Tein pienen maakuntakierroksen. Ihmeen paljon näkyi vielä koskemattomia kynnöksiä. Ranta tilallinenkaan ei ole vielä tehnyt pelloilleen mitään. 
Och skomarbölepajkar, skäms ni inte? Repaleisia monta vuotta vanhoja rehupaaleja pitkin tienvarsia. 
Meil päin on protkoparonilla tyylinä varastoida pitkin peltoja monen vuoden muovitetut paalisadot.
Onko sen linnut alkanu märehtimään?
Mikä mahtaa olla säilörehun rehuarvo broilerille? Sialle tiedän säilistä joskus koemieles syötetyn. Harjoittelutilalla oli entisen koesikalan kyljes ihan AIV-tornit... Mutta mitähän kana sanois..? "Kot kot"? Spiraaliruokkijaanki sitä vois olla hankala tunkea.
Olisko JoHaRalla neuvoja tähän pulmaan?
Eipä taida kana/broilerille olla mitään arvoo. Ei ainakaan rehutaulukot kerro. Mutta kyllähä ennen aikaan kanoille syötettiin nyhdettyä nurmea.
Vapaana ja laitumella ollessaan kanat syö ruohoa melko paljon ja tuoreella ruoholla on ennen ollut suuri merkitys kanojen ruokinnassa. Ei niin ravinnontarpeen tyydyttämiseksi, kanan ruoansulatus on tarkoitettu väkevämpien rehujen hyväksikäyttöön, vaan vitamiinien tarpeen täyttämiseksi. Kana pystyy hyödyntämään ruohon runsasta karoteenipitoisuutta A-vitamiinitarpeen täyttämiseen ja tärkeitä B-vitamiineja ruohossa on myös runsaasti. Kivennäisaine koostumus on kanan tarpeita ajatellen edullinen samoin kuin valkuaisaineiden.
Ruohon tulee olla nuorta ja lehtevää, runsaasti apilapitoinen parasta mutta myös nurmikkaa kanat syö mielellään. Palkokasvirikas vihantarehu, nokkonen ja syksypuolella rehukaali myös hyviä.
Sisäruokintakaudella ruoho on korvattu AIV-rehulla, siinä säilyy vitamiinit yms varmemmin kuin kuivassa heinässä. Rehu tehdään kun apila on n. 15 cm korkeaa ja silputaan 2-3 cm pitkäksi. Tähän se Joharan salvosiilo ohje lienee omiaan.
Jos AIV:ta ei ole käytössä on kehotettu syöttämään ladon pohjille kertyneen karikkeet jotka yleensä on arvokkainta heinän lehtiosaa.
Keitettyä perunaakin on pidetty erinomaisena kanojen rehuna. Sitä on varattu säilöperunana talveksi samaan tapaan kuin sioille. Eli pesty, keitetty jo syksyllä ja sotkettu betoniseen tai laudoilla vuorattun maakuoppaan, kasassa alkaa maitohappokäyminen ja säilö on talveksi peitetty puukannella ja maalla.
Lähde: Opin pienkarjan hoitajaksi, Ensio Toivanen, Pellervo-seura 1958
PS. Onneksi on pidetty noi isäukon ja vaarin vanhat maatalouden oppikirjat tallessa.
