Lainaus käyttäjältä: roadman - 08.01.13 - klo:14:31

Lattia ja välipohja remppa ei kauhee ole mutta tuo elintasotilojen rakentaminen maksaa.

Me remontoimme ja "mukavuusvarustelimme" 60-vuotiaan hirsitalon 8 v sitten. 70-luvun alussa oli tuotu vesijohto ja sauna sisälle ja kuvitelkaa kaikki mitä siitä voi seurata. Yksinkertainen muovi hiekkatäytön ja hirren välissä sekä muita kustannustehokkaita ratkaisuja.   

Pannuhuone ja suihku rakennettiin vanhan talon sisään, betonikakku, leca-harkkoja, koko komeus vanhassa kiinni vain listoilla. Vähän kun talo talonsisällä. Pitäisi olla aika turvallinen, eikä mielestäni ollut pahan kallis ratkaisu näin. Sauna on oma rakennus pihalla ja hyvä näin, ulkosauna on aina ulkosauna!

Petri

Joo,tälle peruskorjaukselle on laskettu kustannusarvio kyllä.

Minulla vaan olisi käyttöä sellaisenaan tälle vanhalle talolle,koska se on aika kiva paikka vaikka järjestää juhlia,ym.sivuelinkeino käyttöä.

Tämä on tavattoman mielenkiintoinen ketju,pitää lukea oikein ajan kanssa kaikki vastaukset.

Viikonloppuna on asunnon näyttö,ostakaa siisti kaksio Nummelasta.

Tämä on tehty v.2010,täysin uudenveroinen.

Lainaus käyttäjältä: SAS - 08.01.13 - klo:19:20

Kannattaa tehdä uusi .Kolmekymmentä vuotta on raja jonka jälkeen kannattaa miettiå onko korjaamine järkevää.Vanhat hirsitalot tahtoo olla sieltä välilaipion kohdalta aika pehmosia.

Ei voi olla onhan ne sentään kotimaista    Väitätkö että kotimainen laatu on paskaa?? Saksalaistako sen olis pitänyt olla??

Tulee aika tyyriiksi jos tällaistakin asumusta kuin Aimolla on voisi käyttää vain 30 vuotta... Siinä pääomakustannus per asuttu vuosi nousee aika korkeaksi. Itse en näe mitään ongelmaa että taloissa asutaan sen 150-250 vuotta kunhan ajoittain tehdään kunnostusta, huolehditaan katon kunnosta yms.

Mikä mahtaa olla tuo SASsin "välilaipio". Onko se yläpohjan se kohta jossa eristeet on hirsiseinää vasten? Ainakaan näissä kahdessa rakennuksessa joista toinen yli 150 ja toinen yli 100 vuotta niin tuossa kohtaa ei ole mitään pehmoista. Täysin kova hirsi. Itse koen paljon suurempana riskinä sen että alahirret lahoavat tai sitten se hirsikerta jossa kohtaa on lattian eristys. Ensimmäistä voi estää riittävän korkealla rossipohjalla. Jälkimmäisen estämisessä avainasemassa on oikeanlaiset kuivana pysyvät eristeet. Ei lasi- eikä mineraalivillaa.

suihku rakennettiin vanhan talon sisään, betonikakku, leca-harkkoja, koko komeus vanhassa kiinni vain listoilla. Vähän kun talo talonsisällä.

Pitkälti samalla systeemillä tai periaatteella on tässä toteutettu märkätilat.

Lainaus käyttäjältä: zetor8045 - 08.01.13 - klo:19:25

Lainaus käyttäjältä: SAS - 08.01.13 - klo:19:20

Kannattaa tehdä uusi .Kolmekymmentä vuotta on raja jonka jälkeen kannattaa miettiå onko korjaamine järkevää.Vanhat hirsitalot tahtoo olla sieltä välilaipion kohdalta aika pehmosia.

Ei voi olla onhan ne sentään kotimaista    Väitätkö että kotimainen laatu on paskaa?? Saksalaistako sen olis pitänyt olla??

Tulee aika tyyriiksi jos tällaistakin asumusta kuin Aimolla on voisi käyttää vain 30 vuotta... Siinä pääomakustannus per asuttu vuosi nousee aika korkeaksi. Itse en näe mitään ongelmaa että taloissa asutaan sen 150-250 vuotta kunhan ajoittain tehdään kunnostusta, huolehditaan katon kunnosta yms.

