Kyllä mä laittasin paalaimen Valtran perään ja keulaan paalipihdit. Käärijä jonkin vapaana olevan traktorin perään, ja se emäntä sitä ajamaan (tai toisinpäin...) Määrät kuitenkin noin pieniä että hyvin kerkeäisi noinkin. Pieni lohkokoko puoltaisi tätä, pelto nopeasti paalattu, jonka jälkeen kantaa paalit valmiiseen riviin pellonlaitaan, jossa käärijä käärii. Viime kesänä vähän paalasin pyöröpaalaimella, ja ne (pienin mm. 0,2ha) lohkot mitä tehtiin, niin käytäntö oli että paalain meni vähän edellä, käärijä tuli perässä. Käärijätraktorissa tosin kanssa ek, jolla kanteli kanssa paaleja reunaan samalla kun kääri toista. Lopuksi auttelin paalaintraktorin eklla paalien kannossa pellon laitaan, ja käärijän ei tarvinnu siirtyä kuin paalin mitan.

Itsekin pienen tilan pieniä, kivisiä, ja erityisesti mäkisiä peltoja pienillä koneilla kiertäny, ja olin pitkään siinä uskossa että ei näille kannata isoja koneita tuoda. Nyt kun ajellu maailmalla "isoilla koneilla" ja omiakin peltoja niillä kiertänyt niin kyllä se isokin niille taipuu. Nopeammin se pieni pelto on niillä isoilla tehty. Jää kaikki pyörittelyt vähemmälle missä työkone ei tee työtä (niitä, äestä ym.) Eihän niillä pienillä lohkoilla mitään ha/h ennätyksiä pääse tekemään, mutta työt pystyy tekemään kyllä, se ei ole mikään ongelma. Anteeksi vain, mutta väitteet että "isot koneet ei kannata täällä" kuullostaa vähän katkeralta. Pitää vain löytää tarpeeksi monta pientä peltoa että se isokin kannattaa...

Isoilla koneilla tarkoitan ajosilppuriketjua, 15m3 sijoittavaa lietevaunua +250hv veturilla jne.

Ensimmäinen traktori tälle tilalle tullut joskus 1953, yhteiskoneena tottakai  Siitä eteenpäin sitten yhteistoimintaa aina vain enemmissä määrin, että uskaltaisin väittää että kyllä onnistuu. Helpompi luetella ne koneet mitkä on pelkästään omia  kuin kimppakoneet

Tällä hetkellä kattavaa yhteistyötä naapuritilan kanssa. Välimatkaa tietä pitkin 1km, kokoluokasta että meillä elukoita lypsyssä noin vajaa 15, naapurilla noin 55 ja jonka lisäksi siemenviljatuotantoa ym. Valtaosa maataisteluvehkeistä jollakin tapaa yhteisomistuksessa, traktorit ja peräkärryt muistaakseni taitaa olla kaikki omia. 

Säilörehunkorjuu ehkä se kaikkein tiiviintä toimintaa, ehkä jopa "erikoisinta", eli rehut kerätään porukalla molempien siiloihin ristiin rastiin toistemme pelloilta, siihen siilon mikä täyttövuorossa on. Periaatteessa vaikka meidän siilo on täynnä naapurin pellolta kerättyä rehua. Syöttö tapahtuu myös yhteisesti, siilo kerrallaan auki. Se ainoa rehupihti myös yhteinen 

Paljon muutakin konekantaa yhteisinä, lietevaunut ja -pumput, lautasmuokkain, apulannan levitin, puimuri... Osassa koneissa myös muita osakkaina. Naapuri hoitaa keväällä kylvön, mutta yritetään paikata se vaikka lautasmuokkaimen vedolla. Välillä sitten jonkinlainen lasku toiselle jos reilummin tullut tehtyä töitä.

Hankintahinta jaoteltu suunnilleen tilan koon, käyttömäärän, fiiliksen, ym. mukaan. Kun jotakin hajoaa, se korjataan sitten porukalla, (esimerkiksi puimurin isommat rassaukset, mukavampi se on kahdestaan touhuta). Sikin sokin osia hankittu, pitkällä aikavälillä kai jotenkin tasan menee.

Ei tässä olla koskaan laskettu kumpi enemmän voittaa, molemmat kuitenkin jokatapauksessa. Sen se vaatii että molempien pitää tavoitella yhtä hyvää ("parasta") ja mielummin koneet palautetaan parempana mitä se hakiessa oli. Kaikkien etu.

Tuotantopanokset ostetaan hankintarenkaan kautta. Ja kaikkea muuta, ajouraopastimia tais tulla kerralla joku 15 kappaletta ym...

