......Rahtipuimurikuski mainitsi, että kynnetyillä pelloilla puimuri jätti pahemmat
jäljet kuin mun suorakylvöllä. Tarkoitan, että pellot oli kynnetty ennen kylvöä....

Juustoo... http://jukkapeuranpaa.wordpress.com/
Eli yksi näkemys asiaan, tuossa 6.11.2012 kirjoitetussa jutussa.

Lainaus käyttäjältä: Kp - 11.12.12 - klo:17:51

......Rahtipuimurikuski mainitsi, että kynnetyillä pelloilla puimuri jätti pahemmat
jäljet kuin mun suorakylvöllä. Tarkoitan, että pellot oli kynnetty ennen kylvöä....

Juustoo... http://jukkapeuranpaa.wordpress.com/
Eli yksi näkemys asiaan, tuossa 6.11.2012 kirjoitetussa jutussa.

 

Miksi suorakylvöfanaattikkojen mielestä kyntöpellolla on aina vettä läpäisemätön kyntöantura? Kyllä meillä salaojista vettä tulee....

Kyllä mä väittäisin että se monen vuoden väkisinkasvava syksynen juuristomassa tekee sen että kerran kestää ikäänku maton päältä ajaa. Helpoin homma todeta se että ajat kynnetyyn kylvetyllä syksyllä ni saveehan sielt pyöriin tarttuu mut heinällä tätä ongelmaa ei ole. Eli kasvijätettä ja silppua on sen verran enempi että kantavuus tuntuu paremmalta

Miksi suorakylvöfanaattikkojen mielestä kyntöpellolla on aina vettä läpäisemätön kyntöantura? Kyllä meillä salaojista vettä tulee....

En ole fanaatikko. Enkä edes suorakylväjä, vielä. Kyntöantura kyllä löytyy, mut en sitä väitä vesitiiviiksi.
Mutta kuvittelen kuitenkin että haittaa siitä ainakin on. Tosin tietty hyötyäkin, ei uppoo koneet Kiinaan asti märkänäkään vuonna... Kuten vielä 70-luvulla saatoi käydä 100-sarjalaisten Massikoiden kanssa. Kyseisen vuosikymmenen loppupuolella sitten tuli taloon puolalainen "peltojyrä", tuli kyntöanturaankin ihan uudenlaista jämäkkyyttä sen myötä.
Ja kyllä se antura aika hyvin hidastaa veden pääsyä alemmaksi, -juuriston pääsyä ehkäpä vieläkin enemmän.

No niin, nyt on Semeatolla kylvettyjä metrejä takanapäin yhden kevään verran, omilla pelloilla. Ei voi todellakaan sanoa, että meni kuin Strömsössä. Peiliin katsomalla kuitenkin kuvittelen paljastavani pääsyyllisen lopputulokseen.

Lähden nyt purkamaan tätä vyyhtiä ensinnäkin maan rakenteesta. Omat peltoni kun ovat kovaa savea, arviolta 95% lohkojen pinta-alasta. Ja viime kasvukauden sateiden liettämä savi ei ole hyvä lähtökohta menestyksekkääseen suorakylvöön. Varsinkaan kun routakaan ei tullut apuun, sitä kun ei ollut. Maa lähti halkeilemaan jo toukokuun ensimmäisillä viikoilla, kuivattaen maata halkeamien kohdalta, kylvösyvyyden alapuolelle. Silti kuitenkin kilpikonnan kuoren alla oli kosteaa maata. Tästä taas johtui, ettei kylvövaon peitteeksi murustunut peittomaata kuten kuuluisi. Tähän olisi jonkin verran varmaankin auttanut, jos syksyllä olisi saanut sekoitettua olkea pintamaahan. Kylvökoneen vantaiden maksimi painatus (270kg?) ei aina riittänyt, siemenen saamiseksi teoreettiseen 25mm kylvösyvyyteen (Semeaton vakio syvyydensäätöpyörillä siis).

Yhtenä miellyttävänä yllätyksenä, muutama normaalisti "paha" paikka kuivui sängellä ollessaan kynnettyä paremmin. Eikä painavan yhdistelmän kiskominen noista paikoista näyttänyt, eikä tuntunut ollenkaan ongelmalliselta.

