Agronet
Keskusteluaiheet => Kasvintuotanto => Aiheen aloitti: metsajussi - 20.12.23 - klo:11:35
-
Tuossa siivoillessa tuli vastaan julkaisu nimeltä 'Karjatalous, julkaistu 13.3.1942.
Siinä oli taulukko syys- ja kevätkynnön vertailuista vuosina 1921-25.
Olkoonkin että kyseiset savimaat sijaitsevat Ruotsissa, mutta nuo sen ajan satomäärät ovat sellaisia että eipä paljoa parempiin ole viime vuosina käytännön viljelyssä päässyt. Ohran keskisato 3975, jos yhden huonon vuoden kuudesta jättää pois niin 4200 kg/ha
Välissä on kuitenkin 100 vuotta maatalouden, lajikkeiden, viljelymenetelmien, lannoituksen, torjunta-aineiden ja maatalousteknologian kehitystä.
Antaa hieman miettimisen aihetta...?
(http://)
-
Antaa toki.
Ilmastonmuutos ei taida helpottaa viljelyä nyt, eikä tulevaisuudessa, pl. tietysti eloperäiset ja hyvin multavat maat. Toisaalta nämä nykyisin vallitsevat viljelymenetelmät ovat ehkä huomattava osasyy viljavuuden laskuun?
Tuossa tutkimuksessahan on kyseessä kevyt savimaa, enkä oikein tiedä, miten sitä pitäisi verrata täkäläiseen hiesusaveen. Jos syyskyntö on 100, sanoisin, että kevätkyntö olisi ollut viimeisenä neljänä vuotena kutakuinkin näin:
2020: -100
2021: -100
2022: -50
2023: - 100.
-
Suomessakin havaittiin kyseisen aikakauden sääolot edullisiksi; kevätvehnää viljeltiin pohjoisempana, rehumaissia etelässä. Itse asiassa lähelke 4t keskisatoihin päästiin, ja viljan markkinahäiriöitä esiintyi jo silloin.
-SS-
-
Kotieläinpuolella ainakin on jotain kehitystä tapahtunut, oman tilan keskituotos per lehmä on tuplaantunut 80-luvun puolivälin jälkeen. Ja lehmämäärä 15 kertaistunut eli maitoa lähtee 30 kertaa enemmän samalla kuin työntekijämäärä (sis. yrittäjät) on ehkä kolminketaistunut.
-
Jotain vinkkiä saa näistä 30-luvulla julkaistuista maatilakirjoista, joissa on eräs merkittävä tilakohtainen tieto eli viljelykierto. Se on pääpiirteissään usein sellainen, että heinäalaa on puolet pinta-alasta. Viljoista suurin pinta-ala on kauralla, sitten on ruis. Vehnä, ohra on isollakin maatilalla ehkä hehtaarin, parin luokkaa. Meillä ainakin näyttäisi herne olleen silloin samoissa edellä mainittujen kanssa. Pellava, peruna ym. täytekasvit ovat sitten jokusia aareja. Olettaisin, että näille voimaa vaativille kasveille on varattu vähintään kesanto edelliseksi vuodeksi ja sille reilu karjanlanta. Kun pinta-alat on näin olemattomia ja sekin ala pieteetillä viljelty, niin en yhtään ihmettele, että satotaso on ollut jopa hyvä.
-
Jotain vinkkiä saa näistä 30-luvulla julkaistuista maatilakirjoista, joissa on eräs merkittävä tilakohtainen tieto eli viljelykierto. Se on pääpiirteissään usein sellainen, että heinäalaa on puolet pinta-alasta. Viljoista suurin pinta-ala on kauralla, sitten on ruis. Vehnä, ohra on isollakin maatilalla ehkä hehtaarin, parin luokkaa. Meillä ainakin näyttäisi herne olleen silloin samoissa edellä mainittujen kanssa. Pellava, peruna ym. täytekasvit ovat sitten jokusia aareja. Olettaisin, että näille voimaa vaativille kasveille on varattu vähintään kesanto edelliseksi vuodeksi ja sille reilu karjanlanta. Kun pinta-alat on näin olemattomia ja sekin ala pieteetillä viljelty, niin en yhtään ihmettele, että satotaso on ollut jopa hyvä.
