Agronet
Keskusteluaiheet => Yleistä maa- ja metsätaloudesta => Aiheen aloitti: maapahka - 19.04.16 - klo:08:14
-
Löytyiskö täältä apua ja ideoita, mistä löytäisin tilalleni reippaan yrittäjäkumppanin? En nyt rupea pitkiä sepustuksia tässä vaihessa laittamaan, mutta mahdollisuus olis siis päästä pienellä rahallisella panostuksella ( oma pääoma tai pankkilaina ), maatalousyrittäjäksi, mutta perusosaaminen ja sitoutuminen tietty pitää olla. Tila entinen lypsykarjatila, jossa edelleen voi halutessaan harjoittaa lypsykarjan pitoa, tai sitten aivan jotain muuta. Leipä ei varmasti alussa kovin leveä olisi, mutta varmasti menestymisen mahdollisuus on, koska velkapääoma pysyy niin matalana, mutta suuruudenhulluille tämä ei sovi. Asunto on. Voi olla mies tai nainen. Kriteerit ovat perus peltotyötaidot ja ja perusymmärrys nautaelukoista, luottotiedot kunnossa, ehdoton luotettavuus, jalat maassa ja alkoholipitosten juomien korkki tai tölkki ei sihahda auki työajalla eivätkä silmät myöskään ole punaiset ja pää kipeä edellämainitun aineen johdosta työajalla-ja yrittäjän työaika on tietysti eri kuin palkansaajan, mutta kyllä sitä vapaa-aikaakin saa, kun asiat niin järjestää. Ennenkaikkea etsin innokkuuta ja uskoa ja aitoa paloa tähän maahommaan, jos ne puuttuu, ei muukaan onnistu. No tämä täs vaiheessa. Kertokaapa onko kellään tiedossa esim. maatalouskoulun käynyttä henkilöä, lomittajaa tms. joka haaveilee omasta tilasta, mutta ei voi eikä halua ottaa satojentuhansien velkaa, annan yhteystietoni jos tällaisia potentiaalisia tapauksia löytyy. Voi olla kumppani tällä henkilöllä myös ja perhekin, mutta ne ei tietysti saa tulla rajoittaviks tekijöiks esim. paikkakunnalle muuton suhteen, jos esim. kumppanille ei löydy työtä. Nyt asiallista apua mulle, en jaksa uskoa ettei tällaista ihmistä löydy, voi se olla myös entinen viljelijä itseki, mut niinku sanoin, ulosottoa ei voi olla ja pitää haluta tehä tätä eikä koko ajan marmattaa kuinka muualla tienataan paremmin. Jään odottamaan arvoisien kollegoiden asiallista apua. Niin ja voi olla ulkomaalainenki ja minkä värinen vaan, mut Suomea pitää osata ja kyntää ja kylvää osata. :)
-
No vois tuohon laittaa missäpäin Suomea... :o
-
Pikkusen on kyllä vaikealta kuulostava ajatus.. Mutta jos laittasit Sontasiionin "ystävää etsimässä"-palstalle.. kun sillä sukupuolellakaan ei ole väliä. ::)
-
Näitä on varmasti suomenmaassa paljon. Sen oikean löytäminen on vaan vähän haastavaa. Ehkä paikallislehden ilmoitus ei olisi kovin huono vaihtoehto. Ps parashan noin niinkuin maatilan kannalta olisi kuin joku yksinäisen pientilallisen pitäjä lähtisi kaveriksi. Tulisi kaupanpäälle muita resursseja ja ajatusmaailmat voisi olla samansuuntaiset.
ps jos tilaisuus tulee niin älkää pelätkö lainaa kovin paljon. Tulevaisuuden takia olisi hyvä jos päätuotanto olisi hyvissä tiloissa josta on mahdollista repiä tulosta.
-
Apua en pysty antamaan, mutta ideana sanon, ettei yhteistyökumppania etsitä tuntemattomana tuntemattomista, ellet sitten halua tulla petetyksi tai pettää jotakuta.
-
Aika omituinen yhtiökumppanihakemus. :o
-
selvää haihakuainesta.
-
Yhteistyötä ei kannata tehdä, ei myöskään maataloudessa, unohtakaa kaikenmaailman ProAgrian opit yhteistyöstä, ei siitä mitään tule, jos pers'aukiset alkaaa tekemään yhteistyötä, eikä muillakaan.
Varmemmaksi vakuudeksi, lukekaa vielä tämä:
http://www.pollitasta.fi/2011/03/ala-tee-yhteistyota/
Älä tee yhteistyötä
3.3.2011 Jari Parantainen 50 kommenttia
Yhteistyö on vaarallinen sana. Se on suosittu kiertoilmaisu keskeneräisille tai tuhoisille ajatuksille. Kieltäydy kaikesta yhteistyöstä kategorisesti.
Viime viikolla Ediste sai kolme yhteistyöehdotusta. Torjuimme ne kaikki.
Jo pelkkä yhteistyö-sana saa hälytyskelloni soimaan. Lähes poikkeuksetta luvassa on vain vaikeuksia.
Mitä yhteistyötä tuputtavat yleensä tarkoittavat, kun käyttävät tuota kirottua käsitettä? Tässä seitsemän yleisintä suomennosta:
1. Kaikkihan sitä tekevät
Kaikki muutkin tekevät yhteistyötä kaiket päivät. Se on siis jotain tavoiteltavaa. Mutta jokainen meistä esimerkiksi haaskaa maapallon luonnovaroja. Ei se silti ole fiksua. Jonkin ilmiön yleisyys ei tee siitä hyödyllistä tai järkevää.
2. En ole yhtään miettinyt
Kun joku tulee ehdottamaan yhteistyötä, hän käyttää sanaa siksi, ettei hänellä ole konkreettista ehdotusta. Vielä pahempia ovat ne, jotka puhuvat strategisesta yhteistyöstä. Heillä ei ole harmaata ajatusta, mitä oikeastaan pitäisi tehdä.
3. Pummin resurssejasi
Yhteistyötä ehdottava haluaa, että joku muu kantaisi osan työtaakasta. Hän tarvitsee resurssejasi, jotka hän toivoo saavansa mieluiten ilmaiseksi. Hän on siis loinen tai häntäkärpänen.
4. Haluan jakaa vastuuta
Yhteistyö on tapa sanoa, että joku pelkää edetä yksin. Olisi mukavaa, jos muut jakaisivat vastuuta. Mutta kun vastuu on jaettu, kukaan ei enää ole vastuussa. Jos ja kun homma menee pieleen, kaikki voivat syytellä toisiaan.
