Reilut 100 vuotta sitten kapina demokraattisesti valittua eduskuntaa ja sen luottamusta nauttivaa hallitusta vastaan puhkesi veriseksi sisällissodaksi. Kapina sai alkunsa Etelä-Suomen suurista kaupungeista: Helsingistä, Turusta, Viipurista ja Tampereelta ja sitä masinoivat poliittinen vasemmisto yhdessä SAJ:n (nyk. SAK) johdolla perustettujen punakaartien kanssa.
Jotain takaumia tulee väkisin mieleen, kun ajattelee tätä aikaa, jolloin SAK ja sen poliittinen siipi yhdessä punavihreiden takiaistensa kanssa lietsoo kahtiajakoa ja eripuraa jopa väkivallalla uhaten. Se, että kapinassa on mukana Helsingin ja Tampereen ja muutaman muun eteläsuomalaisen kaupunkien poliittinen johto, sopii vanhaan kuvaan. Se, että siinä on mukana myös tunnettuja kokoomuslaisia vaikuttajia on puolestaan yhtä hämmentävää kuin punaporvareiden asettuminen Tarja Halosen vaalivankkureiden vetäjiksi vuoden 2000 presidentin vaaleissa, mutta kokonaiskuva on kuitenkin yllättävän samanlainen kuin sata vuotta sitten. Noidenkin vuoden 2000 vaalien tulos muuten noudatti toisen kierroksen äänten jakauman osalta melko tarkasti vuoden 1918 punaisen ja valkoisen Suomen rajalinjaa. Ja vastakkainasettelun aika on muka ohi.