Ja se viljelykierto. Ei oo vehnä ohra kierto niinkuin monella voi olla nykyään.
Plus et kylhän silläkin on taatusti merkitystä et sen aikainen viljelykalusto on ollut kevyttä versus nykyiset. Mut eipä nykyään voi viljellä tuollaisella kalustolla kuin korkeintaan harrastukseksi joillain perinnepäivillä. ;D
-
Kyllä Suomessakin on jo 1910-20 luvuilla koetoiminnassa päästy yllättävänkin korkeisiin satoihin.
Esim. Tammistossa Hankkijan kasvinjalostuslaitoksella on ohrista saatu koeruuduilla 3-4,5 tn hehtaarisatoja.
Toisaalta ero talousviljelmiin on ollut käsittääkseni todella suuri, suurempi kuin tänäpäivänä. Mulla on yhdessä kirjassa satotuloksia 1912-1920 väliseltä ajalta, ohran keskisadot on kirjanpitotiloilla pyörinyt silloin siinä 1000-1700 kilon välillä, yleiset satotulokset on ollut vielä hieman tätä alhaisempia.
-
Ihan yleisenä huomiona kehitystä yleensä arvioidaan tuottavuuden nousuna jossa keskeisenä indikaattorina on työtunnit. Eli kyllä viljelyssäkin kehitys pitää enemmän laskea siitä, paljonko ohraa tuotetaan yhdellä työtunnilla 1923 vs 2023 eikä sillä paljonko ohraa tuotetaan hehtaarilla. Ei teollisuudessakaan ole läheskään yhtä suurta merkitystä sillä montako laitetta tuotetaan tietyissä hallineliöissä suhteessa siihen paljokon työtunteja laitteiden valmistukseen menee.
Toki kaikki panokset pitää laskea yhteen mutta jos ajatellaan kustannusta niin yhden ihmisen työpanos vastaa about 100-150 peltohehtaarin pääomakustannusta tai 200-300 hehtaarin lannoitekustannusta.
Edit: 1920 maatalous työllisti Suomessa 70% työvoimasta, yli miljoona ihmistä ja viljaa tuotettiin paljon vähemmän kuin nykyään.
-
Kaikenlaiset sähköiset avustimet ja automaattiohjaukset tuntuvat nyt turhilta tavallisessa viljanviljelyssä.
-
ja kun niitä just tuolle alalle on markkinoitu. ite olen kanssa ihmetelly et eikö enää luoteta yhtään ns. ammattitaitoon kun kun noita markkinoitaan? aikoinani kun uutena oli intoa ni joka juttu tuli seurattua ja tehtyä huomio niistä, nyt tuntuu et on vain kännyn kattelu se tärkein asia. äly teköö työn... mut entäs sää???
-
ja kun niitä just tuolle alalle on markkinoitu. ite olen kanssa ihmetelly et eikö enää luoteta yhtään ns. ammattitaitoon kun kun noita markkinoitaan? aikoinani kun uutena oli intoa ni joka juttu tuli seurattua ja tehtyä huomio niistä, nyt tuntuu et on vain kännyn kattelu se tärkein asia. äly teköö työn... mut entäs sää???
Se että tekee 2023 hommat parhaalla 70-luvun osaamisella, kalustolla ja tehokkuudella on rautaista ammattitaitoa tai sitten jotain muuta. Ehkä sekä että :)
-
ja kun niitä just tuolle alalle on markkinoitu. ite olen kanssa ihmetelly et eikö enää luoteta yhtään ns. ammattitaitoon kun kun noita markkinoitaan? aikoinani kun uutena oli intoa ni joka juttu tuli seurattua ja tehtyä huomio niistä, nyt tuntuu et on vain kännyn kattelu se tärkein asia. äly teköö työn... mut entäs sää???