Täälläpäin muutenkin yhteistoiminta hyvin hengissä. Itellä aikaa harrastella koneurakoitsijan pelinappulana, niin sieltä yks esimerkki sijoittava multainvaunu. Kärryssä osakkaana neljä tilaa, joista kolmella karjaa, ja yksi siis nykyään koneurakoitsijana. Jos urakoitsija ajaa jonkun osakkaan pellolla kärryllä, veloitetaan vaan traktorityöstä, muuten tietenkin normaalisti. Ja tärkeysjärjestys niin että ekana osakkaan pellot, sitten vasta muille. Ja homma pelaa. Välimatkoista sen verta, yks tällä kylällä pyörivän noukivaunun osakkaiden välimatka taitaa olla joku 60km  kauimmaisin emolehmätila niin ei ihan päällekkäin korjuu.

Ja mikä ehkä tärkeintä koko hommassa on, ei niinkään rahallinen etu, vaan henkinen etu. Voit soittaa milloin vain että kerkeätkö auttamaan. Jokapäivänen yhteinen rehunottohetki aumalla. Mietitään ja suunnitellaan yhdessä. Toteutetaan ne. Ainaha ajatukset ei tosiaankaan mene yks yhteen, mutta silloin vain täytyy joustaa, eikä ottaa nokkiinsa. Mutta ehkäpä tätäkään pikkutilaa ei olisi enää tilastoissa merkintänä ilman tätä verkostoa...   

Jokunen vuos sitten tehty myyrällä muutama ojanpätkä, jotka on pelkästään täytetty hakkeella. Tähän asti on vesi löytänyt pois sitäkin kautta. Joihin lyhkäsiin vetoihin, pieniin ongelmapaikkoihin mihin ei viiti kaivuria kävelyttää voisi kokeilla vaikka uudestaankin. Karkealla murskeella toiminu kanssa. Mutta pitempiin vetoihin sitten putkea. Yks ongelma hakkeen kanssa oli että ei meinaa oikein valua vakoon, saa olla yks lapiomies tökkimässä melkeistään kokoajan.

http://www.youtube.com/watch?v=huErxv_sp58

Melkein samanlaista

http://www.youtube.com/watch?v=MM6IX3dgFJ8


Paitsi että videossa ei vaan ole yhtään perhosta, yhtään neliroottorista karhotinta, yhtään kolmeakselista kärryä, yhtä tasaisia ja laakeita peltoja... Samaa ollukaan kuin silppuri ja kerättävät pinta-alat

Vertailua kesältä. Työnantajalla Puma 165 PC ja MF 6485 Dyna-6 Sisun koneella. Molemmissa ohjelma, keskinäistä tehoeroa n. 10hp tapista mitattuna.Niittokone JF 3,6m hinattava.

Samana päivänä niitin ensin Casella, tuntikulutus reilu 23l/h. Puolessa välissä päivää jouduin vaihtamaan niittokoneen Massikan perään, kulutus reilu 17l/h. Eli eroa 6 l/h ja 26%.

Kuski sama, moottorin kierrokset melkein samat, pellot samanlaisia, siirtymät samaa luokkaa. Tankkaus lähtiessä ja tultaessa samasta mittarista. Niittotahti molemmissa yhtä reilu, Massikalla jopa nopeammin etujousien ansiosta.

Ja kyllä muutenkin huomattu että soppa maistuu Pumalle.

Koska turma kosketti läheisesti myös itseäni, vastaan tähän väärien huhujen poiskitkemiseksi, sekä erityisesti, muistutukseksi kaikille etukuormaimen työlaitteen lukituksen varmistamisesta.

Kyseisessä turmassa ollut kuormain oli MP-Lift, jossa oli hydraulinen työlaitteen lukitus. Lukitus avataan siten, että painetaan yhtä aikaa kahta kuormaimen vivussa olevaa nappia, ja samalla käännetään vipua. Vahingossa avaaminen on todella epätodennäköistä, koska napit on sijoitettu tarpeeksi etäälleen tosistaan, ts. sormia pitää harottaa (peukalo+etu-/keskisormi). Tässäkin tapauksessa rehupihti ei todennäköisesti ollu lukkiuttunut kunnolla, vaan tapit olivat menneet lukkoon ilman että pihdin puoleiset kiinnikeet olisivat olleet pohjassa, jolloin pihti roikkui pelkästään korvakkeiden varassa. Ohjaamosta käsin vilkaisemalla saattaa näyttää että kaikki on ok. Siksi pitäisikin aina muistaa painattaa ja kääntää kauhaa maata vasten, ennenkuin lähtee ajamaan. Kuten edellä sanottiin, Quiken lukitus on mielestäni paljon MP-Liftiä petollisempi. MP-Lift on myös käytännöllisempi.

Puhelimella ei todennäköisesti ollut osuutta asiaan. Hiekkatiessä oli heitto, josta pihti oli päässyt hyppäämään pois ns. täydessä vauhdissa. Edes etukourmaimen jousitus ei pelastanut tilannetta. Ihme kyllä traktori pysyi pystyssä vaikka pihti kulki koko alustan läpi. Jossitelu on turhaa, mutta turvavyö olisi saattanut pelastaa.