5. Olen myönteinen ihminen
Yhteistyötä haikaileva on usein myönteinen ihminen. Hän haluaa ilmaista hyvää tahtoaan. Muttei se tarkoita, että hän olisi valmis panemaan tikkua ristiin, kun pitäisi kääriä hihat tai kaivaa lompakko perstaskusta.
6. Vaanin asiakkaitasi
Ikävä kyllä yksinkertaisimmat yhteistyön ehdottajat ovat vain kärkkymässä siivua bisneksestäsi. Heillä ei ole riittävästi omia asiakkaita. Olisi kiva saada niitä lahjaksi itseään paremmin menestyviltä.
7. Kierrettäisiinkö veroja?
Toisinaan jotkut neropatit ehdottavat, että eikös käydä vähän oravannahkakauppaa. En ole ikinä käsittänyt, mitä ihmeen hyötyä siitä olisi kellekään. Jos joku haluaa ostaa tai myydä, siitä pitää aina lähettää lasku. Kenenkään verot eivät silti lisäänny senttiäkään.
Kysy aina itseltäsi, mitä näistä vaihtoehdoista yhteistyön ehdottaja todellisuudessa tarkoittaa. Mielestäni ne ovat kaikki huonoja perusteluja.
Yritysten välinen yhteistyö kuivuu kokoon yhdeksän kertaa kymmenestä, jos siinä ei liiku merkittävää määrää rahaa suuntaan tai toiseen – tai molempiin.
Homma saattaa siis toimia, jos yhteistyö tarkoittaa, että kumppanit myyvät toisilleen jotain. Mutta miksi pitäisi puhua yhteistyöstä lainkaan? Eikö silloin olla molempia hyödyttävässä liikesuhteessa?
Ehkä silloin on kyse terveestä yhteistyöstä, kun kaksi firmaa taistelee jonkin yhteisen tavoitteen puolesta rinnakkain ja likimain tasavertaisesti. Mutta en edes muista, koska joku olisi tarkoittanut horinoillaan sellaista.
Rahakaan ei aina ole välttämätöntä. Jokus on vain syntynyt keskinäinen avunantosopimus joko sattumalta tai suunnitellusti.
Aikanaan eräässä taloyhtiössä meillä naapuruksilla oli tapana yllättää tekemällä toistemme lumityöt. Ei siitä koskaan mitään so*****. Kunhan vain ilahdutimme toisiamme.
-
Hämmentävin aloitus pitkiin aikoihin.
Aikamoinen Jeesus saa olla, että tuossa pärjää.
-Palkkaa tuo tarvittava aputyövoima?
-Mikä sinun roolisi on, mikäli tuo ilmainen sekatyöhenkilö löytyy?
-
Tän täytyy olla savosta...
-
Tän täytyy olla savosta...
Ei kai ne kaikki siellä niin kieriä ole, kuin väitetään.. ???
-
Yhteistyötä ei kannata tehdä, ei myöskään maataloudessa, unohtakaa kaikenmaailman ProAgrian opit yhteistyöstä, ei siitä mitään tule, jos pers'aukiset alkaaa tekemään yhteistyötä, eikä muillakaan.
Varmemmaksi vakuudeksi, lukekaa vielä tämä:
http://www.pollitasta.fi/2011/03/ala-tee-yhteistyota/
Älä tee yhteistyötä
3.3.2011 Jari Parantainen 50 kommenttia
Yhteistyö on vaarallinen sana. Se on suosittu kiertoilmaisu keskeneräisille tai tuhoisille ajatuksille. Kieltäydy kaikesta yhteistyöstä kategorisesti.
Viime viikolla Ediste sai kolme yhteistyöehdotusta. Torjuimme ne kaikki.
Jo pelkkä yhteistyö-sana saa hälytyskelloni soimaan. Lähes poikkeuksetta luvassa on vain vaikeuksia.
Mitä yhteistyötä tuputtavat yleensä tarkoittavat, kun käyttävät tuota kirottua käsitettä? Tässä seitsemän yleisintä suomennosta:
1. Kaikkihan sitä tekevät
Kaikki muutkin tekevät yhteistyötä kaiket päivät. Se on siis jotain tavoiteltavaa. Mutta jokainen meistä esimerkiksi haaskaa maapallon luonnovaroja. Ei se silti ole fiksua. Jonkin ilmiön yleisyys ei tee siitä hyödyllistä tai järkevää.
2. En ole yhtään miettinyt
Kun joku tulee ehdottamaan yhteistyötä, hän käyttää sanaa siksi, ettei hänellä ole konkreettista ehdotusta. Vielä pahempia ovat ne, jotka puhuvat strategisesta yhteistyöstä. Heillä ei ole harmaata ajatusta, mitä oikeastaan pitäisi tehdä.
3. Pummin resurssejasi
Yhteistyötä ehdottava haluaa, että joku muu kantaisi osan työtaakasta. Hän tarvitsee resurssejasi, jotka hän toivoo saavansa mieluiten ilmaiseksi. Hän on siis loinen tai häntäkärpänen.
4. Haluan jakaa vastuuta
Yhteistyö on tapa sanoa, että joku pelkää edetä yksin. Olisi mukavaa, jos muut jakaisivat vastuuta. Mutta kun vastuu on jaettu, kukaan ei enää ole vastuussa. Jos ja kun homma menee pieleen, kaikki voivat syytellä toisiaan.
5. Olen myönteinen ihminen
Yhteistyötä haikaileva on usein myönteinen ihminen. Hän haluaa ilmaista hyvää tahtoaan. Muttei se tarkoita, että hän olisi valmis panemaan tikkua ristiin, kun pitäisi kääriä hihat tai kaivaa lompakko perstaskusta.
6. Vaanin asiakkaitasi
Ikävä kyllä yksinkertaisimmat yhteistyön ehdottajat ovat vain kärkkymässä siivua bisneksestäsi. Heillä ei ole riittävästi omia asiakkaita. Olisi kiva saada niitä lahjaksi itseään paremmin menestyviltä.
7. Kierrettäisiinkö veroja?
Toisinaan jotkut neropatit ehdottavat, että eikös käydä vähän oravannahkakauppaa. En ole ikinä käsittänyt, mitä ihmeen hyötyä siitä olisi kellekään. Jos joku haluaa ostaa tai myydä, siitä pitää aina lähettää lasku. Kenenkään verot eivät silti lisäänny senttiäkään.
Kysy aina itseltäsi, mitä näistä vaihtoehdoista yhteistyön ehdottaja todellisuudessa tarkoittaa. Mielestäni ne ovat kaikki huonoja perusteluja.
