Paljos se hankinta-ja kantohinnan erotus olikaan???
Tukilla ei paljonkaan.
Minulla on tekemättä kumminkin melko monta hektaaria nuorenmiehen kunnostus töitä. Ajattelen tehdä kymmenen seuraavan vuoden aikana sellaiset kolmentuhannen kiinnon hakkuut minimissään. Äänisaha on ollut työkaluna joskus ammatiksi asti, vuonna 93 tuli silloiselta Veitsiluodolta lappu, jossa sanottiin, että tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi irtisanomme työsuhteenne. Äänisaha, vaikka työkaluna onkin tuttu ei kauheasti enään iske. Eihän ojiakaan enään lapiolla kaiveta.
Projekti etenee. Haimme multialta tapio 250 syke hakkuupään, yllättävän kalliita ovat painoonsa nähden vieläkin, maksoi kaksisataa enemmän kuin setori, eikä paina kuin 280 kiloa. Hiabille näyttää jäävän halvimman tarvittavan komponetin osa, riippuu tietenkin tarvittavan venttiilipöydän hinnasta. Tarjolla on fiskarssin pöytä kuudella karalla, vai olisiko järkevintä uhrata euroja johonkin edistyneeseen venttiilipöytään. Aika tarkka ajettava on tuo koura, eihän se aukea kuin vajaa nelkyt senttiä. Kuuteen perinnevipuun olen kyllä jo kerennyt tottua.
Seuraavaksi irroitamma jameshemeksen (etuk) setorista irti, on muuten leveällä lumikauhalla varustettu vempain, joka joutaa myydä. Tämän jälkeen alkaa rungon teko, tuet takaakselista moottorin lohkoon ja kuormain konepellille, siihen missä nykyään on polttoainetankki. Hiabin pystypuomi madalletaan niin matalaan kuin saadaan. Toivottavasti on hitsattavaa materiaalia, eikä mitään valua.