
Kunnes eräs ihan tosissaan
ihan yllyttämään ryhtyi.

-Mitäs poijjat te siinä inttämään
se meidän testata kunnolla täytyy.
Kokeillaan ferku vai vallu parempi on
nähdään kummalla kone hyytyy.

Niinpä sitten äkkiä laitettiin
teräsvaijeri kummankin koukkuun.
Kuskit kummatkin vain nauroivat
-kyllä nyt meni kaveri loukkuun.

Pikkuvaihteella ajaen hitaasti
teräsvaijeri kiristyi,
katsojien mielissä tunnelma
aivan kummasti piristyi.

Teräsvaijeri ei siinä kuitenkaan
sitä leikkiä kestänyt.
Vaan paukahtaen katkeaa
silmukka on pettänyt.

Mutta eihän se testi tietysti
tuohon haaveriin päättynyt.
Oli joku jostain vahvan
karhuketjun löytänyt.

Uusi yritys,kettinki kiristyy
johan ferkulla tassut lipsuu
Ihan helposti vallun perässä,
pyörät sutien ferku liukuu.

Oli "testistä" sellainen seuraus,
ferkun miestä kun hävetti.
Jo seuraavan viikon lopulla,
Ferkun miehellä on Valmetti.

JUNIORI &SENIORI !
Juniori on pahalla tuulella,
kun syksyllä peltoa kyntää.
Takapotku Ferkkua kaasuttaa,
että traktori viemäriin ryntää.
Vaikka viemäri vain pieni navero on,
takapotkulla nousta on mahdoton.

Voihan perkule ,taasen tään mulle teit,
Juniori itsekseen noituu.
-Oispa nelikko alla niin helposti,
silloin tämmöiset vaivat hoituu.
-Vain kun kampe on Aatamin aikuinen,
ja muutenkin liian pikkuinen.

Suopelto kaukana kylältä on,
jalkapatikka kauhistuttaa.
Aika kaukana naapurin puolella
heinälato nyt kiinnostuttaa.
Kenties siellä kettingin pätkä on,
ja vaikka löytäisi sieltä lapion.

Iltakin jo alkaa hämärtää,
ladolle Juniori rientää.
-Jospa saisi kapulan rattaaseen,
ja romun ojasta kuka tietää?
Oispa tuuria nyt ja ennen pimeää.
Ferkkua voisi ylös yrittää.

Jo matkan päästä hän huomaakin,
karhukettingin raossa seinän.
Hirrenpätkänkin ladossa havaitsee,
siellä puoliksi alla heinän.
Vielä lapio katkennutvartinen,
kruunaa tuon löytöretken kiireisen.

Hirrenpätkän olalle sukkelaan,
Juniori ähkäisten nostaa,
Siitä kiireesti sitten Ferkkun luo
kaikki tavarat juosten kantaa.
Karhukettinki vain nyt vanteeseen,
ja hirsi poikittain renkaaseen.

Lukko päälle ja pakkia vehkeeseen,
eiköhän se ojasta hyppää?
Mutta hosuen kaasua painasee,
hirsi pyörähtää ja oven pois nyppää.
Hän huomaa tää vaatiikin harkintaa,
kolo hirrelle luoda kannattaa.

Aivan helposti traktori nouseekin,
kun hirsi ei lipsu alta.
Helpotuksesta Juniori huoahtaa,
enää ei näytä niin kamalalta.
Hän kiroaa se on kyllä saletti
meille laitetaan neliveto-Valametti.

Juniori kotiin saapuessaan,
jurahtaa:-se nyt mulle riitti,
jos ei nelivetoa taloon saa,
se on sitten hyvästi ja kiitti.
Saakeli kun koko syksyn tapella saa.
vähempikin alkaa jo sapettaa.

Seniori keinutuolissaa,
jalalla hiukan vauhtia pukkaa.
Sitten asiastaan varmana virkahtaa:
-Et oo tosissaan ajanutkaa,
kymmenen vuotta Ferkulla ajettu on,
neliveto on aivan tarpeeton.

Kai se pitää vaihtaa kuskia,
että entinen huilia saapi.
Sen päälle vielä hän lausahtaa,
ja kädellä päätään raapi.
-Kyllä teille nuorille laittaa saa,
aina vaan isompaa ja parempaa.

Jo aamulla aikaisin Seniori,
äkäpäisenä rattiin nousee.
Kyntöpellolle ajaa näyttääkseen,
että näin se aura kulkee.
Mutta vihoissansa hän kurvailee,
tutussa montussa Ferkku taas uinailee.

Uupuneena Seniori kotiin palailee,
keinutuoliinsa istuu ja huokaa
Kauan istuu Junioria mulkaisee,
sitten synkkänä hiljaa murahtaa
-Siellä se Ferkku taasen montussa on,
venttiili katkes ja rengaskin.. ilmaton.