Edellä mainittukaan ei olisi varmaankaan muodostunut niin isoksi ongelmaksi, jollen olisi uskonut muitten suorakylväjien hokemaa: ”älä mene liian aikaisin”. Nimittäin toukokuun alussa halusin hieman testata konetta, ennen tosi toimia. Jos vaikka jotain selviä ongelmia olisi, niin niitä voisi sitten korjata. Eli lähdin vetelemään muutamia vetoja parille lohkolle. Yhden, hehtaarin lohkon ajattelin ajaa kokonaan, ihan vain testauksen vuoksi. Mutta, pari kierrosta lohkon ympäri ajettuani, ei kantti enää kestänyt. Kyllä oli niin kosteaa omasta mielestäni. Vannas jätti selvän vaon, kiinni olevan tosin. Ja heitteli kymmensenttisiä saviviilloksia pintaan, ei puhettakaan murustumis mahdollisuuksista… Savesta olisi hyvin voinut pyöriteellä palloja. Ei tosin muutaman millin pötkylöitä, kuten jossain mainitaan raja-arvoksi.
Tämän lohkon kylvin lopulta viiden päivän päästä, orastunut kohtuullisesti. Jälkeen päin tarkasteltuna olisin aivan hyvin voinut kylvää sen jo ensimmäisellä kerralla, 8.5. Silloin ajamani oraat voivat (toistaiseksi ainakin) ihan yhtä hyvin, vaikka vielä ovat päisteissä.

Siirryin sitten uteliaana seuraavalle lohkolle, runsaan kuolleen apilapahnan peittämälle. Halusin varmistua, että vannas kykenisi selviytymään tuosta aika epäilyttävältä vaikuttavasta tehtävästä, siemenen saattamisesta maahan tuon massan alle. Lähes käsittämättömän hyvin näin kävikin!? Siistiä viiltoa kuolleeseen kasvustoon, ja sen alla olevaan märkään saveen. Valitettavasti kokeesta tuli vain muutaman kymmenen metrin pituinen. Valitettavasti siksi, että nyt sillä kohdalla on kiitettävän oloista vehnän orasta. Sitä samaa kun ei todellakaan voi sanoa muutamasta muusta lohkosta, jotka tulivat kylvettyä kuivempaan maahan. Loput lohkosta kylvin 20 päivää myöhemmin, pienistä sateista johtuen silloinkin vielä turhan kosteaan (mielestäni), nyt on rivit näkyvissä kohtuullisesti. Eli myös tässä tapauksessa olisin ilmeisesti voinut menestyksekkäästi kylvää koko lohkon jo paljon aiemmin.

Toukokuun puolessa välissä täytin koneen valmiiksi illalla ohralla. Tarkoituksena jatkaa sillä sitten kylvöjä. Sitä ennen olin kuitenkin ajanut useamman lohkon läpi, tyhjällä koneella vantaat maassa. Jotta näkisin miten kukin lohko käyttäytyy koneen alla. Tein kuitenkin virhe arvion, ja valitsin tuon mainitun ohran. Kun aamulla nimittäin vielä kävin tilannetta tarkastelemassa, totesin että jatkaa pitäisikin rypsillä. Siitäkin huolimatta, että lämpötilat eivät oikein olleet kehuttavat tuolloin.
Päätin ajaa koneen tyhjäksi ohrasta, n.2,5ha. Ja tämän teinkin lähes hammasta purren, niin kostealta taas lohko vaikutti. Rypsillä jatkettuani, tämä kävikin suurin piirtein riittävän kuivaan maahan. Päätin ajaa tuon ohralohkon lopun osan lautasmuokkarilla aivan vain pintaa rikkoen, jotta edes hieman kuivuisi. Olkikate kun hyvin estää pintaa kuivumasta, mutta kylvöä odotellessa ominaisuus ei oikein puhuttele. Päivän sai sitten kuivua, ennen kylvöä. Tässä vaiheessa voin taas todeta lautasmuokkaus operaation vähintäänkin turhaksi. Tämäkin lohko olisi pitänyt vaan surutta kylvää ekalla kerralla!

Positiivisena yllätyksenä kuitenkin, että tuo välillä kylvämäni rypsi taimettui tasaisesti ja arviolta paremmin kuin yleensä jyrsinkylvöllä. Kyseisen lohkon tilanne on ehkäpä paras tämän kevään kylvöksistä. Jos ei niitä pieniä koe vetoja lasketa mukaan, niillä kun ei ole edes marginaalista merkitystä tulokseen. Niiden arvo on täysin tiedonkeruussa.

