^^ noinhan se menee. Käytän valikoiden nuorsonneja edelleen, pääasiassa mustikeille ja juuri saadakseni enemmän hajontaa sukuihin, ettei käy samoin kuin ay-puolella eli yritetään keksiä, siemennetäänkö ne Peterslundin ja Osandurin tyttäret ristiin Peterslundin ja Osandurin nuorsonnipojilla ja otetaan, mitä sattuu tulemaan vai mitä tehdään.... Epätoivoinen ay:n säilyttäminen taitaa pikkuhiljaa olla taaksejäänyttä elämää, kun vapaaehtoisesti hommaavat itsensä Kauhajoen reissulle järjestään, kestävin ay tällä hetkellä yllättäen Pardnerista. Seksatut ja alkiot käytössä myös lisänä rikkana rokassa, emävalinta ja lihasonnit perinteisistä keinoista. Jalostussuunnitelman teen itse ja ainakaan maidon tulosta ei ole tarvinnut tinkiä. Tuo tasalaatuisen eläinaineksen saaminen on etusijalla, maitoakin pitää tietenkin tulla, mutta luulisin nykytahdin olevan siinä jo koko lailla riittävä. Terveys- ja hedelmällisyysasiat on enemmän kiinni hoidosta ja olosuhteista, jalostuksella tehdään jalkoja ja rakennetta. Oma aktiivisuus näkyy äkkiä. Toisaalta, jos ei paremmasta tiedä, ei sitä osaa vaatia....

Kertokaas aloittelijalle. Paljon puhutaan, että suomalaisessa jalostuksessa on runsaasti kritisoitavaa. Mikä jalostuksessa sitten mättää? Liian puutteellinen kriteeristö, vai kriteerien valintaperusteet? onko jalostuksen tavoite vain korkeat indeksit? Korreloiko jalostuksen tavoite siis huonosti sen kanssa, mikä on loppuviimein "hyvä lehmä"? Esimerkiksi utarekudoksen rakennetta ei ilmeisesti arvostella ollenkaan?

Älkää viisaammat turhautuko, aloittelijoita varmasti kiinnostaa. Kunnollista yhteenvetokeskustelua en ole missään nähnyt, ja ikänsä eläinten kanssa tekemisissä olleiden juttuihin on vähän vaikea päästä sisälle.. 

Mun mielestä tässä on päässyt käymään niin, että tuotoshuumassa on onnistuttu valtarodusta jalostamaan keskimäärin tosi huonosti tulevaisuuden navetoihin (aperuokinta, robotit, isot asemat, isot ryhmät, jne) soveltuva lehmä. Ja nyt kun viljelijöistä monet ovat sen huomanneet´ja osasta jo onnistuneetkin saavuttamaan kestävämpiä eläimiä toisenlaisella jalostusstrategialla, niin valtakunnan jalostus pitää sitä "kilpailuna".  Eihän niiden lehmien mitään näyttelymissejä tarvitse olla, mutta olis jo näin pitkällä jalostusajalla kohtuullista, että keskipoikimakerta alkais lähestyä kolmea eikä kahta ja käyttöominaisuudetkin olla edes keskitasoa. Mielikuva terveestä, hedelmällisestä ja kestävästä lehmästä Suomessa ei saa tilastoista mitään tukea. Keskipoikimakerta 2,5 , elinikäistuotos ei taida alkaa kolmosella, hedelmällisyysluvut junnaa paikoillaan ja utaretulehduspoistoja tehdään edelleenkin liikaa. Rakenteestahan lauletaan, mutta rakenne vaikuttaa noihin kaikkiin - tuotoskin muka huippuluokkaa - eihän se koko maan mittakaavassa taida keskimäärin olla lähelläkään 9000.... Eikä tuolla keskituotoksella pitäisi vielä rakenneongelmia tulla, aika naurettavaa, jos niin väitetään... Mitä useampi karjanomistaja huomaa, että kestävä lehmä ei välttämättä ole se ensikkovuonna 10000 ylittänyt makkaranpätkä, sitä nopeammin voidaan tuloksiin päästä.... Tilakohtaisesti tuloksia voidaan saavuttaa melko nopeastikin, siitä on monia esimerkkejä, mutta jatkon kannalta olis kai hyvä, että keskimääräisestikin karja-aines kehittyis ja voitais ihan lukuinakin tuoda julki kilpailukykyistä karja-ainesta. Ugh.

Kohta varmaan joku tietokonenero keksii sellaisenkin navetan, ettei isäntien tarvitse lehmää nähdäkään, saati sitten koskettaa kolmea metriä lähempää... Varmaan monille unelmien täyttymys, tuntus ainakin monien kommenttien perusteella... Tekis mieli kysyä, että miksi pitää paasata miljoonia navetoihin, jos edes sitä juuri poikinutta hiehoa ei ilman tietokonetta huvita robotille (navetan tavoille) opettaa?