Olen aatellu jos sulle passailee,
huomenna kaupunkiin ajellaan.
Siellä neliveto-Valmetti,
kyntökoneeksi ostetaan
Aputraktoriksi entinen sopiva on,
mutta kyntöön se on aivan avuton.

PIIKKILANGAN KIRISTÄJÄ!
-Kyllä kuului kylällä kummia,
nää on viimeisen ajan merkit,
sanoi isäntä kylältä tultuaa,
-panehan vaimo tulelle kahvit.
Sitten kerron mä suuren uutisen,
naapurissa käydessä kuulin sen.

Vaimo tulelle pannun kiikuttaa,
kohta pirtissä kahvi tuoksuu.
Isäntä hiukan harmia äänessään,
verkaisesti vaimolle lausuu:
-Ensiviikolla se on saletti,
tulee naapurin Eskolle traktori.

-Herra siunaa ja Luoja varjele,
millä Eskokin semmosen maksaa?
Elli valitteli sitä eilenkin,
ettei tahdo, veroja maksaa jaksaa.
Päivittelee emäntä kateuksissaan,
ja ryystäen ryyppää kahviaan.

Oli toki jo kylällä ennestään
ferkkuja ja majureita.
Mutta kotimainen traktori kiinnostaa,
ulkomerkkien ajureita.
Saapuu kylänmiehet Vallua tutkimaan,
monenlaista vertausta mainitaan.

-Aivanhan tuo on kuin leikkikalu,
eihän tuo edes hevosta voita.
Ja pieni on niin tuo aurakin,
miten tuolla kynnetään soita?
Nostolaitekin on hauiskäyttöinen,
lämpömittarikin "kaukonäyttöinen"

Niin siinä isännät pohtivat,
Vallu sai kovan tuomion.
Kuitenkin muuan isäntä joukossa
tehnyt on hyvän huomion.
-Kyllähän tuolla aitahommaa piristää,
nätti sillä piikkilankaa on kiristää.
Kireälle se varmaan langan saa,
mutta ei saa kuitenkaan katkeamaan.

.MASSIKKAMIES.

Massikkamies nauraa makeasti,
kun Massikka niin häntä hypittää.
Kädellä jalkoväliä kaivaa,
kun Ferkkua pitää kepittää.
Rasvasumu tuulilasia peittää,
kun öljyä siivet heittää.

Kytkinpolkimeen ei tahdo jalka nousta,
kun takaviistosta ylös se sojottaa.
Niinkuin arpomalla hän pykälän vaihtaa
jos keppi vaikka sivuun luiskahtaa.
Hän huokaisee ,-onnistui taas se kerran,
olenhan minä massikkamies senverran.

Tulee tiellä häntä Valmetti vastaan
se taas häntä kovin kiukuttaa.
Kun isännät moista värkkiä ostaa,
siitähän vain pelkkää harmia saa.
Muiden merkkien rattiin ei häntä saa,
sehän voi vaikka loukata Massikkaa.

Jo aikojenalusta Massikka
suvun merkki ollut on.
Hänen mielestään Valmettikin,
kömpelö on ja voimaton.
Mutta Massikka on täysin voittamaton
ja Hankkijan huolto verraton.

Hänen rinnassaan sielu repeää,
jos joku Massikkaa moittii.
Ominaisuudet kaikki kiitosta saa
vaikka traktori heikosti toimii.
Onhan se niin kovin mahtavaa
kun Massikkaa saa rakastaa.

Isoisä jo tarkkaan silloin kerran,
neuvot pojalleen tiukat on antanut.
Aina kalliit varaosat kotiin,
konttorilta, Hankkijan kantanut.
Mistään muualta et ostaa osia saa,
se voi vaikka Massikan saastuttaa.

Hankkijan mainoslippis kesäisin
hänen kaljua peittelee.
Sen aikanaan varmaan sitten
joskus pojalleen heittänee.
Ei kuole Massikka -usko Suomesta,
se pitää kiinni miehestä monesta.

Kun Massikkamiehestä aika jättää
hänellä silloin yksi toive ois.
Kunpa rakkaan Massikkansa,
mukaan hautaan saada vois.
Masokistille oisi niin ihanaa
helvetissäkin ajella Massikkaa.
20, PAUKKUZETORI !
Isäntä on hevosella
päivän pitkän kyntänyt.
iltasella tuumaa että:
-Sen nyt olen päättänyt:
Huomenissa varmasti mä laitan traktorin,
jos en muuta irti saa niin ostan zetorin.

