Soi, Suomeni maa!
Suomi on vettä, Suomi on puuta,
pääsiäisnoidan lentävä luuta.
Suomi on vanha, Suomi on nuori,
Suomessa mäkikin on miltei vuori.
Suomi on isänmaata.
Suomi on laki, Suomi on satu,
syvälle sieluun hiihdetty latu.
Suomi on kirkko, Suomi on koulu,
juhannuskokko, Suomi on joulu.
Suomi on joulupukki.
Suomi on vieras, Suomi on tuttu,
Suomi on Suomesta kerrottu juttu.
Suomi on näkö, Suomi on kuulo,
Suomi on usein myös ennakkoluulo,
joista se rimpuilee irti.
Suomi on tikka, Suomi on taulu,
Suomi on Suomen kansallislaulu.
Suomi on muna, Suomi on kana,
Suomi on monesti pelkästään sana,
josta sen sisältö puuttuu.
Suomi on lastu, Suomi on puukko,
Suomi on ilmaan jäätynyt suukko.
Suomi on lattia, Suomi on matto,
toisinaan liian matala katto,
johon voi lyödä päänsä.
Suomi on turva, Suomi on hätä,
Suomi on sitä, Suomi on tätä.
Suomi on Suomi, ja Suomi muuttuu.
Siitä ne äkäiset helposti suuttuu.
Sitten se murjotus alkaa.
Suomi on penkki, Suomi on puisto,
huominen päivä ja eilisen muisto.
Suomi on vanha, Suomi on uusi,
keitetty nakki ja perunamuusi,
lentävä kalakukko.
Suomi on kieli, Suomi on lippu,
kerjurin kuppi ja setelinippu.
Suomi on ilmaa, Suomi on maata.
Eiköhän Suomessa asustaa saata,
jos se vähääkään siltä tuntuu.
Soi, Suomeni maa!