Yritysten välinen yhteistyö kuivuu kokoon yhdeksän kertaa kymmenestä, jos siinä ei liiku merkittävää määrää rahaa suuntaan tai toiseen – tai molempiin.
Homma saattaa siis toimia, jos yhteistyö tarkoittaa, että kumppanit myyvät toisilleen jotain. Mutta miksi pitäisi puhua yhteistyöstä lainkaan? Eikö silloin olla molempia hyödyttävässä liikesuhteessa?
Ehkä silloin on kyse terveestä yhteistyöstä, kun kaksi firmaa taistelee jonkin yhteisen tavoitteen puolesta rinnakkain ja likimain tasavertaisesti. Mutta en edes muista, koska joku olisi tarkoittanut horinoillaan sellaista.
Rahakaan ei aina ole välttämätöntä. Jokus on vain syntynyt keskinäinen avunantosopimus joko sattumalta tai suunnitellusti.
Aikanaan eräässä taloyhtiössä meillä naapuruksilla oli tapana yllättää tekemällä toistemme lumityöt. Ei siitä koskaan mitään so*****. Kunhan vain ilahdutimme toisiamme.
On muuten ihan kuin suomalaisen maanviljelijän oppikirjasta. Suutin oppi lienee että älä tee mitään mistä naapuri hyötyy äläkä ainakaan mitään mistä naapuri voisi hyötyä enemmän kuin sinä. Yhtälössä ei ole merkitystä sillä vaikka itse hyödyt yhteistyöstä.
-
Tiedän yhden tapauksen johon tuo kirjoitus sopii hyvin. on tuosta aika läheltä. ja jos on kyseinen henkilä niin ilmoituksia on ollut myös mt:ssä.
-
Tiedän yhden tapauksen johon tuo kirjoitus sopii hyvin. on tuosta aika läheltä. ja jos on kyseinen henkilä niin ilmoituksia on ollut myös mt:ssä.
Sukupuoli???
-
Tiedän yhden tapauksen johon tuo kirjoitus sopii hyvin. on tuosta aika läheltä. ja jos on kyseinen henkilä niin ilmoituksia on ollut myös mt:ssä.
Sukupuoli???
neutraali ;D
-
Tiedän yhden tapauksen johon tuo kirjoitus sopii hyvin. on tuosta aika läheltä. ja jos on kyseinen henkilä niin ilmoituksia on ollut myös mt:ssä.
Sukupuoli???
neutraali ;D
Parta ja p illu???
-
Tiedän yhden tapauksen johon tuo kirjoitus sopii hyvin. on tuosta aika läheltä. ja jos on kyseinen henkilä niin ilmoituksia on ollut myös mt:ssä.
Sukupuoli???
neutraali ;D
Parta ja p illu???
Nythän tässä ollaan vallan eksytty aiheesta..eihän niillä värkeillä ole merkitystä työn teossa.. ::)
-
Jos tuo (maito)tila on tundralla, Veetilla ja Eemelillä on nyt tuhannen taalan paikka :D
-
Jos tuo (maito)tila on tundralla, Veetilla ja Eemelillä on nyt tuhannen taalan paikka :D
Nytpä tuli vallan lennokas ajatus..tätä voisin melkein jo olla valmis rahoittamaan. Mutta tuskin tuo aloittajakaan niin hemmetin tyhmä on, että Veetin ottaa kumppanikseen.. ::)
-
mutta jospa äänetön yhtiökumppani???
-
mutta jospa äänetön yhtiökumppani???
Veetikö?? Saati Eemeli?? Kyllä se sokea vasikka on tehnyt sinustakin kuuron.. ;)
-
Hieman ihmettelen asennetta, joka täällä heti näyttää vallitsevan, kun tulee jotain erilaista toimintatapaehdotusta vastaan! Olen kuitenkin tosissani, mutta tietenkään en ala yksityiskohtia tässä luettelemaan. Tarkoitus oli kysellä, tunnetteko henkilöitä, jotka OVAT VAILLA OMAA TILAA ja tie rahoituksen yms. muiden seikkojen takia pystyssä oman tilan ostoon. Joka vuosi valmistuu esim.maatalouden perustutkinnosta nuoria innokkaita ihmisiä, eikä kaikilla omaa tilaa. Minne he työllistyvät? Eikä kysymys todellakaan mistään ilmaisesta sekatyömiehestä, vaan yrittäjästä, kommandiittiyhtiö melkein pakko olla, koska tulovirrat ei riitä Oy:öön, muuten tietty Oy selvin. Ja jos tutuista ei oo lähtijäks, silloin on etsittävä vierasta, ja ajan myötä vieras tulee tutuksi :)
-
Jotenkin tuollainen viritelmä tuntuu vieraalta. Meilläkin tässä on vieraalta ostettu kokonainen tila, missä nuori-isäntä on aloitellut.
Se tuossa ihmettää minua, että jos sinulla on kerran tila, niin miksi et kehitä sitä yksinään?? Koneellista ja sitä rataa.. Vai onko niin, että siihen tarvitaan pääomaa ja sitä on tarkoitus tuolla osakkaalla tuoda tilalle. Mutta miten se osakas sitä velkaa saa, jos ei ole mitä kiinnittää?? Tuskin hyvät puheetkaan pitkälle riittää. ???
-
Työtä on aivan liikaa yhdelle, palkkatyövoima ei ole sama asia kuin yrittäjäkumppani, joka kanssasi jakaa asiat ja kehittää. Lisäksi palkkaus on kallis ratkaisu, Myel on paljon halvempi kuin työntekijän sosiaaliturvamaksut. Onko navettapiialla kokemusta yksin yrittämisestä, minulla on. Mitenkäs tässä voi olla suurempi riski, kuin jos esim. seurustelukumppanin kans yhdessä ostaa tilan? Elämä on riskejä täynnä, ja se on totta että harvaan voi luottaa. Pääomaakin tietty tarvitaan, mutta ei välttämättä yrittäjäkumppanilta. Jos hän tuo omaa pääomaa, tottakai hän saa vastineeksi siitä omaisuutta. pääpointti on se, että yrittäjäkumppanin kanssa toiminta saadaan volyymiltaan riittävälle tasolle, että on realistista saada myös riittävästi ulkopuolista rahoitusta. ja että työt tulee tehtyä eikä tarvi polttaa itseä loppuun.
-
kommandiittiyhtiö melkein pakko olla, koska tulovirrat ei riitä Oy:öön, muuten tietty Oy selvin. Ja jos tutuista ei oo lähtijäks, silloin on etsittävä vierasta, ja ajan myötä vieras tulee tutuksi :)
;D
Haluut siis pitää päätäntävallan itselläsi ja vähä ilmasta pääomaa ja työvoimaa ;D
Kerro toki paljonko niitä rahavirtoja tarvitaan oy:hyn.
