Tulos oli 100 %

Kansanedustajan työ pitäisi olla luottamustehtävä. Edustajan tulee noudattaa lakeja ja hyviä tapoja. Hän on aina vastuussa äänestäjilleen.
Näin pitäisi olla, mutta kun ei ole. Nykyisin kansanedustajat ovat sidottuja johonkin tahoon, joka on taustavoimana ja rahoittaa vaalityötä. Sen verran tiedän, että tuolta parlamentisssa ei ole kovin montaa sellaista edustajaa, joka ei olisi nostanut vaalirahaa jossakin muodossa.
Ongelma on siinä, että firmat ja taustavoimat saavat vähentää nämä kulut verotuksessa, vaikka ne eivät ole vähennyskelpoisia. Se tapahtuu niin, että ehdokkaan tukiryhmä julkaisee lehteä, johon kootaan kalliita ilmoituksia. Firmoilla ei niistä ole juuri hyötyä. Tuki menee ehdokkaalle. Samalla tavalla myydään seminaarilippuja ja monenlaista rihkamaa.
Keinot vaihtelevat, mutta yhtään kansanedustajaa ei ole omilla rahoillaan eduskuntaan mennyt. Toisten  takana on ollut ammattijärjestöjä ja muita yhteisöjä. Sitten voidaan sanoa, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Kait sitä Sale nyt vaan odottelee, kun kokkarijohto käy häntä vonkaamassa ehdokkaaksi, saa samalla nöyryytää vänrikki Nappulaa.
Kun Tämä Kreikan, Portugalin ja Espanjan aiheuttama rahakriisi oiken eskaloituu, niin on sitä kykypuolueella selittämistä, minkä takia se etunenässä hinkusi euroalueeseen. Kyllä sitä kelpaa Ruotsin, Tansakan ja Britannian nyt sivusta seurata, kun alkaa yleinen kolehdinkeruu, lainaa mukamas annetaan, mutta ikinä niitä ei takasin saada.
Eli Salen tuomata äänet ovat enemmän kuin tarpeeseen, muuten käy kylmät ja pääministerin paikka on toteutumaton unelma.

Kokoomuksen äänikuningas ja äänikuningatar jäävät pois eduskuntavaaleista. Saa nähdä kuinka Marja Tiuran Ja Sauli Niinistön äänestäjät änestävät.

Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan kreikkalaiset ovat eläneet melko huoletonta elämää. Verot ovat olleet pieniä ja lomat pitkiä. Eräille ryhmille on annettu vielä avokätisesti bonuksia. Ei minkään maan talous kestä tälläistä menoa. Siellä tarvitaan nyt todellinen säästökampanja. Valtion menot on saatava kuriin. Yksityisten ihmistenkin on muutettava tuhlailevat elintapansa.
Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Kreikan vaikeudet jatkuvat, vaikka sinne pumparaan EU:n taholta paljon rahaa. Suomikin on taas käsi ojossa antamassa avustusta maalle, jonka vaikeudet ovat suureksi osaksi sen omaa syytä.

Puolueet ovat olleet aina kiinnostuneita ehdokkaista, joilla on ollut hyvä mahdollisuus saada ääniä. Marja Tiura on ilmoittanut, ettei asetu enää ehdokkaaksi tulevissa eduskuntavaaleissa. Häneltä jää suuri äänipotti. Siitä yrittää moni ehdokas ottaa osansa.

Eduskunnassa on monta rehtiä kansanedustajaa, jotka tekevät töitä ja ottavat asioista selvää. Julkkiskansanedustajat ovat nykyajan ilmiö. Siihen on osasyyllisiä televisio, sensaatiolehdistö ja muu samansuuntainen media. Kohu-uutiset levivät muutamassa tunnissa kautta maan.
Nyt on vain niin, että politiikot yleensä hyötyvät siitä, että heistä puhutaan mahdollisimman paljon. Kaikkein pahin tilanne on silloin, kun istuu eduskunnassa, eikä mikään saa ylittämään uutiskynnystä. Sellainen kansanedustaja unohtuu helposti.
Tälläistä tämä maailma on. Sensaatiopolitiikon edesssä ja takana on tiivis toimittajain ja kuvaajien parvi. Ahkera rivikansanedustaja menee ohitse pullea salkku kainalossa. Yksikään toimittaja ei ole hänestä kiinnosstunut. Mies on niin täsmällinen, eikä hänellä ole mitään sensaatiojuttua annettavaksi nälkäisille tiedoitusvälineille.

Asían tekee kinkkiseksi se, että kaikki tapahtui hallitusneuvottelujen aikaan. Jos keskusta olisi luvannut Tiuralle ministerin salkun, niin hallitusneuvottelut olisivat katkenneet siihen paikkaan.
Hallitusneuvottelujen aikana tämä tapaus oli kiusallinen kaikille hallituspuolueille. Siksi se haluttiin pitää silloin salassa. Marja Tiurakaan ei tuonut hallitushalujaan silloin julkisuuteen.
Tulee tässä vain mieleen eräs entisen SMP:n kunnallisvaltuutettu. Hän riitautui oman ryhmänsä kanssa ja tarjoutui keskustan ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa. Keskusta kieltäytyi miehen ehdokkuudesta.  Kyllä näitä juttuja on ollut ja tulee olemaan tulevaisuudessakin.

Julkisuudessa olevien tietojen mukaan Marja Tiura ei ole vielä suostunut kokoomuksen ehdokkaaksi jäsenäänestyksessä. Noilla äänimäärillä voi jo harkita oman ryhmittymän perustamista vaaleissa. Onko mahdollista, että kokoomus jakaantuu kahtia? Kyllä Tiura aina pärjää, kun on isot tukijoukot.

