Nettifoorumit pursuaa näitä kaikentietäviä , jotka tietää miten asian laita on, mutta kyllä minä uskon enemmän amerikkalaisia tutkijoita, joiden mielestä ongelma on pikemminkin sosiologinen, kuin psykologinen, Amerikassa näitä kouluampumisia on ollut paljon, ja siellä asiaa on tutkittu perusteellisesti, nämä tavallisen kansan "musta tuntuu" tunnepitoiset heitot voi jättää omaan arvoonsa.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kouluampuja%20hyökkää%20yhteisöään%20vastaan/1135239778872
Kouluampuja hyökkää yhteisöään vastaan
Julkaistu: 8:33
Esa Mäkinen
HELSINGIN SANOMAT
.
Miksi? Kysymys on ollut yleinen tällä viikolla. Niin oli myös vajaa vuosi sitten Jokelan verilöylyn jälkeen.
Julkisuudessa esitetty vastaus on usein ollut ampujan mielisairaus, yhteisön hajoaminen tai mediaväkivalta. Monet kaipaavat yhtä selkeää syytä, joka selittäisi järjettömältä vaikuttavan teon.
Yhdysvaltalaisissa kouluissa on 1970-luvulta alkaen ollut niin monta joukkomurhaa, että tapauksia voi tutkia vertailevin menetelmin. Amerikkalaisten sosiologien tutkimus Rampage tutkii kouluampumisia aineistonaan kaksi tapausta, jossa ampujat ovat jääneet eloon kertomaan tapahtumista. Lisäaineistona on 34 kouluampumista 1970-luvulta 2000-luvun alkuun.
Tutkijoiden aineiston mukaan viiden ehdon pitää täyttyä, jotta kouluampumisia tapahtuisi.
Ampujia yhdistää se, että he ovat kokeneet olevansa työnnettyjä marginaaliin. Heitä joko kiusataan tai heidät on eristetty muusta yhteisöstä. Lisäksi ampujilla on ollut psyykkisiä ongelmia, kuten masennus, joka entisestään vahvistaa tunnetta marginaalissa olemisesta.
Kulttuurissa pitää lisäksi olla maskuliinisuutta korostavia piirteitä, jotka saavat ampujat kuvittelemaan väkivallan olevan ratkaisu ongelmiin.
Tragedia on valmis, kun aseita on helposti saatavilla ja koulun valvontajärjestelmät eivät osaa epäillä tavallisen oloisia nuorukaisia.
Koska kyse on sosiologiasta eikä psykologiasta, ongelmat löytyvät yhteisöstä.
Rampagen kirjoittajien mukaan yhdysvaltalaiset kouluammuskelijat hyökkäävät murhillaan yhteisöään, koulua vastaan. Uhrien joukossa on opettajia ja oppilaita, mutta uhrit ovat satunnaisesti valikoituneita. Tarkoituksena on kääntää epäoikeudenmukaiseksi koettu nokkimisjärjestys ympäri.
Kiusaamisen ja sairauden yhteisvaikutuksesta ampujille muodostuu yhteisöstä äärimmäisen huono kuva: he ovat marginaalissa ja asia tuntuu peruuttamattomalta. Maskuliinisuutta korostavassa kulttuurissa väkivalta on hyväksyttävä keino päästä tilanteesta kunniallisesti.
Yhteisöjen hajoamista on tavallisesti pidetty yhtenä syynä kouluammuskeluihin.
Rampagen kirjoittajien mukaan kyse on päinvastaisesta: liian tiivis yhteisö ei tarjoa pakotietä mihinkään suuntaan. Marginaalisuus on kokopäiväistä, kun koulu on ainoa tarjolla oleva yhteisö, muita harrastuspaikkoja ei ole, eikä mahdollisuutta muuttaa pois.
Tutkijoiden aineiston mukaan 60 prosenttia kouluammuskeluista on tapahtunut maalla, 32 prosenttia lähiössä ja 8 prosenttia kaupungeissa. Juuri siellä ammuskellaan, missä sitä ei voisi odottaa. Tilastot tukevat myös väitteitä kiusaamisesta ja ampujien fyysisestä heiveröisyydestä.
Miten tulokset sitten sopivat Suomeen?
Suomalaiset koulut eivät ole amerikkalaisia High Schooleja, eivätkä suomalaiset pikkupaikkakunnat amerikkalaisia pikkukaupunkeja.
Amerikkalaisilla sosiologeilla on myös tapana venyttää empiirisiä aineistojaan liiankin pitkälle, eikä tämäkään tutkimus siltä välty.
Viiden syyn teoria ei myöskään selitä sitä, miksi tuhannet kiusatut mielenterveysongelmaiset eivät tartu aseisiin.
Silti tutkimuksen perusväitteet viidestä tunnusmerkistä vaikuttavat uskottavilta. Pekka-Eric Auvinen oli kiusattu ja mielenterveysongelmainen. Matti Saaren ystävät kertovat kiusaamisesta ja hänet oli potkittu pois armeijasta. Varoitusmerkkejä ei havaittu koulussa, aseita oli saatavilla ja maskuliinisuuden kulttuuri on myös löydettävissä.
Tutkijoiden lopullinen viesti onkin se, että kun ei ole yhtä syytä, ei ole yhtä syyllistä. Tulevien kouluampumisten estämiseksi ei tarvita ensisijaisesti rahaa vaan välittämistä.
