Tatuoinneissa on se hyvä puoli, että kun ääliöt näin merkitsevät itsensä, niin tietää olla tuhlamatta heihin aikaa, oli sitten kyseessä elämänkumppanin tai työntekijän hakeminen. Joskus nuorena kollina sitä ensiksi mainittua etsiessä saattoi törmätä tilanteeseen, jossa merkintä oli piilotettu vaatteiden alle niin, että sen huomasi vasta, kun perääntymistie oli jo tukossa, mutta yleensä jo tätä ennen olivat alkaneet hälytyskellot soida, kun ihmetteli, että onpa tuolla tyypillä hölmöt jutut ja kylläpä se lähti helposti mukaan. Näin vanhemmiten olen huomannut saman ilmiön myös työnhakutilanteissa. Ikävä kyllä osa hakijoista on ollut miehiä. Onhan niistäkin aina eroon pässyt, mutta onhan se kiusallista, kun mies tai nainen alkaa kääriä hihaa ja lahjetta ja paidanhelmaa ja esittelemään, että tuollakin lukee HIFK - mä oon antanu niille kaikille.
Toisaalta, tatuoinnit ovat pelastaneet monta minilomaa Levillä ja Saariselällä. Kun muistaa keskittyä vain tatuoituihin naisiin, ei tarvitse kuluttaa aikaa ja juomia daameihin, jotka viime tipassa lyövät liinat kiinni. Helpot ovat merkinneet itsensä ja niistä pääsee aamulla eroon, kun sanoo vain piipahtavansa omalla mökillä, kun sinne taisi jäädä silitysrauta päälle. Puhelinnumerona kengän numero menee myös ihan täydestä. Säästyy rahaa ehtii hiihtääkin.