Mikä mahtaa olla tuo SASsin "välilaipio". Onko se yläpohjan se kohta jossa eristeet on hirsiseinää vasten? Ainakaan näissä kahdessa rakennuksessa joista toinen yli 150 ja toinen yli 100 vuotta niin tuossa kohtaa ei ole mitään pehmoista. Täysin kova hirsi. Itse koen paljon suurempana riskinä sen että alahirret lahoavat tai sitten se hirsikerta jossa kohtaa on lattian eristys. Ensimmäistä voi estää riittävän korkealla rossipohjalla. Jälkimmäisen estämisessä avainasemassa on oikeanlaiset kuivana pysyvät eristeet. Ei lasi- eikä mineraalivillaa.

Niin mikä se SASsin välilaipio on? Että tietäisin mihin pitää katsoa ja montako vuotta pitää vielä odottaa kun 100-150 vuotta ei ole tehnyt mitään? Jatkanko ja minkä tarkkailua?

Paskat sinne kattoon mitään tule jos se on muuten kunnossa. Seinien alahirret meinasi meillä yhdessä vaiheessa ottaa hieman kosteutta.

Paskat sinne kattoon mitään tule jos se on muuten kunnossa. Seinien alahirret meinasi meillä yhdessä vaiheessa ottaa hieman kosteutta.

Samaa mieltä mutta SAS tuntuu olevan tässä kuten säässäkin piinkova ammattilainen ja asiantuntija? Niin että vähän huolestuin?

Mutta tosiaan alahirsiä kannattaa vähän katsastella, rossipohjan korkeus (johon valitettavasti ei voi enää vaikuttaa, itsellä tosin "riittävä") tekee paljon ja sitten tosiaan se mitä eristettä on alapohjassa sitä hirttä vasten.

SAs on oikeassa .Olen ollut purkuporukoissa takavuosina ja siellä sen näkee mistä talo pehmenee.Hirrestä ei ole kuin kuoret jäljellä eli kannattaa meisselin ja vasaran kanssa tutkia nuo kohdat jos aikoo vanhaa korjata.
Käytännössä tuosta ei suurta ongelmaa ole talo kyllä pysyy aika ryhdissään.
Yllättävän yleistä on tuo katon ja seinän rajan pehmeneminen,mutta ei sääntö.
Välilaipiolla tarkoitetaan huoneen kattorakennetta.
Mistä tuo johtuu niin yleensä höyrysulun puuttumisesta.
Mitä tulee kannattaako 80 luvulla rakennettua taloa korjata ,kannattaa jos ottaa huomioon sen että siitä ei saa uuden talon veroista ,mutta lähes sama raha menee kuin uuden rakentamiseen.Ikkunat pitää uusia .seiniin lisää vällyä,ulkovuori oli se mitä tahansa on purettava ja tuulensuojalevyt uusittava ne on jyrsijöiden tekemiä reikiä täynnä,tämänkin olen huomannut purkuhommissa.Putki ja viemärityöt nielevät rahnaa ylettömästi.
Jokainen tekee niin kuin haluaa tämä on saletti.

Mitä tulee kannattaako 80 luvulla rakennettua taloa korjata ,kannattaa jos ottaa huomioon sen että siitä ei saa uuden talon veroista ,mutta lähes sama raha menee kuin uuden rakentamiseen.Ikkunat pitää uusia .seiniin lisää vällyä,ulkovuori oli se mitä tahansa on purettava ja tuulensuojalevyt uusittava ne on jyrsijöiden tekemiä reikiä täynnä,tämänkin olen huomannut purkuhommissa.Putki ja viemärityöt nielevät rahnaa ylettömästi.
Jokainen tekee niin kuin haluaa tämä on saletti.

Jotenkin on sellainen tuntuma että peruspilaamaton satavuotias hirsitalo on huomattavasti parempi korjauskohde kuin 1950-1980 -luvun talo. Jälkimmäisestä kun ei peruskorjauksessa jää alkuperäistä oikein mitään jäljelle ja sekin vähä olisi helpompi purkaa pois remontin ajaksi. Jos hirsitalossa alin hirsi on vähän pehmeä, siitä voi kalvaa puolet pois ja paikata lankulla tai talon voi tunkata ylös ja vaihtaa hirren ja se pysyy seuraavat sata vuotta, mutta jos nykyaikaisessa talossa piilosokkelin sisällä on mätää, niin helpompi on purkaa koko talo. Rossipohjaisesta hirsitalosta lähtee vesijohdot ja viemärit pois kun vain kiskoo irti, uudenaikaisessta pitää piikata pohjalaatat auki ja taas olllaan siinä että kokonaan purkaminen on helpompaa.