Lainaus käyttäjältä: Saparn - 11.01.09 - klo:15:20

^^ syyhän on luonnollisesti porttien puuttumisessa, jos ruokintaa joudutaan säätämään....Selvästi lisää ylimääräistä päänvaivaa, kun helpommalla pääsis ruokkimalla koko vuoden samoin ja iskemällä muutaman portinhärpäkkeen navettaan.... Maidontuottajan ammattitaidoksi pitääkin riittää, että osaa ostaa tarpeellisen määrän rautaa ja lopusta huolehtiikin lypsykone. Aivotyö jätettäköön myyntimiehille ja jalostuskonsulenteille 

***Vai olette te fiksut ja filmaattiset tajunneet jättää ne portit pois . Mikäs sen helpompaa kuin syyttää Fabaa kun ei robotti pysty lypsämään tai ruokintasuunnittelijaa kun ei lehmät kierrä.

Joo, sentään jotain on tajuttu. Ei oo helppoa ei, ku pitää joka tapaukses syyttää ittiänsä 

Lainaus käyttäjältä: Saparn - 11.01.09 - klo:15:22

Lainaus käyttäjältä: Maalaispoika - 10.01.09 - klo:23:11

Ne on tuollaasia nuo ruskiat...

HAH!  Eisukaa sua(kin) oo aivopesty?

Miten niin? Tänäänkin poiki matala, pyöreä ja muutenkin pieni ay-lehmä hoikan, pitkäjalkaisen lehmävasikan. Niin ja se vasikka oli muuten valkoinen, mitä nyt korvat olivat mustat...

Hihhih, onpa kumma juttu    Epäälemättä komia vasikka (emää en kommentoi).

Ne on tuollaasia nuo ruskiat...

HAH!  Eisukaa sua(kin) oo aivopesty?

^^ syyhän on luonnollisesti porttien puuttumisessa, jos ruokintaa joudutaan säätämään....Selvästi lisää ylimääräistä päänvaivaa, kun helpommalla pääsis ruokkimalla koko vuoden samoin ja iskemällä muutaman portinhärpäkkeen navettaan.... Maidontuottajan ammattitaidoksi pitääkin riittää, että osaa ostaa tarpeellisen määrän rautaa ja lopusta huolehtiikin lypsykone. Aivotyö jätettäköön myyntimiehille ja jalostuskonsulenteille 

Lainaus käyttäjältä: JIIWEE - 10.01.09 - klo:20:20

Vapaa kierto !

Juu ja isäntä tai emäntä perää juakseen vappaata kiartoo johonaki suuntia.

  huvinsa kullakin 

Vapaa kierto !

Hei, siinä menee hyvät ja kätevät portit ihan hukkaan 

http://www.saunalahti.fi/pjr1/Rakennuskuvia.htm

Muutamas kohtaa kysyttää hiukan: Kestääkö parsipeti parsinavetan
parressa ? Toimiiko tollonpajan paskakones huoletta, entäs tollonpajan
sukkula?

Imastointi "mahtava", työskennellä hieno, milläs slr jaethan ?

Kannattais varmaa kysyä tilanväeltä suoraan. Yhteystiedot käsittääkseni löytyy kotisivuilta....

Valkoviivan repeämä on yleisin vaiva meillä, mutta kantasyöpymää ei ole ollut. Toivottavasti ei tulekaan...

Joo, ei pohojammaalla oo sitä. En oo ikänä kuullukkaa =P. Sorkat hoidetaan kaks kertaa vuodes, ritiläpihatto ja puuhapete. Muutama valkoviivatapaus, suurin osa ennaltaehkäisevää hoitoa tai vertymiä.... Ei kai nykyaikana enää mihinää elukoota paskas seisoteta/kävelyytetä?

Rp navetassa karja uudistuu nopeasti.Käytännössä 2 vuotta aloituksen jälkeen tuskin on alotuskarjaa jäljellä yhtäkään,tämä on karu totuus.Muutos stressi on valtaisa ja sen kestävät vain nuoremmat yksilöt.Pihatosta siirto voi olla helpompaa.
Pankinjohtajan kanssa kannattaa pysyä hyvissä väleissä koska ensimmäinen vuosi menee rutkasti tappiolle ja jos velttoilee toinen mokoma päälle. Lainaa joutuu lisää ottamaan ensimmäisenä vuonna tuotannon ylläpitämiseen.
Näitä asioita ei kyllä valitettavasti päästetä julkisuuteen mutta näin se kuitenkin menee.Harvapa epäonnistumistaan tunnustaa,se kuuluu
ihmisen perusluonteeseen.
Kun kaikki riskit ottaa realistisesti huomioon etukäteen niin voipa siitä selvitä ehjin nahoin.
Se ottaa aina koville kun ihmistä ja eläintä yritetään koneen osaksi.