-
Niin, että olet yksin yrittäjä ja etsit siihen kumppania..eikö nyt olisi helpompi etsiä se vaimo ja siitä sitten näppärästi avioehdon kautta..
Ja kyllä tiedän, mitä on yksin yrittäminen. Tiedän senkin, mitä on, kun tila on kolhoosiin verrattavissa. Eli kaikki ei todellakaan suju kuin Trömsöössä..
Tuollaiseen ratkaisuun on ehkä vaikeata löytää sitä kumppania, kun siinä pitää niin monen asian natsata..eikä se ikäpolvien kuilu ole suinkaan höpöpuhetta, sekin saattaa tilannetta mutkistaa. ::)
-
Työtä on aivan liikaa yhdelle, palkkatyövoima ei ole sama asia kuin yrittäjäkumppani, joka kanssasi jakaa asiat ja kehittää. Lisäksi palkkaus on kallis ratkaisu, Myel on paljon halvempi kuin työntekijän sosiaaliturvamaksut. Onko navettapiialla kokemusta yksin yrittämisestä, minulla on. Mitenkäs tässä voi olla suurempi riski, kuin jos esim. seurustelukumppanin kans yhdessä ostaa tilan? Elämä on riskejä täynnä, ja se on totta että harvaan voi luottaa. Pääomaakin tietty tarvitaan, mutta ei välttämättä yrittäjäkumppanilta. Jos hän tuo omaa pääomaa, tottakai hän saa vastineeksi siitä omaisuutta. pääpointti on se, että yrittäjäkumppanin kanssa toiminta saadaan volyymiltaan riittävälle tasolle, että on realistista saada myös riittävästi ulkopuolista rahoitusta. ja että työt tulee tehtyä eikä tarvi polttaa itseä loppuun.
Nii että kasvaako sulla konttien välissä tilulii vai tuliluu????
Moni varmaan olis kiinnostunu sun sukupuolesta. :-\
-
Mää kyllä jotenkin ymmärrän aloittajan pointin. Mutta isommatkin kimpat on kaatuneet keskinäisiin erimielisyyksiin tai väärinkäsityksiin. Toisaalta tämmöinen yhteistyö voi olla paljon sitouttavampaa kuin esim. puolison kanssa yrittäminen. Se kun voi kaatua ihan vaikka vaan yhteen pikku mokaan. Enkä tarkoita taloudelisia seuraamuksia esim. osituksen muodossa vaan keskinäisen yhteisyrityksen kaatumista, jonka jälkeen jatkaja voi olla tilanteessa, että ei pärjää yksin työmäärän vuoksi, mutta ei ole varaa palkata lisävoimaa.
-
Joo, Oy:öön mennään nimenomaan verojen pienentämiseksi, mutta mielestäni se tuo myös muuta etua ja selvyyttä toimintaan. Yhtiöittämispäivässä olleena ymmärsin, että n. 25 000 verotettavaa per nuppi/ vuosi, on aivan minimi, että mitään veroetua tulee. Jos verotettava tuloyli 30000, kannattaa verotuksellisesti jo, mutta pitää miettiä tarkoin, pärjääkö tiukan osakeyhtiölain toimintatavan kans. Mulla ei mikään tarve päättää asioista yksin, mutta tottakai jonkunlainen yhteinen kemia on oltava. :)
-
Näin monenlaista taloutta ja tilaa nähneenä, annan sellaisen yksinkertaisen neuvon, etsi se vaimo tai mies siihen..lähde sieltä sängyn kautta tuohon projektiin niin lopputulos voi olla ihan miellyttävä..mutta samoin ajattelevan löytäminen on melkein kuin sen kuuluisan neulan etsiminen sieltä heinäsuovasta.. Pankit ovat tiukalla kannalla lainoittamisen kanssa ja se tekee tuosta melkein mahdottoman yhtälön. Ei ehkä löydy ymmärrystä, juurikin sen takia, että jos asiat menevät perseelleen. Tuulisempaa kuin avioliitossa. ::)
-
Ihme tyyppi kun ei paljasta sukupuoltaan. Silti kyllä latelee lukuja tiskiin ja muuta materiaalia. :o
-
Ihme tyyppi kun ei paljasta sukupuoltaan. Silti kyllä latelee lukuja tiskiin ja muuta materiaalia. :o
Jos ei se tiedä.. ???
-
BI...
-
Työtä on aivan liikaa yhdelle, palkkatyövoima ei ole sama asia kuin yrittäjäkumppani, joka kanssasi jakaa asiat ja kehittää. Lisäksi palkkaus on kallis ratkaisu, Myel on paljon halvempi kuin työntekijän sosiaaliturvamaksut. Onko navettapiialla kokemusta yksin yrittämisestä, minulla on. Mitenkäs tässä voi olla suurempi riski, kuin jos esim. seurustelukumppanin kans yhdessä ostaa tilan? Elämä on riskejä täynnä, ja se on totta että harvaan voi luottaa. Pääomaakin tietty tarvitaan, mutta ei välttämättä yrittäjäkumppanilta. Jos hän tuo omaa pääomaa, tottakai hän saa vastineeksi siitä omaisuutta. pääpointti on se, että yrittäjäkumppanin kanssa toiminta saadaan volyymiltaan riittävälle tasolle, että on realistista saada myös riittävästi ulkopuolista rahoitusta. ja että työt tulee tehtyä eikä tarvi polttaa itseä loppuun.