Lainaus käyttäjältä: Von Göpel - 15.01.13 - klo:21:03

Mitä tulee kannattaako 80 luvulla rakennettua taloa korjata ,kannattaa jos ottaa huomioon sen että siitä ei saa uuden talon veroista ,mutta lähes sama raha menee kuin uuden rakentamiseen.Ikkunat pitää uusia .seiniin lisää vällyä,ulkovuori oli se mitä tahansa on purettava ja tuulensuojalevyt uusittava ne on jyrsijöiden tekemiä reikiä täynnä,tämänkin olen huomannut purkuhommissa.Putki ja viemärityöt nielevät rahnaa ylettömästi.
Jokainen tekee niin kuin haluaa tämä on saletti.

Jotenkin on sellainen tuntuma että peruspilaamaton satavuotias hirsitalo on huomattavasti parempi korjauskohde kuin 1950-1980 -luvun talo. Jälkimmäisestä kun ei peruskorjauksessa jää alkuperäistä oikein mitään jäljelle ja sekin vähä olisi helpompi purkaa pois remontin ajaksi. Jos hirsitalossa alin hirsi on vähän pehmeä, siitä voi kalvaa puolet pois ja paikata lankulla tai talon voi tunkata ylös ja vaihtaa hirren ja se pysyy seuraavat sata vuotta, mutta jos nykyaikaisessa talossa piilosokkelin sisällä on mätää, niin helpompi on purkaa koko talo. Rossipohjaisesta hirsitalosta lähtee vesijohdot ja viemärit pois kun vain kiskoo irti, uudenaikaisessta pitää piikata pohjalaatat auki ja taas olllaan siinä että kokonaan purkaminen on helpompaa.

Näinhän se on !

SAs on oikeassa .Olen ollut purkuporukoissa takavuosina ja siellä sen näkee mistä talo pehmenee.Hirrestä ei ole kuin kuoret jäljellä eli kannattaa meisselin ja vasaran kanssa tutkia nuo kohdat jos aikoo vanhaa korjata.
Käytännössä tuosta ei suurta ongelmaa ole talo kyllä pysyy aika ryhdissään.
Yllättävän yleistä on tuo katon ja seinän rajan pehmeneminen,mutta ei sääntö.
Välilaipiolla tarkoitetaan huoneen kattorakennetta.
Mistä tuo johtuu niin yleensä höyrysulun puuttumisesta.
Mitä tulee kannattaako 80 luvulla rakennettua taloa korjata ,kannattaa jos ottaa huomioon sen että siitä ei saa uuden talon veroista ,mutta lähes sama raha menee kuin uuden rakentamiseen.Ikkunat pitää uusia .seiniin lisää vällyä,ulkovuori oli se mitä tahansa on purettava ja tuulensuojalevyt uusittava ne on jyrsijöiden tekemiä reikiä täynnä,tämänkin olen huomannut purkuhommissa.Putki ja viemärityöt nielevät rahnaa ylettömästi.
Jokainen tekee niin kuin haluaa tämä on saletti.

Jos olisi ilkeämielinen niin voisi muutaman kirjoituksen perusteella päätellä että Von Göpel on uudelleensyntynyt SASsin alter ego...

Höyrysulku? Mitä se on, jotakin syötävää? Ei näissä 100- ja 150-vuotiaissa taloissa mitään sellaista ollut eikä ole laitettu. Sisäpinnalla on paneelia, lautaa, pinkopahvia, tapettia, puolipaneeli + tapettia ja sitä rataa. Mutta ei missään välissä mitään höyrynsulkua. Ei ole ollut alunperin, ei ole remonteissa laitettu eikä laiteta. Korkeintaan paperia voisi harkita.

Mitä taas ulkovuoriin joka on eri suuntiin menevää erilaista ponttilautaa niin täällä kävi puuseppä ja sanoi kun Aimo oli irrottanut pari lautaa tarkistaakseen hirsien kuntoa laudat nähdessään että "älä missään tapauksessa poista tätä, mistään et enää saa yhtä hyvää tavaraa". Että eipä taideta uusia ulkovuoriakaan...

Ja ikkunat on ainakin 100-vuotiaassa alkuperäiset, tuosta 150-vuotiaasta ei ole ihan varmuutta mutta vähintään 100-vuotiaat ikkunat on siinäkin. Ja alkuperäiset ne tulevat olemaan jatkossakin, vain muutama eteläseinän poka on osittain kunnostuksen tarpeessa, pohjoisseinällä maalauksen jälkeen uutta vastaavat. Ei pidä uusia eikä uusita.

Tuon sinun vainoharhaisuuden nimimerkin takana jätän omaan arvoon.
Jos olet tyytyväinen taloosi niin silloin on kaikki kunnossa ei muuta kuin hyvää talven jatkoa vaan.
Kaikkien onnettomampia taloja on purutalot ja vuorivillatalot 70-80 luvulta.