Se että tekee 2023 hommat parhaalla 70-luvun osaamisella, kalustolla ja tehokkuudella on rautaista ammattitaitoa tai sitten jotain muuta. Ehkä sekä että :)
Eipä ole yhtään ikävä tuonaikaisia vehkeitä tai viljelymenetelmiä. Kyllä siinä aikaa, löpöä ja tupakkia paloi kun pellot syksyllä väkisin kynnettiin ja seuraavana keväänä kolmekuuskymppisellä potilalla runnottiin kylvökuntoon. Se oli ihan ameriikkaa jos jollain oli neljän metrin äes ja siihen käypänen veturi...
Usein on käynyt mielessä, että miten silloin saatiin rypsistä kahden ja puolen tonnin hehtaarisatoja ihan normisettinä ja nyt samoilta pelloilta tonni on tiukassa. Lajikkeet, oftanol-peittaus, tuholaiskantojen tai ilmaston muutos vai mikä??
-
Näkisin, että nykymuotoista öljykasvin viljelyä vaikeuttaa oikeastaan kolme merkittävää seikkaa:
1) kuivat ja kuumat alkukesät, mutta toisaalta juuri taimettumisen aikaan osuva kylmä ja jurova jakso
2) kasvintuhoojien lisääntyminen
3) heikentyneet torjunta-aineet, mutta myös syntyneet resistenssit.
Vaikkei jokainen ongelma osuisikaan joka vuosi päällensä, on onnistumisen todennäköisyys silti heikohko.
Ja jos apulanta on esim. 300€/ha, ja rypsin hinta esim. 400€/t, ei tonnin sadoilla yhtälö kyllä toimi.
-
Organofosfaatit kuten parationi, malationi ja dimetoaatti.
Aika vähän resistenssiongelmia taisi olla. Lisäksi 1000-1500 kg puutarhan Y - lannosta hehtaarille vasta sai rapsin kasvamaan.
-SS-
-
Pitäis kai EU:n ulkopuolelta salakuljettaa joku tehokas ötökkämyrkky, ei siitä jää kiinni, kun ei jätä mitään jälkiä mihinkään, ei mustaa valkoiselle tms. Ja hävittää astiat kunnolla, polttamalla.
-
Ja varmasti pellot oli paremmassa kunnossa, ainakin niillä jotka öljykasveja viljeli. Juuri luovuttu karjasta, pellot ruiskutettu puhtaiksi ja juuri salaojitettu, eikä olleet vielä tiivistyneet.
Apulantaa paljon, varsinkin fosforia. Vanha isäntä käytti paljon NP:tä karjanlannan lisäksi, kyllä pellot sillä kuntoon tulikin. Ei ollut vouhotuksia lannoitusrajoista eikä myrkyistä🤣🤣
-
monessa paikassa olen huomannu että on pellot ainakin painuneet reilusti viimeisen parin kymmenen vuoten aikana.. ennen tie pellon tasalla, nyt pellolle laskeututaan tieltä. miten lie koko pellon rakenne muuttunu?
-
monessa paikassa olen huomannu että on pellot ainakin painuneet reilusti viimeisen parin kymmenen vuoten aikana.. ennen tie pellon tasalla, nyt pellolle laskeututaan tieltä. miten lie koko pellon rakenne muuttunu?
Kivennäismaita vai eloperäisiä?
-
Ja varmasti pellot oli paremmassa kunnossa, ainakin niillä jotka öljykasveja viljeli. Juuri luovuttu karjasta, pellot ruiskutettu puhtaiksi ja juuri salaojitettu, eikä olleet vielä tiivistyneet.