Ei tuollaiseen ansaan monikaan lähde, jos sen tärkeimmän, eli tilakokonaisuuden pääoman sekä päätäntävallan pitää se toinen kumppani itsellään. Nämä ns. enkelisijoittajat, joita otetaan yrityksen alkuvaiheessa mukaan, ovat kaukaa katsoen edullisia, rahaa voi tulla useita satojatuhansia, ja omistusosuus esimerkiksi vain 5-10%. Usein unohtuu se osakassopimuksen 20 - sivuinen sisältö näissä tapauksissa. Useimmiten ehtona on lisärahoituksen hankkimisen osalta sen 10% omistuksen pysyvyys, ei laimennu missään tilanteessa, uusissa osakeanneissakaan. Sitten siellä on ehtoja kannattavuuden ja arvon kehityksestä, jos ei menekään niin kuin on suunniteltu, omistusosuus nousee. Ja niin edespäin. Ja päättävä hallituspaikka. Itselleni tuli kerran mahdollisuus sijoittaa alkavaan yhtiöön, oli siinä jo oltu mukana autokuljetuksissa ja muuttotalkoissa, kun oli niin kuin työkaveri melkein, ja muutenkin olin ollut niinkö läsnä siinä jo alkuvaiheissakin. Sitten yksi ilta tuli pyyntö palaveriin, ja esitti, että näin ja näin isolla summalla voisi päästä mukaan. Paljonko, no jotain 2% osuutta olis, ja vaikka 50 keuroa näin alkuun . Eli mikä olisi muiden sijoittajien panos, no jollakin 2000 eurolla 10% kukin, ja itse pidän 50% , mutta kaikki ne "hyvät" osuudet on jo varattu. No just joo, totesin siinä sitten, että narriksi en lähde ilman mitään riskisijoittajan osakassopimusta, itse asiassa lahjakirjalla vaikka sitten tuommoisen summan, kunhan kaikissa julkisissa esiintymisissä muistetaan mainita meikäläinen lahjoittajana. Että antaa voin, mutta tuollaisella osakeannilla en lähde narriksi tuohon systeemiin.
No meni siinä sitten suu viivaksi eikä asiassa edetty eteenpäin. Mutta nyt on taas välit ihan OK, lienee osa niistä VIP-osakkaista jo nostanut rahansa ja häipännyt. Kovaa pohjalaista yrittäjyyttä se homma. Työtä ei puutu.
Sitten on näitä tilallisia, jotka yrittävät saada jonkun nulikan sijoittamaan kaikki rahansa koneistukseen ja kuivuriin ym, oikein urakointifirmaksi, ja sitten houkutellaan, että "kyllä varmaan teetetään kaikki työt ja naapurinkin peltotyöt sulla". Ja kun tilanne on päällä, mitään hommia ei koneille heru vaan vain kympin rengiksi kelpaa. Tällainenkin on tapahtunut todellisuudessa.
-SS-
-
Aika mielenkiintoisia piirteitä on kyllä tullut esiin. Rahalla pitäisi panosta ja kaiken noin niinkun osata ja tehdä sekä painaa pitkää päivää. Mutta sitten on kuitenkin annettu ymmärtää että suuruuden ekonomiaa ei saa harrastaa ja omia tiluksia ei saa oikein olla. Onko tässä nyt tosiaan hakusessa siippa vai onko avioeron jälkeinen haaste vai mikälienee oikealta taustaltaan. Hieman myös haiskahtaa perheelliseltä jossa talonpito ei kiinnosta kuin yhtä ja joku pitää saada kaveriksi tekemään hommia. Tiedä sitten, mielenkiinnolla seuraa josko juttu aukeaa jossain vaiheessa.
-
Eikös tuossa hyvin yksselitteisesti luvattu yhteystietoja ym. kun potentiaalisia ehdokkaita löytyy. Kaikille nyt täällä kertomaan,älkää unta nähkö. ;D
-
kyllähän met jo kaikki intiimi ollaan kerrottu! vai? ite en kyllä lähtis tuollaiseen mukaan mutta eipä kukaan enää tällästä käpyä mukaan huoliskaan! mutta aatteleppa viriili 20- 30 vuotias jolla elämä vasta edessä....!!
-
Se suomalaisen viljelijän käsikirja... Ottamatta kantaa aloittajan ehdotuksen yksityiskohtiin, niin ainakin itse olemme etsineet samaan kuvioon toista yrittäjää. Nimenomaan yrittäjää, ei palkollista, koska halutaan jakaa myös vastuuta. Tietty valtaa täytyy jakaa samalla myös, nehän menevät käsi kädessä. Noin yleisesti ottaen, jos yrityksen liikeidea tai joku osaaminen ei ole aivan ylivoimainen, niin sopiva strateginen ja käytännöllinen yhteistyö on monen menestyvän yrityksen kulmakiviä. Harva maatila on niin ainutlaatuisen ylivoimainen kaikilla osa-alueillaan (jos nyt muutakin kuin leikkuupuimurilla korjattavaa satoa tuotetaan), etteikö siinä sopivalla työnjaolla saavutettaisin merkittäviä etuja.
-
Se suomalaisen viljelijän käsikirja... Ottamatta kantaa aloittajan ehdotuksen yksityiskohtiin, niin ainakin itse olemme etsineet samaan kuvioon toista yrittäjää. Nimenomaan yrittäjää, ei palkollista, koska halutaan jakaa myös vastuuta. Tietty valtaa täytyy jakaa samalla myös, nehän menevät käsi kädessä. Noin yleisesti ottaen, jos yrityksen liikeidea tai joku osaaminen ei ole aivan ylivoimainen, niin sopiva strateginen ja käytännöllinen yhteistyö on monen menestyvän yrityksen kulmakiviä. Harva maatila on niin ainutlaatuisen ylivoimainen kaikilla osa-alueillaan (jos nyt muutakin kuin leikkuupuimurilla korjattavaa satoa tuotetaan), etteikö siinä sopivalla työnjaolla saavutettaisin merkittäviä etuja.
Mä olen joskus miettinyt että kaksi tilaa rakentaisi robonavetat vierivieren ja ne hoidettaisi vaikka 3 viikon hukeissa vuoronperään. Vapusta kesäkuun loppuun tekisi kaikki neljä hommia ja taas elokuun alusta marraskuun alkuun ja sen jälkeen jatkettaisi tätä kolme viikkoo töitä ja kolme lomaa.
-
Työtä on aivan liikaa yhdelle, palkkatyövoima ei ole sama asia kuin yrittäjäkumppani, joka kanssasi jakaa asiat ja kehittää. Lisäksi palkkaus on kallis ratkaisu, Myel on paljon halvempi kuin työntekijän sosiaaliturvamaksut. Onko navettapiialla kokemusta yksin yrittämisestä, minulla on. Mitenkäs tässä voi olla suurempi riski, kuin jos esim. seurustelukumppanin kans yhdessä ostaa tilan? Elämä on riskejä täynnä, ja se on totta että harvaan voi luottaa. Pääomaakin tietty tarvitaan, mutta ei välttämättä yrittäjäkumppanilta. Jos hän tuo omaa pääomaa, tottakai hän saa vastineeksi siitä omaisuutta. pääpointti on se, että yrittäjäkumppanin kanssa toiminta saadaan volyymiltaan riittävälle tasolle, että on realistista saada myös riittävästi ulkopuolista rahoitusta. ja että työt tulee tehtyä eikä tarvi polttaa itseä loppuun.