Linjaauton odottelu
seuraavana aamuna.
Syksypimeällä tiellä,
nahkasalkku mukana
Bussi viimein mutkan takaa, tulee näkyviin,
isännällä pitkä matka alkaa kaupunkiin

Ferkun myyjän puheille
hän ensin suunnistaa.
Mutt´kaksi vuotta täytyis´
uutta Ferkkuu odottaa.
Sieltä ei itsellensä traktoria saa,
niinpä kohden Hankkijaa täytyy suunnistaa

Niin Hankkijasta hänelle
setori mukaan luvataan.
Rahat tiskiin vaan
ja kotimatka aletaan.
On puintiyhtiöstä hällä konekokemus,
kuuluu Olumpia-moottorista sama papatus.

On vaihdekaava vaikea
se ottaa aikansa,
että Setka tosissaan
aloittaa matkansa.
Mutt´vähitellen pitkä matka alkaa taittua,
ajoviima heiluttaa isännän hattua.

Jo seuraavana aamuna
lähdetään kyntämään
Kovallamaalla kyntö,
sujuukin kuin itsestään.
Mutt´ suolla alkaa setori syvälle vajota,
ei auta vaikka isäntä painaakin kaasua.

Nyt siinä istuu setori
paukuttain ,täristen.
Isäntä nousee pukilta
kauheesti kiroten:
Jo saateri mä arvasin,ett´pelkkää harmia,
tää setori tuo tullessaan,eipä nyt naurata.

Käy kone hytkytellen,
syvemmälle vajoaa.
Ettei uppoaisi kokonaan,
isäntä koneen sammuttaa.
On ylösnosto käsipelin kovin vaikea,
kylältä täytyy hakea ,miestä jos kankea.

Päiväkaudet setoria
ylös kammettiin.
Tunkkien kanssa laverille,
viimeinkin nostettiin .
Näin alkoi yhden miehen ura konemieheksi,
lienneekö setorikin muuttunut jo kunnon koneeksi.

MASSIKKAMIES.

Massikkamies nauraa makeasti,
kun Massikka niin häntä hypittää.
Kädellä jalkoväliä kaivaa,
kun Ferkkua pitää kepittää.
Rasvasumu tuulilasia peittää,
kun öljyä siivet heittää.

Kytkinpolkimeen ei tahdo jalka nousta,
kun takaviistosta ylös se sojottaa.
Niinkuin arpomalla hän pykälän vaihtaa
jos keppi vaikka sivuun luiskahtaa.
Hän huokaisee ,-onnistui taas se kerran,
olenhan minä massikkamies senverran.

Tulee tiellä häntä Valmetti vastaan
se taas häntä kovin kiukuttaa.
Kun isännät moista värkkiä ostaa,
siitähän vain pelkkää harmia saa.
Muiden merkkien rattiin ei häntä saa,
sehän voi vaikka loukata Massikkaa.

Jo aikojenalusta Massikka
suvun merkki ollut on.
Hänen mielestään Valmettikin,
kömpelö on ja voimaton.
Mutta Massikka on täysin voittamaton
ja Hankkijan huolto verraton.

Hänen rinnassaan sielu repeää,
jos joku Massikkaa moittii.
Ominaisuudet kaikki kiitosta saa
vaikka traktori heikosti toimii.
Onhan se niin kovin mahtavaa
kun Massikkaa saa rakastaa.

Isoisä jo tarkkaan silloin kerran,
neuvot pojalleen tiukat on antanut.
Aina kalliit varaosat kotiin,
konttorilta, Hankkijan kantanut.
Mistään muualta et ostaa osia saa,
se voi vaikka Massikan saastuttaa.

Hankkijan mainoslippis kesäisin
hänen kaljua peittelee.
Sen aikanaan varmaan sitten
joskus pojalleen heittänee.
Ei kuole Massikka -usko Suomesta,
se pitää kiinni miehestä monesta.

Kun Massikkamiehestä aika jättää
hänellä silloin yksi toive ois.
Kunpa rakkaan Massikkansa,
mukaan hautaan saada vois.
Masokistille oisi niin ihanaa
helvetissäkin ajella Massikkaa.

Deutsihan on kone  paras, et oo naapurisi varas
Valtralla jos lujaa ajat, silloin rikot nopeusrajat
Hollannikas hyvä jalas, raktorina aina pajas
Ferkulla remontit riittää, naapuri saa pellot niittää
Käytä belaruksen voimaa. Sak ei sua soimaa
Zetorista puhkes kumi, seurauksena on jumi
Jos casen ostat vikatikki, koneesi on aina rikki
Same kone viinamieheen, uupuu aina oheen tiehen
Kormiiki on patarautaa. ennen käytä vaikka nautaa
Jontikkalla hommat käyttää, kehtaa naapurille näyttää
Fenttihän on kone rikkaan, siitä ei mee mikään vikkaan
Mersua on hyvä käyttää, kaikki toiveesi se täyttää

ajankohtanen aehe, ei vaen kehtoa millää...