Toivottavasti et puhu omasta kokemuksesta - kuulostaa aika epätoivoiselta. Toistan edelleen itseäni eli jos navetan olosuhteet on kunnossa, isäntäväen tietotaito riittävä ja eläinaines edes jonkinlainen, ongelmia ei pitäisi kovin suuressa mittakaavassa tulla. Se managementti ei toimi automaattisesti, vaan se lähtee sieltä kahden korvan välistä. Jos sitä ei oo, niin ei tuu homma sujumaan, vaikka lypsykone olis poljettava. Lehmillä ei tunnu olevan ainakaan mitään ongelmaa "koneen osaksi" siirtymisestä.

Käytännössä tarpeeksi paljon ihmisiä aloitukseen, että lehmät saadaan alusta asti pyörimään kolmesti vuorokaudessa. Tupahommiin sisäkkö ja lapsille amma ja isäntäväki on navetalla niin, että hallitsee homman vaikka unissaan. Luultavasti pääsee parilla valvotulla yöllä... Vai onko joku muka joutunut valvomaan aloituksen takia viikkokaupalla??? Kuten JW sanoi, ape kannattaa olla aluksi turhankin laiha, liikuttaa lehmiä kummasti. Samoin kaikki umpeutukset tehtynä ennen robotin aloitusta, pienimaitoisia ja/tai soluttelijoita on turha kierrättää aikaa ja vaivaa haukkaamassa alussa. Varmaan totuttelujaksosta on hyötyä, varsinkin parsinavetasta lähdettäessä. Jos on tilaa ja mukavat olot, ruokinta kunnossa, karja-aines edesjonkinlainen ja  isäntäväellä homma hanskassa niin ei pitäisi olla kovin vaikeaa....

Lainaus käyttäjältä: apilas - 14.10.08 - klo:09:10

onko kellään toiminnassa apevaunua jossa oma moottori joten käyttöön riittäisi yksi traktori

Mulla ei oo ihan tuollaista. Mulla on apevaunussa oma moottori (1 kW), ja traktoria en appeentekoon tartte. 

  Meillon täälä pohojammaalla apevehkeetki puolta kätevämpiä ku muilla.

Vaikka se lypsyasema olis minkälainen, niin rasitus kohdistuu hartioihin ja käsivarsiin - siitä ei päästä mihinkään. Onko sitä sitten enemmän vai vähemmän, niin siihen voi vaikuttaa (lypsäjiä useampia, metallikäsivarret apuna lypsinten kannattelussa, jne). Seuraava automaatiovaihe, kun apukäsivarret ym. vipstaakit on kokeiltu, onkin sitten kai se Pellonpajan robotti  .... Näin kai se kehitys kehittyy...

Lelyn yleisimmät ongelmat, joita itselle on tullut vastaan, ei ole olleet mitään perustavaa laatua olevia: venttiilejä vaihdetaan kai kaikissa lypsykoneissa, säätöjä joudutaan aluksi hakemaan ja niin edelleen. Ikinä ei ole tarvinnut pelätä, ettei se lypsäisi (kop kop). Ja mitä on kuullut näistä maanantaikappaleista, niin nekin lypsävät kyllä, vaikka joku paikka piiputtaiskin. Maanantaikappaleita tahtoo olla koneessa kuin koneesa - joka toisella toimii kuin kello, yhdellä on remontissa jatkuvasti. Yleisimmät ongelmat taitaa navettatyypistä riippumatta löytyä sieltä tietokoneen näytön ja tuolin välistä. Robotti (minkään merkkinen!) ei pelasta huonosti suunniteltua navettaa toimivaksi tai ratkaise ajatusvirheitä, sen tehtävä on lypsää ja kerätä tietoa lypsystä/lehmistä. Ihminen huolehtii, että se pystyy hommansa hoitamaan. Jos odottaa, että robotin jälkeen navetassa ei tarvitse olla, lehmiä ei tarvitse nähdä, koneita ei pidä huoltaa tai ongelmia ei ikinä tule,kannattaa varmaan miettiä elämäntehtävänsä uusiksi.

Lainaus käyttäjältä: 37peuse - 13.10.08 - klo:19:35

työskentely on lisännyt hartiaseudun vaivoja hyvästä työasennosta huolimatta. Summa summarum, ihminen ei ole robotti! Hanki hyvä ihminen sinäkin robotti.

tekeekö robotti autuaaksi?

Miksi muuten lelyn murheista ei puhuta?
onko siellä kauppakirjassa joku pykälä ettei saa puhua mitään?

Mistähän murheista sitten pitäis puhua? Mä voin ainakin kertoa yhden murheen: lapset ei opi käsinlypsyä