Ei tuollaiseen ansaan monikaan lähde, jos sen tärkeimmän, eli tilakokonaisuuden pääoman sekä päätäntävallan pitää se toinen kumppani itsellään. Nämä ns. enkelisijoittajat, joita otetaan yrityksen alkuvaiheessa mukaan, ovat kaukaa katsoen edullisia, rahaa voi tulla useita satojatuhansia, ja omistusosuus esimerkiksi vain 5-10%. Usein unohtuu se osakassopimuksen 20 - sivuinen sisältö näissä tapauksissa. Useimmiten ehtona on lisärahoituksen hankkimisen osalta sen 10% omistuksen pysyvyys, ei laimennu missään tilanteessa, uusissa osakeanneissakaan. Sitten siellä on ehtoja kannattavuuden ja arvon kehityksestä, jos ei menekään niin kuin on suunniteltu, omistusosuus nousee. Ja niin edespäin. Ja päättävä hallituspaikka. Itselleni tuli kerran mahdollisuus sijoittaa alkavaan yhtiöön, oli siinä jo oltu mukana autokuljetuksissa ja muuttotalkoissa, kun oli niin kuin työkaveri melkein, ja muutenkin olin ollut niinkö läsnä siinä jo alkuvaiheissakin. Sitten yksi ilta tuli pyyntö palaveriin, ja esitti, että näin ja näin isolla summalla voisi päästä mukaan. Paljonko, no jotain 2% osuutta olis, ja vaikka 50 keuroa näin alkuun . Eli mikä olisi muiden sijoittajien panos, no jollakin 2000 eurolla 10% kukin, ja itse pidän 50% , mutta kaikki ne "hyvät" osuudet on jo varattu. No just joo, totesin siinä sitten, että narriksi en lähde ilman mitään riskisijoittajan osakassopimusta, itse asiassa lahjakirjalla vaikka sitten tuommoisen summan, kunhan kaikissa julkisissa esiintymisissä muistetaan mainita meikäläinen lahjoittajana. Että antaa voin, mutta tuollaisella osakeannilla en lähde narriksi tuohon systeemiin.
No meni siinä sitten suu viivaksi eikä asiassa edetty eteenpäin. Mutta nyt on taas välit ihan OK, lienee osa niistä VIP-osakkaista jo nostanut rahansa ja häipännyt. Kovaa pohjalaista yrittäjyyttä se homma. Työtä ei puutu.
Sitten on näitä tilallisia, jotka yrittävät saada jonkun nulikan sijoittamaan kaikki rahansa koneistukseen ja kuivuriin ym, oikein urakointifirmaksi, ja sitten houkutellaan, että "kyllä varmaan teetetään kaikki työt ja naapurinkin peltotyöt sulla". Ja kun tilanne on päällä, mitään hommia ei koneille heru vaan vain kympin rengiksi kelpaa. Tällainenkin on tapahtunut todellisuudessa.
-SS-
Joo, toi sun viimisen kappaleen tapainen tapahtuma oli just tapetilla...
Parikymppisiä kosseja ja reilu neljäkymppinen paukkuhenkseli. Vaikee arvata kenen pussiin pelattiin. Onneks rahotus kusi....
-
Se suomalaisen viljelijän käsikirja... Ottamatta kantaa aloittajan ehdotuksen yksityiskohtiin, niin ainakin itse olemme etsineet samaan kuvioon toista yrittäjää. Nimenomaan yrittäjää, ei palkollista, koska halutaan jakaa myös vastuuta. Tietty valtaa täytyy jakaa samalla myös, nehän menevät käsi kädessä. Noin yleisesti ottaen, jos yrityksen liikeidea tai joku osaaminen ei ole aivan ylivoimainen, niin sopiva strateginen ja käytännöllinen yhteistyö on monen menestyvän yrityksen kulmakiviä. Harva maatila on niin ainutlaatuisen ylivoimainen kaikilla osa-alueillaan (jos nyt muutakin kuin leikkuupuimurilla korjattavaa satoa tuotetaan), etteikö siinä sopivalla työnjaolla saavutettaisin merkittäviä etuja.
Mä olen joskus miettinyt että kaksi tilaa rakentaisi robonavetat vierivieren ja ne hoidettaisi vaikka 3 viikon hukeissa vuoronperään. Vapusta kesäkuun loppuun tekisi kaikki neljä hommia ja taas elokuun alusta marraskuun alkuun ja sen jälkeen jatkettaisi tätä kolme viikkoo töitä ja kolme lomaa.
Se tuo kaikenlainen pitkälle viety yhteistyö/ toiminta vaatii osapuolilta aikas paljon. Oma etu ei saa koskaan mennä sen yhteisen edun edelle. Tuli oltua, aikaa ennen kun siittä sitten tuli ns. muoti ilmiö, tuollaisessa yhteistyössä kahden maatilan kesken jossa kaikki korjuu ja viljelystyöt tehtiin yhteisesti,yhteisillä koneilla. Siemenet lannoitteet rehut yms. hankittiin yhteisostoina. Reilut kymmenen vuotta sitä tehtiin,vaan sitten se alkoi tuntua siltä notta nyt jonkun oma etu menee liian usein tuon yhteisen edun edelle. Siihen se sitten kaatui,silloin jo kun muut vasta kyseisenlaista toimintaa aloitteli. :)
-
Se tuo kaikenlainen pitkälle viety yhteistyö/ toiminta vaatii osapuolilta aikas paljon. Oma etu ei saa koskaan mennä sen yhteisen edun edelle. Tuli oltua, aikaa ennen kun siittä sitten tuli ns. muoti ilmiö, tuollaisessa yhteistyössä kahden maatilan kesken jossa kaikki korjuu ja viljelystyöt tehtiin yhteisesti,yhteisillä koneilla. Siemenet lannoitteet rehut yms. hankittiin yhteisostoina. Reilut kymmenen vuotta sitä tehtiin,vaan sitten se alkoi tuntua siltä notta nyt jonkun oma etu menee liian usein tuon yhteisen edun edelle. Siihen se sitten kaatui,silloin jo kun muut vasta kyseisenlaista toimintaa aloitteli. :)
[/quote]
Selvä edelläkävijä ja visionääri. Me ollaan jo konkurssissa kun muut vasta suunnittelevat. Yhteistyössä on puolensa kunhan on oikeat henkilöt.
-
Juurikin niin pitää olla net oikeat henkilöt. Me ei sitten oltu. Eikä hinnalla millä hyvänsä,pittää irrottaa,ettei tule se konkurssi. No kokemusta loppu iäksi ja hyvääkin siinnä tuli. ;D
-
[/quote]
Joo, toi sun viimisen kappaleen tapainen tapahtuma oli just tapetilla...
