No niin, toistetaanpa Kaikille: "Kerropas viisautesi perukan mummoille ja ukoille". Heitä on edelleen paljon ja edes yksi radiokanava voisi palvella heitä...
Tässäpä Kyösti Mäkimattilan avoin kirje ohjelmapäälliköille. Hänen kanssa on helppoa olla samaa mieltä, etenkin kun mitään muutosta ei ole tapahtunut tuonkaan jälkeen:
Avoin kirje Yle Radio Suomen Musiikkipäällikölle 18.10.2017
Hei!
Minua on alkanut enenevässä määrin ihmetyttää rakkaan, osaomistamani radion musiikkilinjaus. Siksi jäänkin uteliaana odottamaan vastaustanne, jotta viisastuisin asiassa.
Esitän kysymykseni perustaen sen lukuisiin saamiini yhteydenottoihin, sekä toistuviin keskusteluihin, joita käyn esiintymisteni (n. 200/v) yhteydessä ympäri maan.
Edustan kysymykselläni myös suurta osaa “maan hiljaisista”, joiden tapoihin ei kuulu kyseenalaistaa mitään ylempää mahtia, saati lähestyä tällaista (Yle), vaan jotka vain jättävät radion avaamatta. Tälle ikäluokalle, jolle radio ja nimenomaan Radio Suomi on ollut pitkien päivien mahdollisesti ainoa kumppani, kanavanne on viime vuosina muuttunut vieraaksi ja musiikkisisällöltään täysin käsittämättömäksi.
Puhun siitä ristiriidasta, mikä on kanavallanne korviinpistävä. Asiaohjelmat, uutistoimitus ja ajankohtaisohjelmat ovat laadukkaasti ammattilaisten toimittamia ja tuottamia, mutta ohjelmien lomassa soiva musiikki jotain aivan muuta, kuin suoraan kaupallisten toimijoiden tehosoittolistoilta. Aivan kuin tietoisesti lyötäisiin korville sitä varttuneempaa kuulijakuntaa, jolle itse ohjelmat on suunnattu. Tulee mieleen, että eläkkeestä maksettu Yle-vero olisi jotenkin vähempiarvoinen. Muutama valonpilkahdus toki löytyy, mutta silloinkin kyse on yksittäisistä ohjelmista. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan.
Puhun musiikista, joka on soinut suomalaisten sydämissä useiden sukupolvien ajan, nurkkatansseista iltamiin, lavatansseista viihdekonsertteihin, kuppiloiden jukebokseista autoradioiden c-kasettisoittimiin. Tämä suomalaisten omaksi kokema iskelmämusiikki, jota tanssilava- ja viihdekonserttiartistit edelleen antaumuksella esittävät ja rakkaudella levyttävät on ulosrajattu systemaattisesti kanavanne päivittäisestä soitosta.
Soitetuimpien listaa, tai jokaviikkoisia uutuuksia selatessani törmään samaan: vanhempi väestönosa on unohdettu täysin. Ajatukseni on, että nuoriso kyllä löytää oman mielimusiikkinsa erilaisilta palvelimilta, mutta aikuisväestö, (yli 50-vuotiaita on 2 miljoonaa) jolle radio on se tutuin ja tärkein “palvelin”, olisi oikeutettu omaan musiikkiinsa.
Kysynkin: Voisiko Yle Radio Suomi olla sellainen, jonka musiikin parissa voisin tuntea
kanavanne olevan myös minun radioni?
Kunnioituksella,
Kyösti Mäkimattila,
iskelmälaulaja