Maitotiloissa oli sukupolven mittainen kehitysero pohjoisen hyväksi jo 80-luvulla, joten ainakaan lähtöasetelman ero 1.1.1995 ei johdu EU:sta. Ne, jotka edelleen haluavat kehittää maidontuotantoaan Etelä-Suomessa, kehittävät sitä. Suurimpia hidasteita ovat hankkeista valittavat naapurit ja sijainniltaan otollisten peltojen saatavuus ja hinta.
Tässä on osa tottakn. Mutta oletko miettinyt, miten sika- ja broilertilat menestyvät ja voivat kohtuu hyvin niillä etelän alueilla, mistä lypsylehmät hävinneet? Eikös siellä ole ne samat valittavat naapurit ja kallis pelto?
Mutta tuo 80-luku on totta. Johtuen pitkäjänteisestä tukipolitiikasta pohjoisen hyväksi. Etelässähän oli ennen enemmänkin karjoja, monella kartanollakin oli (palkkatyövoimalla hoidettu) aika isokin (sen ajan mittapuun mukaan) navetta. Mutta kun tehtiin tukipolitiikkaa (60-70-80 -luvuilla), joka johti siihen , että pohjoisessa 20 lehmää elätti perheen, mutta etelässä 40 lehmää ei tuonut palkkaa edes sille yhdelle (palkatulle) työntekijälle, niin huonostihan siinä kävi.
Jos tukipolitiikkaa ei olisi tehty niin kuin tehtiin, niin myös lypsykarja olisi sijoittunut meillä vastaavasti kuin Ruotsissa, suurimmat maitotilat ovat etelässä ja etelässä on myös suhteessa enemmän maitotiloja. Mutta meillä tuella ohjattiin tuotanto mihin ohjattiin.
Että kyllä se Eemeli ihan aiheesta rähisee, oikeassahan hän on. Kokonaan toinen juttu, että kaatunutta maitoa on turha itkeä? Vai? Joku kysyi, olisiko Eemeli maidontuottaja jos? Voisi hyvin ollakin tai olisi ehkä ollut, jos etelässä kannattavuus olisi ollut vastaava kuin pohjoisessa. Olisi pystynyt olemaan puolitoimitusjohtaja isommalla (silloisella) karjakoolla.