Kesälaatu sekoittuu huonosti talvilaatuun. Kerran (1970-luvulla) tuli sellaista kesäpolttoöljyä, joka alkoi samentua jo alle kymmenen asteen ja oli hyytelönä nollakelillä, ei tullut kannustakaan oikein ulos. Poltettiin tavara öljykaminassa, kaatokannut vuorokaudeksi kaminan viereen lämpimään, niin alkoi juosta nokasta venymättä.
-SS-
Meilläkin paloi upon kultaliekki pirtissä kun oli pieni. Jääny jotenkin kammo siihen löpön hajuun sisätiloissa
Toki hyvä ja säädettävä lämmänlähde...
Tähän liittyy omakohtainen tarina, joka on tosi :-|
Meillä öljykamina oli merkkiä Wescopir. Ei siinä mitään, saksalinen toimi hienosti silloin. Oli käytössä monia monia vuosia, ei mitään ongelmia.
Eräänä alkukevään päivänä ihmettelimme kummallista pehmeää jympsähdystä. Kohta toinen, ja perään oikein jytinä-tytinä. Emme niin millään keksineet mikä tupaa jytkytteli.
Ehkä viikkoa myöhemmin joku meni vintille (joka oli silloin kylmä ja vaan purulattialla). Selvisi mikä oli jytistellyt, savupiipusta oli nurkkahormi sortunut 3-4 m matkalta kokonaan tiilikasaksi siihen purujen päälle. Tiilit olivat ehjiä mutta laasti oli kuin savivelliä...
Vuosikausia oli kaminassa poltettua rikkipitoista polttoöljyä, ja se rikki oli tiivistynyt pitkän hormin kylmään yläpäähän. Ja rikki imee ja sitoo kosteutta... piippu oli muurattu joskus 1. maailmansodan aikaan ja sellaisella savilaastilla (?) joka kostuessaan muuttui uudelleen vellliksi...
Piippuun muurattiin se yksi nurkka uudelleen, paremmalla laastilla ja uusilla tiilillä, ja kamiina siirtyi ansaituille eläkepäiville varastoon.