  Tiedän 70-luvulla tehdyssä talossa tunkotolppien ja alajuoksunkin vaikka oli kyllästetystä puusta sahattu ,kadonneen olemattomiin niinkuin muovipinnotetun ikkunakarminkin alaosan hävinneen olemattomiin.just senverran oli jäjlellä että oli mallia uuden tekoon.

Jotenkin on sellainen tuntuma että peruspilaamaton satavuotias hirsitalo on huomattavasti parempi korjauskohde kuin 1950-1980 -luvun talo. Jälkimmäisestä kun ei peruskorjauksessa jää alkuperäistä oikein mitään jäljelle ja sekin vähä olisi helpompi purkaa pois remontin ajaksi. Jos hirsitalossa alin hirsi on vähän pehmeä, siitä voi kalvaa puolet pois ja paikata lankulla tai talon voi tunkata ylös ja vaihtaa hirren ja se pysyy seuraavat sata vuotta, mutta jos nykyaikaisessa talossa piilosokkelin sisällä on mätää, niin helpompi on purkaa koko talo. Rossipohjaisesta hirsitalosta lähtee vesijohdot ja viemärit pois kun vain kiskoo irti, uudenaikaisessta pitää piikata pohjalaatat auki ja taas olllaan siinä että kokonaan purkaminen on helpompaa.

Onhan se yleistäen noinkin, mutta kuten kaikissa talotyypeissä, niin talon alkuperäisen rakentajan järjenjuoksu ratkaisee paljon siinä vaiheessa kun remontteeraamaan aletaan.

Tämä oma talo on valmistunut -79 ja mitä isän juttuja on kuunnellut mm. remontin aikana, niin aika pelottavan löyhästi olis saanut talon tehdä siihenaikaan. Yläpohjan eristepaksuusvaatimus oli 20 sentin luokkaa ja asennuksen sopivuus kattotuoliin on ollut ihan asentajasta kiinni. Isä kertoili mm. asentaneensa laipion villat ensin rakennusmiesten ohjeiden mukaan ja päivä oli paistanut kun altapäin oli lopputulosta tiiraillut  No uudestaan oman maun mukaan tehden oli sitten tullut tiivis. Taisi eristettäkin tulla enemmän kuin direktiivit oli määränneet. Moni rakentaja on myös kaukaa viisaasti jättänyt aikakauden muotimateriaalit käyttämättä ja luottanut vanhoihin hyviin aineisiin joista on kokemuksia pidemmältä aikaa.

Monta muutakin kohtaa tuli remontissa esille, missä olisi voinut helposti oikaista ja nopeuttaa rakentamista, mut onneksi oli maltettu tehdä huolella. Negatiivisia esimerkkejä on tullut vastaan runsaasti, kun olen ollut mukana remontoimassa velipoikien hankkimia asuntoja ruuhka-suomessa. Aivan karmeaa jälkeä löytynyt jopa 80 luvun lopulla rakennetuista asunnoista. Eniten suututtaa noissa perusasioista luistaminen, mm. salaojat on tekemättä. Onneksi ei ole sattunut hometaloa kohdalle, hyvät tsäänssit olis ollut olemassa.

 

Tosin kyllähän niitä rakennusvirheitä löytyy vanhoistakin, vaikka heikoimmat yksilöt on tieytysti mädäntyneet ja purettu pois jo vuosikymmeniä sitten. Yleisimpänä ihmetyksen aiheena varmaan perustusten surkeus, pahimmissa tapauksissa on johonkin savimaalle haettu muutama pieni kivi nurkkiin ja sitten rakennettu talo siihen päälle. Jossain vaiheessa on sitten hirret maassa ja talo mennyttä.

Tuon sinun vainoharhaisuuden nimimerkin takana jätän omaan arvoon.
Jos olet tyytyväinen taloosi niin silloin on kaikki kunnossa ei muuta kuin hyvää talven jatkoa vaan.
Kaikkien onnettomampia taloja on purutalot ja vuorivillatalot 70-80 luvulta.

Purutalokin on hyvä, jos on hyvin tehty. Olimme parikymmentä vuotta sitten ostamassa (vaan jäi ostamatta, kun ei saatu entistä myytyä...) sodan jälkeen tehtyä ympärijuostavaa rintamamiestaloa, jota ei oltu korjattu yhtään. Vaan pidetty hyvin ja huollettu. Siitä talosta ei vainoharhaisinkaan kuntotarkastaja olisi löytänyt mitään moitittavaa. Joka suuntaan hengittävät ja "ei-kovin-paksut" rakenteet pysyvät kunnossa, jos niitä ei liialla vedellä rasiteta.

Petri