Apulantaa paljon, varsinkin fosforia. Vanha isäntä käytti paljon NP:tä karjanlannan lisäksi, kyllä pellot sillä kuntoon tulikin. Ei ollut vouhotuksia lannoitusrajoista eikä myrkyistä🤣🤣
Eikä ollut öljykasvien viljelyhistoriaa. Öljykasvien viljely on jossain määrin keskittynyt samoille tiloille ja möhöjuuren määrä on tutkimuksissakin selvästi lisääntynyt -80-luvulta. Saattaa olla osassa se jo leikkaa satoja vaikka tilanne ei vielä olekaan niin paha lopettaisi kokonaan viljelyn.
-
monessa paikassa olen huomannu että on pellot ainakin painuneet reilusti viimeisen parin kymmenen vuoten aikana.. ennen tie pellon tasalla, nyt pellolle laskeututaan tieltä. miten lie koko pellon rakenne muuttunu?
Kivennäismaita vai eloperäisiä?
Kyllähän savimaakin vähän voi painua, liekö tärinä liikenteen alla syynä vai mikä. Toisaalta teille varmaan tuodaan kaiken aikaa lisää tavaraa, joten sekin vaikuttanee osaltaan mielikuvaan, että pellolle täytyy laskeutua tieltä.
-
Tienpinta vaikuttaa aika epämääräiseltä korkeuskiintopisteeltä. Mutta noiden eloperäisten maiden laskettuminen on kyllä nähtävissä jos myllää jotain salaojitetulla maalla. 60-luvulla tehdyt salaojat ei varmaan oo enää kuin puolimetriä syvässä. Tosin laskettuminen johtuu kait kuivamisesta ja maatumisesta ilman sen kummempaa yhteyttä tiivistymiseen, ainakaan kielteisessä mielessä. Ja onko aikojen kuluessa esim tuuli sitten siirtänyt pintamaata paikasta toiseen?
-
Juuri näin, turvemaa painuu ihan luonnostaan. Jotkut suopellot vaativat täälläkin päin salaojituksen 30 v välein.
-
Turvemaa lahoaa ja hupenee huomattavaa vauhtia - varsinkin jos ennen korkealla ollut pohjavesi saadaan ojituksella pysymään alempana.
Mulle tuli aikoinaan viljelyyn lohko joka oli oli ollut avo-ojissa ja pitkään lähinnä juolavehnää ja roinaa kasvamassa. Entisten avo-ojien pohjat olivat paikoitellen saran kanssa samassa tasossa. Se oli alaosaltaan jäänyt varmaan 30 cm ylemmäs kuin maalajiltaan samanlainen, ojan toisella puolella ollut aktiivisesti viljalla ollut lohko. Sitten kun ojitin omani niin sekin on alkanut laskea vähintään samaan tahtiin. Alanurkassa on turvetta vielä kokoojan alapuolellakin. Sellaista maatumatonta sammalta muistuttavaa, kuivana ruskeaa lisua.
Juuri sellaista jonka viljelystä ilmastoaktistit näkevät vihreää. Tai punaista.
Yläpää on kyllä oikein junttisavea.
-
monessa paikassa olen huomannu että on pellot ainakin painuneet reilusti viimeisen parin kymmenen vuoten aikana.. ennen tie pellon tasalla, nyt pellolle laskeututaan tieltä. miten lie koko pellon rakenne muuttunu?
Kivennäismaita vai eloperäisiä?
Kyllähän savimaakin vähän voi painua, liekö tärinä liikenteen alla syynä vai mikä. Toisaalta teille varmaan tuodaan kaiken aikaa lisää tavaraa, joten sekin vaikuttanee osaltaan mielikuvaan, että pellolle täytyy laskeutua tieltä.
Vesitalous vaikuttaa kyllä. Märän maan omapaino painaa sitä jollain tapaa kasaan. Tai ainakin semmonen vaikutelma syntyy, en tiedä onko tälle todellista perustetta.