Loppu yhteenvetona arvioisin, että Semeaton ongelmallisin kohta on rakenteesta johtuva kylvösyvyyden ”vakio”.
Suorakylvön alkutaipaleella se jättää aika pienen ikkunan onnistuneelle kylvön suorittamiselle ajallisesti. Kun kylvösyvyyttä ei helposti voi kasvattaa, olosuteihin sopeuttaen. Tämä varmaankin kuitenkin korjaantuu, kunhan saven rakenne hieman kohenee. Toisaalta, tämän kevään perusteella voisin arvioida, että aikainen kylvö ei tuo samanlaisia ongelmia vaon auki jäämisen kannalta, kuin käsittääkseni VM’ässä. Eli en ainakaan havainnut, että kosteen kylvöstä olisi ollut haittaa. Enkä nyt tarkoita sentään märkää. Maa kantoi, paikoin yli 7 tonnin koneen uria jättämättä. Eli jos vain olisin uskaltanut kylvää aikaisemmin, tuon mainitsemani ikkunan koko olisi kasvanut täysin riittäväksi.

Tässä kohtaa vielä todettakoon, että suurin osa kylvöistä on saanut ainoastaan parin millin vesi annoksia, maa huutaa vettä. Eli kylväjä virheitä armahtavaa sadetta ei ole suotu.

Muuten kone toimi eleettömän varmasti. Ei tukkeutumisia vantaistossa, pahimmatkin paikat olkimassoineen menivät takkuilematta läpi. Kiviset paikat mentii heittämällä läpi. Ei ongelmia syöttöjen kanssa, vaikka kone seisoi ladattuna hallissa, kostean viikon yli. Kamerat säiliöissä pystyi ajamaan laatikot todella tyhjiksi.

Sadan hepan veturilla en lähtisi tuota kiskomaan, muuta kuin tasamaastossa. Tämä kuitenkin tuli valitettavasti testattua, isomman vetokoneen hajotessa ennen viimeistä kylvöpäivää. Ja kyseinen MF odottaa edelleen pääsyä korjaukseen. Tuolla pienemmällä kylvökoneen veto kävikin todella jo työstä, siinä missä isommalla homma sujui letkeän kevyesti.

Tulevan syksyn strategia on ajaa lautasmuokkarilla jonkin verran, muutamaan senttiin, sänkeä maahan sekoittaen. Tämä jotta siirtymäajan tilanne hieman helpottaisi.

Voiskos tästä päätellä että ne miehet meisseleineen/puukkoineen tonkimassa pintamaata kevätauringossa, ja manailemassa että "Liian märkää", saavat haistaa pitkän *****?

Kun suorakylväjä istuu vielä Lanzaroten auringossa, ja laahavannas-uunot kylvää, pitäs kuitenkin tulla kipin kapin suorakylväjienkin kotipuoleen laittamaan siementä maahan?

Tämän kauden kokemuksella, SKN tiivisti hyvin ajatukseni, ytimekkääseen tapaansa.
Tosin, koneiden vantaissa on huomattavia rakenne-eroja. Ja toimintamallit pitää hioa kyseisiin koneen ominaisuuksiin sopiviksi.

Tämän kauden kokemuksella, SKN tiivisti hyvin ajatukseni, ytimekkääseen tapaansa.
Tosin, koneiden vantaissa on huomattavia rakenne-eroja. Ja toimintamallit pitää hioa kyseisiin koneen ominaisuuksiin sopiviksi.

Maanlaaduissa on suurimmat erot ja salaojissa. Uskonnonlainen suorakylvövouhotus on ollu, menny ja kuopattu. Nimimerkki Astral taitaa olla viimisiä mohikaaneja glyfokontteinensa ja kastematoinensa.

Mun mielestä kosteessa maassa itää mikä vaan, paremmin kun kuivassa. Ei toi 25mm välttämäti mikään huono syvyys ole. Sillon pitääkin olla pikkaaaaaaasen kostiaa maan. Mut sullopas se siemen märkään maahan 5-6sentin syvyyteen. Siinä istuu ku tatti paskassa.

Ei se kosteus ole paha jos on lämmintä. Kivikovaksi liettyny saviosa vedin tänä vuonna 3kertaa hannkmo 90illä ennen vm kylvöä, just sen takia että olis jotai vaon päällä.  n.25 vuotta muokkamaton lohko murustui kivasti, ei ongelmia. Savimaalla olen kylvänyt useita kertoja glyfotettuun nurmeen, hyvin kasvaa. Rahtikylväjä tunnusti tänä vuonna että ne ovat hieman ihmetellyt miten minä tilaan ensin metsä peltoja kun ei muita suorkylväjiä on edes liikellä hyvillä lohkoilla. Ei ole epäonnistunut vielä suorakylvöä vielä saanut.

nyt kun vettä on tullut niin kyllä kaameita ovat sängellä talven olleet pellot. vesitila ei riitä, muuta kymmenen milliä on armotta liikaa ja oraat kellastuvat. suorakylvö antaa hyvän tuloksen kun tulee oikein kuiva alkukasvukausi. nyt niitä ei ole ollut.

maan on oltava märkää vahvan kasvimassan alla. sinne on helppo mennä samaan aikaan kuin kynnetyllekin, eihän sieltä mitään mustaa pintaan nouse kun ei äestetä. painava kone kuitenkin painaa pintamaan vähitellen niin juntturaan, että viidessä sentissä on kuin hardoxlevy olisi. ei mitään mene läpi.

painava kone kuitenkin painaa pintamaan vähitellen niin juntturaan, että viidessä sentissä on kuin hardoxlevy olisi. ei mitään mene läpi.