Parikymppisiä kosseja ja reilu neljäkymppinen paukkuhenkseli. Vaikee arvata kenen pussiin pelattiin. Onneks rahotus kusi....
[/quote]
Parempi se reilu neljäkymppinen kuin vajaa..
-
Jäin myös ihmettelemään tuota maapahkan kumppanin hakua. Haetaanko kumppania vain ammatillisessa mielessä. Eikö parisuhteessa yrittäminen olisi luontevaa?
-
mutta jos on parisuhde jo toisaalla. ja tila toisaalla jonne olisi tarkoitus saada toimintaa...
-
mutta jos on parisuhde jo toisaalla. ja tila toisaalla jonne olisi tarkoitus saada toimintaa...
Ja löytää joku idiootti jymäytettäväksi.. ;D
-
mutta ainahan on joku jota on helppo jymäyttää!
-
Nyt on vahva kusetuksen maku toiminnassa.
-
hyh, jossainhan net kokeilee jopa vestarikansan kusta ohran viljelyyn... lie samaa maata?
-
hyh, jossainhan net kokeilee jopa vestarikansan kusta ohran viljelyyn... lie samaa maata?
Vihreitten kusella torjutaan juola :D
-
Nousee muuten Hassin ja Pietikäisen kusi arvoon arvaamattomaan jos glyfosaatti kielletään ;D ;D
-
Vestarikansan kirkkaampi tuotos sisältää huumejäämiä, jotta ohran tähkät huojuu vaikkei tuuli niitä heiluta.
-
Mietin kauan, viitsinkö edes moiseen mitään vastata, mutta olihan joukossa jotain asiallistakin.Luin aloitukseni uudestaan tarkistaakseni voiko siitä tulla NOIN VÄÄRIÄ käsityksiä. Mielestäni asia kyllä tuli aika selväksi. Otsikko olisi voinut varmaan olla mistä löytäisin yhtiökumppanin, niin olisi tullut täsmällisemmin sanottua. Voisiko joku kertoa missä kohtaa olen ollut ketään jymäyttämässä, kusettaminen tarkoittaa petosta, ja se on aika vahva syyte. En ole etsimässä elämänkumppania, en ole niin kirjoittanut, eikä kenenkään suhdeasiat, ei minun eikä yhtiökumppanin tahollaan, kuulu yhtiötoiminnan harjoittamiseen. Tökeröitä sänkykumppani neuvoja tarjoaa navettapiika, joka hetken päästä syyttää jymäyttämisestä. Kannattaisiko navettapiika itse katsoa peiliin, jos olet nykyiselle tilallesi tullut kuten toisia neuvot, eiköhän se ole enemmän jymäyttämistä sotkea kaksi asiaa kskenään. Jossain voi toimia tuurilla, yleensä kuitenkin ei. Tuli taloon miniä tai vävy, ilmaseks teetetään töitä eikä yleensä mitään sananvaltaa tai edes oikeutta käyttää tilan pankkitiliä vaik saattaa tehä konkreettisia töitä paljo enempi, tai sit puoliso muualla töissä jolla palkalla elätetään se viljelijäki, ja mitä isompi tila, lähes pääsääntö että neuvontajärjestössä tms. töissä. Tämä ollut hyvin tavallista takavuosina, eikä harvinaisuutta edelleenkään. Huvittavinta tässä kuitenki on, että porukka saa ihme raivareita, omista jutuistaan, sekä se, etten ees pyytänyt teitä pohtimaan asiaa ideana, luuletteko tosiaan, että heittäisin tuollaista juttua harkitsematta ja etten olis asiaa miettiny erittäin paljon? Pyysin ideoita MISTÄ ja myös että, josko joku tuntisi tällaisen henkilön. Olen itse tuntenut tällaisen henkilön aikoinaan, etsi avopuolisonsa kans maatiloja, mutta kukaan, perikunnat ei vuokranneet edes lahoavia hökkeleitä ilman mukavuuksia. varmasti olisivat tällaiseen tarjoukseen lähteneet ja olleet todella onnellisia, mutta he eivät enää ole siinä tilanteessa, että voisivat lähteä mukaan. Mikä tässä jäi epäselväksi. Miten siinä kusetetaan jos pääsee omistamaan ja saa "palkan", eli yhtiön tulosta tekemänsä työn ja/tai tuomansa panoksen suhteessa, jotka yksityiskohdat tottakai yhteisymmärryksessä asiantuntijoiden kera yhtiökirjaan kirjataan. Eihän tietenkään kukaan aktiivi karjatilallinen pysty tähän lähtemään, mutta kuulkaas kun kaikilla ihmisillä jotka maataloustöitä osaavat ja haluaisivat omaa tilaa pyörittää, ei ole siihen mitään realistista mahdollisuutta, koska hinnat, ainaki karjatilojen, jos edes paljon myynnissäkään, todella korkeet, ja maakaari pitää huolen että ulkopuolinen ostaja ei ole samas asemas kuin lähisukulainen, veroja tupsahtaa. Oliko Petri vai mikä nimi, kiitos sulle asiallisesta vastauksesta. Miten suhun saa yhteyttä? Olen itse valmis lähtemään vastaavaan kuvioon mukaan, jos omalle tilalle ei halukasta yhtiökumppania löydy. Enkä varmasti ole ensimmäisenä pohtimassa vihamielisenä, josko tässä kusetetaan.... Niin joo ja minä pystyn kyllä vaikka heti laittamaan koko nimenikin tähän, mutta koska sitä eivät tee muutkaan, eivätkä varsinkaan nämä ilkeitten puhujat, en tee minäkään. Ja sukupuolella ei myöskään ole merkitystä, töitä ei tehdä elimillä, jotka jalkojen välissä ovat ja yhtiökumppanilla voi olla perhe, kuten sanoin. Eräitten teidän logiikan mukaan esim koneyhtiötä sitten perustettaessa, pitää sitten ensimmäisenä kysellä että mites osakkaitten parisuhdeasiat ja muodostuuko tässä elämänkumppanuuksia ( mites sitte kun kaikki isäntiä tai kaikki emäntiä ja heteroita, niin eihä sitä voi koneyhtiötäkään perustaa, ku selvä kusetuksen maku ;D)
-
Tökeröitä kyllä, mutta näinhän on kautta-aikain maatalouden sekä työ, että raha-asioita hoidettu. Naimakaupoilla.
Myönnän toki, että minutkin on aikoinaan naitu maatilan emännäksi ehkä juuri enemmänkin osaamisteni ja kykyjeni takia kuin sen, että olisin ollut pitkäsäärinen mallikaunotar. Edelleenkin tuota hauista on.