Marja Tiura voi perustaa oman yhden naisen eduskuntaryhmän. Siihen voi liittyä muitakin kansanedustajia. Puhemiesvaali osoitti, että eduskunnassa on myös toisinajattelijoita.

 

Saattaa olla myös niin, että Marja Tiuralla on ollut "oma linjansa", joka on poikennut kokoomuksen virallisesta ohjelmasta.  Marja Tiura on ollut Harrastajateatteriliiton puheenjohtajana. Hän oli yhden illan teatteriväen illanvietossa Lapualla Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen tiloissa. Kyllä Marja vaikutti ihan asialliselta ihmiseltä. Saattaa olla, että hän ei oikein sovi poliittisiin kuviohin. Joskus on vaikea taipua toisten päätöksiin. Kaikki päätökset ovat kuitenkin ryhmäpäätöksiä. Yksityiselle kansanedustajalle ei suvaita "aisan yli potkimista". Tästä on esimerkkeinä jopa puolueittan hajoamisia.

Marja Tiura on sikäli hankalassa asemassa, että hänellä on äänestäjien tuki, mutta ei kokoomuksen sisäpiirin tukea. Jos tämä tuki olisi ollut, niin hän olisi ministeri.
Sivulliset eivät tiedä, että kuinka kova kisa puolueen jäsentenväliset on. Se, että Marja Tiura suuttui ministerivalinnoista on täysin ymmärrettävää. Jokainen meistä tekisi samoin. Jos kansan luottamus on vankka, niin se pitäisi huomioida. Kokoomusjohto oli ministerinimityksissä vaikeassa asemassa. Se ei luottanut täysin Tiuraan, mutta hänen korkea äänimääränsä olisi edellyttänyt ministerinpaikkaa.
Tämä kaikki osoittaa, että kansan tuki ei riitä. Pitää myös olla oman puolueen päättäjien tuki.

Ei tämä mikään uusi asia ole. Puolueitten jäsentenväliset kisat ovat monta kertaa melko rajuja. Jos huomattavan äänimäärän saanut kansanedustaja jää ilman ministerin salkkua, niin kyllä se asianomaista harmittaa. Tälläisessä tapauksessa käännytään usein toisen puolueen puoleen. Jos Marja Tiura olisi saanut keskustalta ministerin salkun, niin hän olisi nyt keskustan leivissä. Näin ei kuitenkaan käynyt. On selvä, että se aiheuttaa hänessä kiukkua sekä kokoomusta, että keskustaa kohtaan. Ei sitä oikein demarienkaan oville kehtaa mennä kolkuttelemaan.
Tälläistä ilmiötä sanotaan poliittiseksi opportunismiksi. Se on aika yleistä, vaikkei siitä paljon puhuta. Aatteellisuus heitetään romukoppaan. Oma etu menee kaiken edelle.
Marja Tiura on vauhdikas ja pätevä nainen. Nyt on kuitenkin niin, ettei hän ole kokoomuksessa saanut sellaisia ystäviä, jotka olisivat häntä tukeneet. Hänen on suotta kieltää tätä asetelmaa. Se on hänen kannaltaan ollut luonnollinen siinä tilanteessa kun ministerin salkku meni ohi.

Jos rossilattian alla vuotaa putki, niin sellaista ei voi kukaan huomata, ennenkuin on liian myöhäistä. Tapiolan korvauspäälikkö sanoi, että vakuutusmaksut pitäisi moninkertaistaa, jos kaikki vesivahingot korvattaisiin. On tietenkin vakuutuksenottajia, jotka maksavat maksuja siinä hyvässä uskossa, että vahingot korvataan. Näin ei kuitenkaan ole. Se huomataan vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.
Olen ehdottanut, että tutkittaisiin vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset. Eräs kansanedustaja soitti minulle, ja lupasi tutkia lainsäädännön muutosta niin, että vakuutusyhtiöiden toimintaa voitaisiin paremmin valvoa.
EU:ssa on myös elin, joka saattaa puuttua selviin ristiriitoihin vakuutusyhtiöiden lupausten ja todellisten korvausten maksun välillä. Suomen nykyinen vakuutusvalvonta ei tunnu siihen pystyvän. On jo aika saattaa vakuutusalan salat koko kansan tietoisuuteen.
En ole ainoa, joka on Tapiolan toimintaan pettynyt. Siksi toivon, että EU:n vakuutustarkastajat tutkisivat Tapiolan liiketoiminnan perusteet.

Meillä meni asuinrakennus korjauskelvottomaksi vesivahingon takia. Tapiola ei korvannut mitään. Se vaatii, että pitää olla äkillinen vuoto, ennenkuin korvataan. Putket ovat kuitenkin täytteissä. Päällepäin ei voinut vuotoa havaita. Vakuutusmies kehui pari kuukautta aikaisemmin, että rakennus on ensiluokkaisessa kunnossa. Jos luette Tapiolan vakuutusehdoissa olevat pienillä kirjasimilla präntätyt tekstit, niin saattaa olla, että muutatte johonkin toiseen yhtiöön.
Pienet vahingot korvataan, mutta isot vahingot saa vakuutuksenottaja maksaa omasta pussistaan. Ei kai kukaan pysty sanomaan, että täytteissä oleva muovinen viemäriputki vuotaa. Sitten kun se huomataan, niin Tapiola ei enää maksa.
Paikallinen vakuutusyhtiö on korvannut samanlaisia tapauksia.
Puolentoista vuoden taistelu Tapiolan kanssa vakuutuskorvauksesta oli todella raskas. Samaan aikaan piti rakentaa myös uusi asuinrakennus. Tälläistä kiirastulta ei kenellekkän toivo. Siksi kannattaa miettiä, mihin vakuutusmaksunsa maksaa.

Olli Rehn presidetiksi!