Vielä: Muistakaa varmistaa kauhojen lukitus painattamalla tai ulkoa tarkistamassa!

---

Kiinnikkeet olivat olleetkin auki. Todennäköisesti silti inhimillinen virhe ja lukitus oli unohtunut laittaa kiinni.

Cranab 45 on kyllä korkealla harkintalistalla, kokoluokka olisi ainakin kohdillaan. Ja kyllähän tuo Valmetin perustuotto riittäs hyvin pelkän kouran heilutteluun näissä perus maatalousajossa/klapihommassa/yms. metsäajossa. Mutta jos kaaakana tulevaisuudessa sitten laittas jonkinlaista enerkiapuunipsua varren päähän, niin sitten alkaa miettimään, riittääkö se tuotto jokaselle liikkeelle yhtäaikaa?

Mikäs kuormaaja Cynicillä on, tuntus olevan samalaiset tarpeet kuitenkin kuin täällä?

Tarkennetaan, siis letkutukset eivät myyjän mukaan mahdu ohjaamon puolelle, jos takana on poljinta ja rattia. Kepit tietenkin saisi sinne hyvin tungettua. Ja ännä on hitekkimallia.

Isäukko ei vaan juuri perusta tuosta sähkösestä (kestääkö, liian pienet tapit käteen, yms.?) Vanhat kunnon hydrauliset ohjattavat kepit ne pitää olla. Keppejä myös ollaan suunniteltu siten, että ne olisivat saranoitu jostain ohjaamon takakulmasta kääntymään käteen, kun penkkiä pyöräyttää. Eivät olisi sitten tavallisessa maatalousajossa tiellä, toisinkuin kuin jos olisivat integroitu käsinojiin. Sähkötapithan tulisivat kiinni käsinojiin jokatapauksessa? Mutta, olisihan ne sähköisesti esiohjatut nannaa

Sinäsä asiallinen myyjä vielä väitti sellaista, että hydr. esiohjaus ei läpäse kuin 70l/min tuoton, sähkönen 110l/min.

Osta kärry naapurisi kanssa yhdessä, pääset puolet halvemmalla. Ja kun osuutesi on tienattu, myy kärry kokonaan naapurille ja osta oma uusi (tai päinvastoin).

Parikymmentä vuotta on kärry ollut "naapurin" kanssa yhteisomistuksessa, nyt on tullut aika ostaa se oma kärry.

Kronoksen myyjä väitti ettei taakseajolaitteilla varustettuun Valtran N:läiseen voi laittaa hydraulisella esiohjauksella varustettua kuormainta tilanahtauden takia. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi siten sähköinen esiohjaus, mikä vaikuttaa vähän hurjalta(kalliilta?)
Voiko pitää paikkaasa?

Hydraulinen työvälineen lukitushan on MP-Liftissä vakiona, samoin kuin paineakku.

Aivan joo sehän olikin jo vakiona, ja hyvä niin.

En usko että MP-Liftin irroitukseen menee kovin montaa minuuttia kauempaa kuin Quickenkaan..

Eipä tuota Ek:ta ole tullut kyllä muuten irroitettua kuin huoltoon vietäessä ja toiseen traktoriin vaihtaessa (kahdessa traktorissa soviteet). Mutta kyllähän monet ottavat ek:n irti jo monesti viikossakin, turhaa painoahan se tuo pelloille kyllä. Mutta kyllä MP-Liftin kiinnilaittamiseen menee se 15 min. jos rauhallista vauhtia tekee, irrotus nyt tietenkin käy nopeemmin...

Tuskin siinä huonosti käy jos 255/265 MP-Liftin laitat keissiin. Hyvä näkyvyys työlaitteelle ja kauhan kiinnitys sujuu myös helposti. Ja vielä kun noukit varustelistalta hydr. kauhanlukituksen niin ei tarvitse alas joka kerta pomppia. Ja ainakin ihan perus maatilakäytössä on kestävä, tiiä sitte miten aurauskäytössä kestää. Ja tuntuu vielä nostavan "ihan pirusti" ts. ulkonäkö pettää. Miinuksena ainakin että itse etukuormaimen irrotus traktorista on melko työläs (Quikenhan taitaa pystyä irrottamaan ja laittamaan takasin parissa minuutissa?)

Juurikin tuollainen mattoperällinen Elhon kelapöyhin löytyy. Pari vuotta ollu jo  sr. teossa karhonsiirtäjänä, ihan hyvä peli. Maton kun nostaa taivaalle niin toimii kuin tavallinen kelapöyhin, karhotinpellitkin saa paikalleen.

Nyt vaan tuppaa jäädä auttamatta pieneksi. Saattaakin olla että ensivuonna löytyykin perästä harvinaisen V-mäinen karhotin