-
kivennäismaissa olen tuon huomannu, kait suurin osa täälläpäin jotain htmr tahi sinnepäin. itellä on yks lohko suoperäistä mutaturvetta, ja siihen painuneet raiteet näkyy kolme neljä vuotta.. ojat ei kestä auki kun sivusta painaa umpeen.. mut hyin kasvaa tervaleppää ja kuusta.. ojan varret olen noilla laittannu jo vuonna 1990 ja kohta pitää hakata, kuhan vaan sais hankikelin tai muun sellasen. noita ihmetelly kun ei mikään ole ehottannu metitettäväks. ja kun oon kyselly ni sanovat ; pitä peltona.
-
kivennäismaissa olen tuon huomannu, kait suurin osa täälläpäin jotain htmr tahi sinnepäin. itellä on yks lohko suoperäistä mutaturvetta, ja siihen painuneet raiteet näkyy kolme neljä vuotta.. ojat ei kestä auki kun sivusta painaa umpeen.. mut hyin kasvaa tervaleppää ja kuusta.. ojan varret olen noilla laittannu jo vuonna 1990 ja kohta pitää hakata, kuhan vaan sais hankikelin tai muun sellasen. noita ihmetelly kun ei mikään ole ehottannu metitettäväks. ja kun oon kyselly ni sanovat ; pitä peltona.
Jätä Oksa ne kivet pellolle….
Kyllähän muokkaamallakin pellon korkeimmat kohdat leikkaantuu hiljalleen ja notkokohta tai alamäki hiljalleen täyttyy.
-
Mutaturvetta ? Mun mielestä rapa tai turvemaa ei muista siinä olleita raiteita , jos ne on vaan tukkoon saatu. Mutta voin olla väärässä tässäkin ;D
-
Opiskeluaikana Salaojakeskuksen edustaja kertoi pellosta, jonka sarkaojat olivat umpeutuneet ja oli ollut viljelemättä 15 vuotta. Lohko havaittiin pahasti tiivistyneeksi, vaikkei siellä ollut ajettu traktorilla aikoihin. Märkyys ja seisova vesi tiivistää myös maata.
-
Turvemaa lahoaa ja hupenee huomattavaa vauhtia - varsinkin jos ennen korkealla ollut pohjavesi saadaan ojituksella pysymään alempana.
Mulle tuli aikoinaan viljelyyn lohko joka oli oli ollut avo-ojissa ja pitkään lähinnä juolavehnää ja roinaa kasvamassa. Entisten avo-ojien pohjat olivat paikoitellen saran kanssa samassa tasossa. Se oli alaosaltaan jäänyt varmaan 30 cm ylemmäs kuin maalajiltaan samanlainen, ojan toisella puolella ollut aktiivisesti viljalla ollut lohko. Sitten kun ojitin omani niin sekin on alkanut laskea vähintään samaan tahtiin. Alanurkassa on turvetta vielä kokoojan alapuolellakin. Sellaista maatumatonta sammalta muistuttavaa, kuivana ruskeaa lisua.
Juuri sellaista jonka viljelystä ilmastoaktistit näkevät vihreää. Tai punaista.
Yläpää on kyllä oikein junttisavea.
Saraturvetta?Tuo lisusuus lahoaa ajanmyötä pois.Parhaiten näkee turvemaiden painumisen siitä,tahtoo paikkapaikoin nousta ne kiviröykkiöt maanalta pintaanGlyfo myöskin "painaa maata",koska hävittää maasta kaiken kasvillisuuden,myös maanalta.Erroosio myöskin nykyään tasoittaa kukkuloita.
-
juuu, ja huomasin ite kuin ei pellolla multavuus säily jos ei viljele.. torpan pelto ollu 1974 vuotesta asti viljelemättä ja nyt ei ole ruokamulttaa kuin vajaa 5 senttiä sen jälkeen ruskoa eli pohjamaata. ja koko ajan heinä kasvannu! ja tuo mutaturve kyllä muistaa jos on kosteutta tarpeeks.. ja kun oja ei vetä niin sitähän on.