Mutta sen yhtiökumppanin löytyminen on vieläkin haastavampaa, kun tilan ostaminen. Miten saada ositukset ja lainat yms. kohtaamaan niin, että se sopu ja työvirekkin säilyisi. Idealismissa ei ole mitään pahaa, mutta ei vain tahdo toimia.
Sellaiset porukkanavetathan on nykyään jo melkein muotia, mutta aina ei kitkatta toimi nekään. Ja entäs sitten, kun tulee sukupolvenvaihdos kyseeseen..onnistuuko, vai mätkähtääkö siinä vaiheessa nurin koko yritys..se on kieltämättä iso asia sitten sekin.
Tuollainen kolhoosi on tietysti aina helpointa aloittaa puhtaalta pöydältä, eli ostetaan se tila vieraalta ja siitä sitten yhdessä eteenpäin..mutta entäs jos ei toimikkaan?? Sitten myydään ja rukoillaan, ettei jäisi paljon velkaa maksettavaksi palkkatyöstä.
Tietysti olet asiaa miettinyt, mutta olet miettinyt sitä omista tarpeistasi ja ajatuksista..et sen toisen, jota nyt etsit. Eli koko ajatustyö on tehtävä yhdessä vielä kertaalleen, koska harvoin niin yksituumaisia ihmisiä osuu kohdakkain, että ajatukset ihan sataprosenttisesti kohtaisivat.
Ja aika raskasta luettavaa noin yhteen pötköön kirjoitettuna. Mutta toivon, että kohtaat tällaisen ihmisen ja pääset toteuttamaan tällaista idealistista yhteisyritystä..ilmeisesti et kuitenkaan häntä ole vielä löytänyt, mutta toivotaan parasta. :)
-
Tottakai olen miettinyt asioita yhtiökumppaninkin kannalta, kuten sanoin, jos ei löydy kertakaikkiaan tähän, on mahdollista että itse lähden mukaan tällaiseen kuvioon jonkun toisen tilalla. Mutta en tietenkään voi valmiiksi kuviota miettiä ennenkuin istun naamatusten sen todellisen ehdokkaan kans ja tiedän hänen taustansa, osaamisensa ja toiveensa yms. Kyllähän se on vaikeeta muunkin alan yrityksillä löytää jatkajaa varsinkin ulkopuolelta tai yhtiökumppania. Pitäis olla jotain extraa tarjottavana. Kyllä on kyselijöitä ollut, mutta kunnolliseen perustavanlaatuiseen keskusteluun ei olla päästy. Avarakatseisuus ei ole idealismia, se, että uskaltaa ensin ajatuksien tasolla avata uudenlaisia toimintatapoja. Olen erittäin käytännöllisesti ajatteleva ihminen, kyllä se varmaan olisin minä joka idealismista sen toisen osapuolen pudottelisin.
-
Tökeröitä kyllä, mutta näinhän on kautta-aikain maatalouden sekä työ, että raha-asioita hoidettu. Naimakaupoilla.
Myönnän toki, että minutkin on aikoinaan naitu maatilan emännäksi ehkä juuri enemmänkin osaamisteni ja kykyjeni takia kuin sen, että olisin ollut pitkäsäärinen mallikaunotar. Edelleenkin tuota hauista on.
Mutta sen yhtiökumppanin löytyminen on vieläkin haastavampaa, kun tilan ostaminen.
Silloin kun naimakauppa tai sen kaltainen järjestely perustuu enemmän ulkonäköön kuin toisen taitoihin ja korvienväliin ei liitto kovin kauaa tule kestämään. Toisen naiminen osaamisen ja kykyjen takia on suoraan sanottuna fiksua kunhan muutenkin tulee vähintään hyvin toisen kanssa toimeen. Jos se fiksumpi tekee virhearvion, niin sitähän on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Varsinkin jos on syystä tai toisesta alussa ruusunpunaisissa pilvissä onnensa seitsemänsissä taivaissa. Se on sitten eri juttu jos jo alunperin sovitaan hyvin tarkkaan millä ehdoin kulissia pidetään pystyssä ja miten erotaan sitten kun ennemmin tai myöhemmin tai hyvinkin äkkiä kyllästytään toiseen ja leikkimään yhteiseloa muodossa ja toisessa.
Aika sinisilmäistä on kuvitella, että netin keskustelupalstoilta löytyisi tai saisi hyviä vinkkejä hyvän yhtiökumppanin löytämiseksi. Semmoiset löydetään, jos löydetään, vuosien kuluessa arkielämässä kun seuraa miten asiat hoidetaan ja miten käyttäydytään varsinkin silloin kun ei mene hyvin syystä tai toisesta kaikki elämän osa-alueet huomioiden. Tuohon menee muutama vuosi. Muutaman kerran nokkain istuminen tms. muu ei vielä paljoa selvitä. Paljon helpompaa on löytää sopiva ja taitava työntekijä. Semmoisista voisi saadakin vakavasti otettavia vinkkejä netistä.
Jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä haluaa kunhan ei lakia niin paljoa riko, että viranomaiset kiinnostuvat, myös perikunnat. Perikunnat kyllä aika usein ovat semmoisia, ettei niiltä kannattaisi vuokrata mitään mistä ei voisi ilman pienintäkään ongelmaa luopua kasvukauden päätyttyä. Ellei entuudesta tunne erittäin hyvin kaikki perikunnan jäsenet tai välttämättä halua vaikeuttaa elämäänsä, sotkeentua ongelmiin tai huvin ja harrastuksen vuoksi kuunnella jonkin porukan riitoja vuosikymmentenkin takaa....
-
Pauli Vahtera kirjoittaa kolumnissa erinomaisen tarkkanäköisesti liikekumppanuuksien painoslasteista, ei pelkästään sellaista "yhteistyöllä voimaa" ja muuta hömpötystä.
Esimerkiksi osakeyhtiössä ei voi ohittaa osakeyhtiölain vähimmäismääräyksiä, ja liian usein ns. vähemmistösijoittajat jäävät nostelemaan osinkoja, osallistumatta töihin mitenkään. Kas kun heillä on se oikeus. Toisaalta, 50,1% omistaja voi ostella omaksi hyödykseen, mitä huvittaa. Siinäpä katsoo toiset omistajat vierestä kun hallituksen puheenjohtaja vaihtaa taas uuden nelivetoviton, vaikka tulos jo valmiiksi nollassa.
http://tilisanomat.fi/kolumni/raha-ratkaisee
-SS-