Maalajikysymys tuokin.

Hieta ei mihinkään juntturaan mene.

Ja toisaalta kovista hiesumaista ei ole perinteisesti kylvettynä ikinä tullut niin hyvin orasta ja satoa kuin nyt suorakylvövuosina.

Meilläpäin aika vähän suorakylvöä, mutta keillä on VM-suorakylvökoneen kylvöjä niin tämän tähän viikkoon asti erittäin kuivan kevään oraista selvästi vahvimmat ja tasaisimmat on niissä pelloissa. Jotenkin juuri VM on osunut tämän kevään olosuhteisiin, tai sitten pätevimmät kaverit ovat sen koneen älynneet hankkia. Viime kevään sateissa olisi aikalailla varmasti ollut toisin kun ei sängeltä kevätmuokatuillakaan mailla riittänyt vesitilavuus ollenkaan.   

Kyllä se vähän sillai tuppaa olemaan, että kaikki on itse kokeiltava omilla pelloilla. Muitten jutut ovat viitteellisiä ja toimivat heidän omilla pelloillaan. Nytkin on niin erilaisia kokemuksia esim. vesitilan tarpeesta. Paljon kynnettyjä lohkoja jotka tarvisivat 50mm vettä, että jotain alkaisi tulemaan. Kasvustot töyryissä ihan kanttuvei. Olisi vaan tarvinnut kylvää jo pakkasten aikaan Sitten nää hiesujen kovuudet on myös oma luku. Maanäytteissä sama maalaji. Toiset menee kahdella äestyksellä aivan tuhkaksi, mutta osa sellaisia, että Multiva lähtee kantamaan.

Edelleen olen sitä mieltä, että keskiarvoilla pelataan ja osa kasvustoista epäonnistuu joka vuosi. Erilaiset syysmuokkaukset (kevätmuokkaukset), maalajit, sateisuus kriittisinä aikoina, kylvöaika. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin keskittää voimavarat niiden parhaiden kasvustojen vaalimiseen, niistä tulee tämän vuoden tulos.

Kyllä se vähän sillai tuppaa olemaan, että kaikki on itse kokeiltava omilla pelloilla. Muitten jutut ovat viitteellisiä ja toimivat heidän omilla pelloillaan. Nytkin on niin erilaisia kokemuksia esim. vesitilan tarpeesta. Paljon kynnettyjä lohkoja jotka tarvisivat 50mm vettä, että jotain alkaisi tulemaan. Kasvustot töyryissä ihan kanttuvei. Olisi vaan tarvinnut kylvää jo pakkasten aikaan Sitten nää hiesujen kovuudet on myös oma luku. Maanäytteissä sama maalaji. Toiset menee kahdella äestyksellä aivan tuhkaksi, mutta osa sellaisia, että Multiva lähtee kantamaan.

Edelleen olen sitä mieltä, että keskiarvoilla pelataan ja osa kasvustoista epäonnistuu joka vuosi. Erilaiset syysmuokkaukset (kevätmuokkaukset), maalajit, sateisuus kriittisinä aikoina, kylvöaika. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin keskittää voimavarat niiden parhaiden kasvustojen vaalimiseen, niistä tulee tämän vuoden tulos.

Mulla on semmonen näkökulma tuohon asiaan, että kun parhaimmat lohkot tuottaa hyvän sadon joka vuosi, oli säät millaisia tahansa, niin kannattaa keskittyä ja panostaa niiden heikoimpien lohkojen satotason kasvattamiseen, siitä se kokonaistulos kohenee, parhaimmista lohkoista  sen sijaan  on enää vaikeaa  puristaa lisätuottoa  ainakaan millään pienellä lisäpanostuksella enää.

Niinhän se tosiaan on että ne huonot lohkot painavat äkkiä koko tilan keskisatoa reilusti alas, joten kaikilta lohkoilta pitäisi saada kohtuullisen hyvä sato irti. Tämä huonompien lohkojen satotasoero hyviin lohkoihin omassa viljelyssä se eniten muutosta vaativa asia.